IRC-Galleria

Neljän auton letka ajaa, vesi piirtää renkaan rajaa, loputon on hoppu ihmisen. Toinen töihin, toinen kotiin, turvavöihin pienet lapset, jälleen puettiin. Mikä kiire Kiuruveelle, ura ajaa lasten eelle, maailma tää on liian hektinen. Jälleen pitäs kiireellä joutaa, Vaimo lapset sängystä noutaa, lapsi maailmaan lähetetään, ilman suudelmaa. Ei oo aikaa iltasella, työt täytyy painaa villasella, aamut, päivät, yöt, ilman vanhempaa. Maailma rakas kysyn sulta, miksi veit jo lapsen multa, tilitetään jälleen kerran, kiitää lapsi kohti, omaa autuuttaan. Minne hävis, Pikku Mikko, lähti maailmaan Uskalikko, Äiti itkee perään, itsenäisen sydämen. Särkyneitä suhteita, kuivuneita musteita, rikkoutuu kiireessä, monta tarinaa. Äiti otti jälleen hatkat, unohtuivat lomamatkat, Isä sitten hätähousu, pullon valitsee. Ryyppäs talon, lapset huostaan, samaa oravanpyörää juostaan, tuttu on tää tarina, monien kulmien. Helppo painaa villaisella, unohtuu jo iltaisella, eroon pääsen sänkyyn painun silmät sulkien. Unohtuu jo kaikki tärkee, kun Isä leikkii pörssikärkee, Lapset, Vaimo, Perhe pärjää omal painollaan. Ota oppi rallist' tästä, pidä kiinni Tärkeästä, Ole kiltti kiitos, ja Perhees valitse. Näe Nuorikkosi kasvamassa, tässä tosi valtavassa, yhteiskunnaks kutsutussa, mätäpaiseessa. Sanovat lastenlaulussa, että muurahainen aina, rakentaa ja rakentaa, mutta ei se koskaan, valmihiksi saa. Miten me sitten eroamme Niistä? Vain siten, että Niiden yhteiskunnassa vallitsee harmonia, ja jokainen yksilö on tärkeä. Ei Meidän tarvitse olla supersuorittajia, ainakaan siten, että kaikki oikeasti tärkeä olisi toissijaista. Pidetään huoli Toisistamme, annetaan aikaa Toisillemme, ja muistetaan se tärkein: Työ on toki hyvinvointimme kannalta ehdoton, mutta se EI saa mennä Läheistemme edelle. Rakasta Lähimmäistäsi. Kiitos. Peace <3