IRC-Galleria

Tokio 19.8

Olimme sopineet jo aikaisemmin että tavataan Kaori ja Shin ikebukurossa, sieltä lähdettiin metrolla jonnekkin pikkukaupungin osaan missä oli kiva kävelykatu ja paljon erilaisia perinteisjapanilaisia liikkeitä, sieltä löyty sivukadulta tosi ihana ravintola missä oli erilaisia huoneita joissa oli myös mahdollisuus syödä perinteisesti lattialla istuttaessa, meidät vietiin kuitenkin ihan tavallisen pöydän ääreen, lieko syy sitten se että oltiin sen näkösiä että ei osata istua lattialla tai jotain, mut sitä ruokailutapaa olis ollut ihan kiva kokeilla, henkilökunta kaytti hienon näköisiä kimonoita ja paikka tuntu vähän muutenkin fiiniltä ruuat makso aika paljon verraten muihin missä ollaan käyty.



Kun mahat oli täytetty lähdimme junalla ja jäätiin pois harajukussa, jossa käveltiin kohti Meiji pyhäkköä, temppelillä on Tokion suurimmat Torii-portit (portti mistä käydään yleensä temppelialueen sisälle, merkkinä siitä että siirrytään maallisesta pyhään tai jtn) Tämä alue oli paljon mukavanmpi ja avarampi kulkea kuin esimerkiksi asakusan temppelialue, jossa oltiin tälläviikolla aikaisemmin. Ja jälleen tatskani tai oikeastaan koko minä olin jonkun ukon kuvaus kohteena :/ täällä myös ilmesenti olisi usein mahdollisuus nähdä japanilaisia hääkulkueita joita emme kyllä nähneet... Poistuimme kävellen shibuyaan päin jossa Kaori ja Shin vei meitä Maidcafe:seen, jossa ylipirteät nenäänsä puhuvat, yliampuvaan palvelustyttöasuun pukeutuneet nuoret naiset toivottivat meidät tervetulleiksi, sisälle astuessamme meidän piti hypätä trampoliiniin josta kuului mm kissan maukumis ääntä...öööö hivenen häröä, lisäks paikka oli sen näköinen niinkun olisi saapunut jonnekkin lapsille takoitettuun leikkipaikkaan, kaikki oli sangen "ylisöpöä" paitsi ainoat asiakkaat jotka olivat kome vanhaa patua :D se oli ehkä vähän häiritsevää XDDD... tämä tunnin oleskelu maksoi 5 e + erikseen juomat mitä tilasi, tuntiin kuului mm asiakkaiden jututtaminen, viidyttäminen ja jonkin sortin karaoke/tanssiesitys... mielenkiintoista eikö vain.. erilaisista lisämaksuista pääsi tytöjen kanssa valokuvaan, jota pari pappaa siina innoissaan kokeilivat...


Tämän jälkeen kävimme kirjakaupassa josta johanna sai sitten tuliaisia haettua.. Sitten siirryttiin Izakayaan joka on baari missä japanilaiset viihtyvät, juovat ja syövät. Täällä baarissa oli ainakin ihan törkeen halpaa, suurin osa juomista ja ruuista oli kappalehinnaltaan n 2,50 e istumatilat oli sellaisessa huoneessa missä pöytä taso oli upotettu alemmas lattiaan ja loput alueet oli istumista varten ympärillä. Juotiin ja syötiin siinä muutama tunti kaiken näköstä.. ehdottomasti täytyy mennä vielä uudemman kerran kokeilemaan paremmalla ajalla tätä paikkaa ;D

Sieltä poistuttua muut teki vielä tuliais ostoksia jonka jälkeen hyvästeltiin ja junailtii takas talolle :) Oli kyllä aika jännä päivä tänään.


