loputon.
Minne hennot jalkasi
kannat?
Jouduit pettymään, niin
paljon pettymään,
Vaikka saitkin kaikkesi
antaa.
Enempää, et enempää
Sä jaksa, tää olkoon
määränpää,
Vaikkakin sun vielä
kulkevan tahtoisin.
Sinun kasvoissas elää
unelmas,
Joissa olet tottunut
lentää.
Kaunis maailma täynnä
rakkautta,
Näihin haaveisiin uskot
sentään.
Enempää, ei enempää,
- eihän - unelmiaan saa
menettää.
Vieläkin sinun kulkevan
tahtoisin.
Siinä sä oot!
Lasisilmä, tiedän, sua
itkettää.
En silti silmissäs
kyyneltä nää.
Mä sun sisääsi katsoa
tahtoisin,
Sinun kasvoihis kasvoni
jää.
Lasisilmä, tahdon sua
puristaa,
Lailla lapsen voit
nukahtaa.
Päästä pois ne kyyneleet,
Jotka sua on ahdistaneet.
Kello viisi on, näätkö
auringon
Nauravan yökahvilan takaa?
Siinä istut taas, elät
unelmaas.
Saanko sen sun kanssasi
jakaa?
Enempää, ei enempää.
Et kai tahdo, että kaikki
tähän jää?
Jotenkin sua auttaa
tahtoisin.
Ilta uusi on, ilta
loputon.
Tummat varjot käy pitkin
selkää.
Ota hetki tää, nosta
pystyyn pää.
Se ei elää voi, joka
pelkää.
Enempää, et enempää
Nähdä voi, jos ei nouse
pystyyn pää.
Tähänkin sinun uskovan
tahtoisin.
Siinä sä oot!
