Miusta on tullu pien leffahullu viime aikoina. Vaikka elokuvajutuista tykkäänkin, katon yleensä tosi vähän niitä ja niistä katsotuistakin löytyy hävettävän vähän sellasia, jotka pitäis olla katsottu. Klassikkohylly, you know.
Viimesimmät pätkät kuitenkin oli:
Vicky Christina Barcelona: ihanan aitoa näyttelemistä, aitoja kasvoja ja aitoa tunnelmaa. Tapahtumat mutkitteli mielenkiintosesti ja tässä oikeesti ootti, mitä seuraavaks tapahtuu. Ja se mies oli vaan tosi ällö!
Miehet, jotka vihaavat naisia: jos oisin tienny mitä tää pitää sisällään, en ois ehkä miun herkällä mielellä uskaltanu lähtee ees yrittää. Mielettömän hyvä kuvauksellinen toteutus, aiheena toki raaka, mutta kuvina mieletön. Juonikin oli tarpeeks monimutkanen, jotta se jakso todellakin pitää kiinnostuksen yllä. Oiskohan tää vaan pitäny lukee eka ennen kun katto?
Marley&me: oli tylsä kuin mikä. Ihan kiva söpöily leffa, just sellanen, jonka voi kuitenkin jättää kesken, jos tulee jotain vähänkään mielenkiintosempaa tekemistä. Todella ennalta-arvattava ja lässy, komediaa ei ollu huumori vaan just se, kuinka kevyt koko elokuva oli. No se hyvä pointti kuitenkin oli, että koira sai nimensä aika himskatin hyvän artistin mukaan. :D
500 days of summer: tykkäsin kovasti. Elokuville epätyypillinen rakkaustarina, joka oli kerrottu ihan mielettömän kätevällä aikahyppelyllä, pienillä näppärillä oivalluksilla ja sulosilla näyttelijöillä.
...ja sit Inka jo soittaa, on ihan inspiraation vallassa ja saa miutkin innostumaan!
