IRC-Galleria

Koiranko tahdot ? No yhdenkö vaan ?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, että olet köyhä.
Naapurit kuiskii, päästäänhän tuo on löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa.
Viides niin ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi ?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei yhden lisäturkin hoito vielä iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassun jäljet pölyn sekaan häviää.
Kodinhoito kärsii, vaan mitäs muutamasta,
kuononjäljestä ikkunassa tai karvan hahtuvasta.
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan,
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrällä ole ylärajaa,
yhtäkin ilman olis laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskupino kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävät hylkää,
paitsi koiraihmiset, joilla samat kuviot on nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin ? Mä kohta olen vainaa !
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Katsoo silmin rakastavin ja sinä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei siitä aina koiratkaan tykkää.
Iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineet sekä maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi,
suloiset ja hurmaavat, nuo parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama