IRC-Galleria

Tanssittiin kyllä hävettävän vähän!

Eilen vietin mielenkiintoisen illan YouTube-videoita katelleen. Ei ei ei. Ei ihan perinteinen ilta ollutkaan; yliopistolla kateltiin opiskelijaporukassa lyhyt elokuvia ja keskusteltiin niistä sitten ryhmissä suomalaisten ja vaihtareitten kanssa. Tosi mielenkiintosta! Joku sattu vielä jossain vaiheessa yhessä ryhmässä ollessani kysymään, opiskeliko joku meistä musiikkia, kun kiinnitettiin semmoseenkin huomiota. Aah, taitaa paistaa muutama Taikkarivuos läpi?

Tuli kyllä vähän nostalginen olo, muistu mieleen filmifestarit ja workshopit Saksassa. Ja jonkinlaisen valaistuksen koin varmaan muutenkin eilen: tajusin yhtäkkii yliopiston kirjastossa ollessani, että miullahan on koko maailma avoinna ja miun tekis mieli oppia ja tietää ihan kaikki! :D Joku jo rauhotteli, että elähän tyttö hyvä liikoja ala miettii, kun tietää, et sit mie vasta sekasin oonkin. Mutta ihan totta, se alkaa olee entistäkin selkeempää: haluun jotain, jolla on jotain tekemistä median, musiikin, videoilmaisun, nykymaailman tai kaupallisuuden kanssa.

Muutama lyhäri, joita tykkäilen:

Kysymys: USB\VID_04F2&PID_B071&MI_00.
Miten hyvältä tuntuukaan, kun voitti yhen jo mahdottomalta tuntuneen taistelun tietokoneen kanssa! Ja tällä kertaa ei kauniit sanat ja inhimillinen kohtelu ollut se taikasana, mikä yleensä ennemmin tai myöhemmin auttaa.
Kuukauden päivät olin kamppaillu todella hölmön, mutta sitäkin kummallisemman ongelman kanssa: webkamera näytti kuvaa ainoostaan ylösalasin. Ihan niin tohelo en ollu, etten ois kokeillu eri ohjelmia ja niitten asetuksia, lukenu ohjeita ja nettikeskusteluja toistensa perään. Vaikka mitä muita hienouksia kyllä löysin, pandakarhun päät sun muut kyllä kuvaan sain mukaan, eikä peilikuvakääntö ollu vaikee homma tai mikään, mutta ylösalaisuutta oli lähes mahoton saada takasin normaaliks (jota se oli kyllä ollu aikasemmin).
Tänään sitten päätin, että syteen tai saveen, minähän uuden ajurin hommaan! Yleensä tällaset päätökset on just niitä kriittisimpiä, jotka saa aikaan edeltävää enemmän ongelmia ja toivois, ettei ois koskaan saanu sitä ideaa, joka sotkee koko hommelin vielä pahemmin. Tällä kertaa kannatti; vaikka just oikeen ajurin etsintä oli aika tarkka ja mutkainen prosessi, se tais löytyy, sillä nyt ei "mee veri enää päähän". ;D
vastaus: Chicony

Meille alkaa pikku hiljaa muotoutuu, miltä just meijän tyttöjenillat Hennan kanssa näyttää. Suuhunpantavat oli aika samoilla linjoilla viimekertaisten kanssa: tortilloja (pädin kielitietoisuudellani ja kerroin, miten tuo "tupla ällä", "elje", lausutaan oikeesti), italiansalaattia (halvinta lajiaan ja vielä 30% alennuksella, opiskelijaruokaa!), Estrella Dammia (håå, jostain S-marketista, whoot, olihan sitä pakko ostaa), chili con carneee (vieläkin tätä herkkua löyty ja ne valkoset oli onneks papuja eikä matoja kuten eräitten vehnäjauhoissa :p) ja oikein p*rkeleen suomalainen KURKO. Ei nyt ihan kulttuurishokkii haluttu! :,D Näitten lisäks sitä olennaisinta: pälätystä, valitusta, höpötystä ja naurua. Ja Henna hiustenkin kanssa häslättiin vähän. Aamuherätys ei ollu kuuden jälkeen namein, mutta nytpä ainakin jo nördään täällä tähän aikaan.

Kattokaas mitä söpöläisiä tuolta löyty! :D Kyllähän se jo jotain tällaista ennusteli... aamullaan oli nimittäin ihan valkonen maa, mikä yllätys! Luentojen jälkeen oli tosin suurin osa jo sulanu. Tuntu hassulta kaivella talvivaatteita ja -kenkiä päälle pantavaksi. Oikeeti en hirmusesti tykkää ees talvesta, mut pieni lumikerros on ihan kiva, kunhan ei oo liian kylmä, miulle nimittäin riittää nää pari astetta ja viluttaa kuin ois kylmempikin.

Sergio Cammarieren levyllinen jatsahtavaa pianomusaa on ihan mahtava paketti, johon ihastuin lähes vuosi sitten. Tällä hetkellä repeatilla soitan kuitenkin ihan liian lyhyttä, mutta ihan liian kaunismelodista "Nord"- kappaletta. Tunnelmat siinä on nimittäin just tämä. Jos vaan mitenkään mahollista, kannattaa skipata kaikki youtube-versiot, koska ne sotkee koko sen kuvitelmamaailman. Miun maailmassa sataa jo vähän lunta, velloo tunteita, pilkahtaa tilkka lämpöä, mutta ympärillä on silti jotain hirmu karua.

Olinpa taas kerran siellä; paikassa, joka on täynnä muistoja ja paikassa, johon tein lisää muistoja.
Kaupunki, joka tuoksuu ihanan tutulle: ruoka, herkut, ilma, hajuvedet, kadut. Kaupunki, jossa osaa jo suunnistaa ilman karttaa: metrolinjastot edelleen aika hyvin muistissa, suuntavaisto joten kuten tallella ja lukuisille pikkukujille piipahtamisen ihanuus kokeiltavana. Kaupunki, jonka ihmiset näyttävät olevan juuri sitä, mitä ovat, ihmiset, joiden poskisuudelmat lämmittävät mieltä, ihmiset, joiden keskellä on hyvä olla. Kaupunki, jossa meluaa ja kuhisee, puhe sorisee ja musiikki tulvii. Kaupunki, jossa silmät saavat yksityiskohtia syödäkseen, jossa joutuu avaamaan suunsa ihmetykseen ja jossa lämpö hellii yötä päivää.
Kaupunki, jossa kymmenen päivää voi viettää parhaimmalla tavalla ikinä mielettömän ihanassa seurassa. Nyt on sitten se ikävä.

Kyllä mie muistin ihan oikein; rakastan tätä paikkaa, näitä ääniä, tuttuja hajuja, lämpöä, tosin en niinkään churroja :D

The biggest problem in the morning with minus degrees like this is how to take clothes few enough with me ?!

Kuuntelen nettiradioita ympäri maailmaa ja odotan uutta galtsua, etenkin blogimuutokset on tervetulleita ! Tää on aika tylsä.