Olipa kerran kaksi pientä tyttöä.He olivat siskokset,eivätkä kuitenkaan olleet.He leikkivät yhdessä,söivät yhdessä,nukkuivat samassa huoneessa ja kinastelivat leikkien lomassa.Pienet kädet rakensivat pihalle lumilinnoja,koulumatkalla lumeen jäi kahdet kiemuraiset jäljet,illalla saunan lämpimässä he kikattivat tyttöjen juttuja ja ottivat järkyttäviä löylyjä ja kylmää vettä niskaan=).Kesä lämpimällä he leikkivät hevosta ja uivat sammakkoa ja koiraa.Mutta sitten tuli päivä,jolloin lapsuus oli ohi,ja kaikki muuttui kylmäksi.Lämpimät muistot tuntuivat kipeiltä ja maailma pieksi heitä kovemmiksi ja kylmemmiksi.He eivät nähneet toisiaan yli vuoteen.Nyt vuosia myöhemmin,he ovat kovin muuttuneet.Mutta eivät milloinkaan lakanneet välittämästä toisistaan!Joka päivä,he tietävät,että kun on oikein paha olla,on ainakin yksi ihminen,joka ei katoa,vaikka kaikki muu häviäisi ympäriltä.Seuraavassa välähdys lapsuuden lopusta.
TÄRKEÄLLE<3
Se katsoo mua lapsen silmin
se sanoo,että ymmärtää.
Se sanoo olevansa vahva,
mut se pelkää että yksin jää.
Se nauraa tälle maailmalle,
se nauraa tälle hetkelle,
sanoo olevansa ookoo
ja toivoo,etten epäile.
Se menee yksin huoneeseensa,
ja sulkee oven jäljessään.
Se istuu räsymatolleensa
ja alkaa hiljaa itkemään.
Se nojaa kasvojansa käsiin
ja miettii lapsen unelmaa,
että vierellä ois joku,
joka ilman ehtoja rakastaa.
Rakas peeni,kiitos että oot mun sisko<3
Uusimmat blogimerkinnät
- POHJOLA 25.10.
- joop... 28.11.
- ENKELILLENI<3<3 27.11.
- Siskokset 26.11.
- Kaunis kuva 26.11.
- Elämä jatQ.. 26.11.
- runo veljestä 19.11.