Tokio 20.8

Meidän oli määrä saapua Oizumin asemalle aamuksi klo 9.30 josta oli tarkoitus lähteä Tarohin ja Naoton kanssa pohjois japaniinpäin Nikko nimiselle vuoristo alueelle. Siinä hetken aikaa seisoskeltuamme Naoto hyppäsi jostain eteemme ja kertoi Tarohin olevan myöhässä, Taroh löysi autollansa sitten lopulta aseman ja pääsimme matkaan. Tuntui ihan luksukselta matkustaa välillä autolla jonnekkin... ja se oli niin mukavaa. Tarohin auto oli kyllä kans yksi elektroniikan ilmentymä, siinä oli joku uudempi automaattivaihteisto ja kaikki tuntui toimivan sähköllä, lisäksi ajotietokone puhui itsekseen välillä jotain, esimerkiksi tietullista läpi mennessä auto sanoi japaniksi jotain että "tietullisi maksoi sata jeniä" eli ilmeisesti sinne ladataan rahaa valmiiksi ja sitten ne vähenee automaattisesti aina tietulliin mentäessä, ja niitä oli tällä reissulla aika paljon.. Matkaa Nikkon pikkukaupunkiin oli pari tuntia..


Pojat olivat vähän sen oiloisia attä eivät itsekkään tienneet minne olivat menossa, hetken aikaa ajelimme Nikkoa ympäriinsä etsiskellen lounaspaikkaa. Sain jälleen naurua osakseni kun söin ramenit haarukalla... syötyämme jatkoimme matkaa Nikkon temppeli/pyhäkkö alueelle tarkoituksena olisi alunperin nähdä Tokugawa leyasun mausoleumi (Tokugawa oli eräänlainen kuuluisa sotaherra) mutta kävi ilmi että täällä ryöstetään törkeästi 13 e siitä että pääsee katselemaan jokun hautaa, tokihan se olisi varmaan ollut hieno mutta ei viitsitty maksaa siitä niin paljon. Tyydyttiin katselemaan ilmaiseksi Futarasanin pyhäkköä, jossa näkyi olevan paljon pariskuntia mitkä rukoilivat hyvää onnea suhteeseen.

Vaikka oltiin korkeammalla kuin tokio lämpötila oli silti edelleen 29,5 astetta. Temppelialueella oli myös jättimäinen ampiainen (n 5 cm) joka alkoi oikeen työkseen jahdata meitä tai oikeastaan erityisesti johannaa jonka jalalle se sitten tyytyväisesti laskeutuikin, hetken tyttömäisen kiljumisen ja kirmaamisen jälkeen Taroh pelasti tilanteen lätkäisemällä ampiaisen taivaan tuuliin muovisella viuhkalla... Ostettiin sieltä jälkiruuaksi mochit (täkäläinen herkku) maistui lähinnä taikinalle missä oli jotain makeaa hilloa välissä). Matka jatkui ylemmäs vuoristoon sellaista oikein mutkaista vuoristo tietä, tien keskellä oli sellaisia pieniä rautapalkkeja jottei siinä voisi ajaa ylinopeutta tai driftata. Nähtiin muuten tien vierustalla apina poikanen selässään. Pysähdytiin sellaseen näköalapaikkaan katselemaan hienoja maisemia, en ole eläessäni nähnyt niin paljon sudenkorentoja mitä sielä oli, syötiin gakigoorit ja jatkettiin matkaa. Pysähdyttiin seuraavaksi Nikkon kansallispuistoon missä pääsi katsomaan isoa vesiputousta, ja ostelemaan aiheeseen liittyvää krääsää.




Kauniin vuoristojärven vierustaa ajellessä kävimme vielä Senjōgaharan muinaisella taistelukentällä, joka näytti tänäpäivänä kyllä enemmänkin lehtometsässä sijaitsevalta suomalaiselta retkeilyreitiltä lukuunottamatta vuoristoa mikä ympäröi paikkaa... Siela oli mukava raikas ilma ja lämpöä oli enään 21 astetta mikä tuntui todella ihanalta näiden kuumien päivien lomassa, tämä paikka oli muuten 1,4 km merenpinnan yläpuolella :D Tämän jälkeen päivä oli muuttunut illan puolelle ja päätettiin lähteä ajelemaan jo takasin köröttelimme puolitoista tuntia tokioon ja Taroh jätti meidät johhekkin asemalle mistä mentiin 15 min ikebukuroon junalla ja sieltä talolle... nälkäisenä käytiin vielä kotikaupungissa carryllä, ja sieltä talolle nukkuun :)


Tokio 22.8

Eilen käytiin 9 kerroksisessa anime/manga tavaratalossa ja syömässä ravintolassa missä kaksi ilmastoitia posotti molemmilta puolin niin että meinas kylmä tulla ekaa kertaa tän reissun aikana, mutta e tehtyi muuta sen kummempaa..


