En tahdo kenenkään tietävän ajatuksiani - ilman lupaani.
Toisaalta jos tietäisitte mitä ajattelen ette ehkä ihmettelisi niin paljoa.
Mutta joskus sitä haluaisi tietää mitä muut ajattelevat minusta, varsinkin jos ei itsekään ole varma mitä ajatella itsestään....
Joskus sitä tekee tahtomattaankin joistain asiosta liian suuria ja monimutkaisia. Esimerkiksi jos on ihastunut.
Haluaakohan se oikeesti puhua mulle vai onko se vaan kiltti? Mitähän se ajattelee mun vaatteista ja naurusta? Ärsytänkö vai olenko sittenkin kiva....
Miten elämä voi olla näin vaikeeta!! Mistään ei voi olla varma, voin jäädä bussin alle huomenna, kuka tietää.
En haluaisi olla näin monimutkainen, en ymmärä itseäni. Olettakaa nyt sitten että ymmärrän teitä, ja tiedän mitä tehdä. Olen vain pieni ja hömppä tyttönen, jolla on joskus liikaa ajatuksia pienelle päälleen.
Antakaa anteeksi.
Onko parempi puhua tunteistaan vai kirota ihmisiä hiljaa mielessään kun luulee ymmärtävänsä heitä?
Olisiko parempi jos kysyisin suoraan haluatko puhua kanssani vai menenkö tuonne kauemmas?
Pitäisikö minun tietää mitä ajattelet minusta tai ihmisitä ympärilläni kun en itsekään aina tiedä missä olen ja minne mennä?
Teenkö jotain väärin?
Mitä minä teen väärin?
Kertokaa mitä minä teen väärin - haluan ymmärtää itseäni.
En halua hukkua.
Älä anna minun hukkua.
Uusimmat blogimerkinnät
- Espanjaan!! 11.04.
- Musiikki 25.01.
- <3 22.01.
- Mikä minussa on vikana?? 22.01.
- Älä anna minun hukkua 22.01.
- Tätä tahdon 22.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (5)