Tänään oli kuiteski jutun juonena Kamakura. Se on siis Tokiosta eteläänpäin 50 km, se on tunnettu mm shinto pyhäköista ja budha temppeleistä, joita on yhteensä n 200 alueella.. Sinne joutui vaihtamaan junaa kahdesti, Shinagawan asemalla lähti vielä Miyuki mukaan matkalle. Ensin käytiin syömässä Miyukin lempikahvilaan jossa syötiin erilaisia leipiä eri täyttein... ja hyvää oli :) Menimme katsomaan Daibutsua eli kivijalustan päällä istuvaa pronssista budhapatsasta, patsaalla on on kokoa 11,5 m ja se painaa 121 tonnia, sekä sinne pääsi myös sisälle käymään. Kamakuralla on myös melko suuri hiekkaranta, mihin pääsimme suuresta ilosta viruttelemaan jalkoja, vesi oli kyllä niin lämmintä ettei se juurikaan viilentänyt olotilaa, oli taas vaihteeksi tosi kuuma päivä 33 astetta, laitoin aurinkorasvaakin mutta olkapäät jäi silti reissulta punottaan...mut anyway oli silti kivaa päästä näkemään vettä pitkästä aikaa jossain muualla kun raanasta valuttamalla, päätettiin mennä sielä vielä käymään oikeen uimassakin jos suinkin keretään.



Kamakuran keskustasta kävelymatkan päässä on näyttävä Tsurugaoka Hachimangu Pyhäkkö jolla oli samuraiden aikakaudella suuri spirituaalinen merkitys. Pyhäkköön piti kiivetä monta jyrkkää kiviporrasta että pääsee rukoilemaan alttarille, pyhäkön vieressä oli valtavan kokoinen kanto missä oli kolme vuotta sitten vielä tuhat vuotinen puu, joka sitten kaatui myrskyssä. Tämäkin kaunis paikka, pyhäkölle mentiin kävelytietä mikä oli täynnä kirsikkapuita joten keväällä luultavasti kaunista kun ne kukkii. Pois lähdettyämme käveltiin kauppakatua tursusi taas kaikkea lahja tavaraa.. makalla tuli vastaan kahvila jossa tarjottiin perinteisiä japanilaisia herkkuja jäätiin syömään sellaiset jätskiannokset missä oli virhreätee kermajäätelöä, punapaputahnaa,"valkoisia jalokiviä" ja hyytelöä... jäätelö oli oikeen hyvää ja pavut olivat jänniä ne maistuivat mielestäni aika samalta kuin esim taatelit... öö jalokivet on sitkeää riisitaikina mössöä joka aiheuttaa kuulemma paljon tukehtumiskuolemia uutena vuotena :D Hyytelöstä en tykännyt lainkaan, Miyuki selitti että nuoret tytöt syövät paljon täällä tätä kyseistä hyytelöä koska se on nollakalorista, ilhmettelen vaan että mihin ne sitä kaloritonta ruokaa tarvii koska suurin osa on sen näkösiä että jos ne seisois sivuttain niin ei näkyis mitään...



Zeniarai Benzaiten Ugafuku oli seuraavan pyhäkön nimi jonne piti tarpoa sellaista pitkää jyrkkää ylämäkeä.. mäen yläpuoletä päästiin sisään menemällä luolan läpi, se oli aika mielenkiintoista tuntui siltä kun olisi astunut luolan toisella puolella johonkin ihan muualle... mukava, rauhallinen ja todella kaunis paikkakeskellä luontoa, kallion ympäröimänä...täällä oli myös oma rituaalinsa missä huuhdeltiin rahaa lähteessä, jonka pitäisi tuoda vaurautta ja onnea... miljoonia odotellessa, ilmankos lähialueella oli aika rikkaan näköstä porukkaa pytinkeinensä, miyuki kertoikin että sielä on aika varakasta sakkia ja että asukkeihin kuuluu paljolti kuuluisuuksia, taiteilijoita ja kirjoittajia. Viimeiseksi selailtiin lahjatavara putiikkeja läpi ja lähdettiin junailemaan takaisin tokioon :)