Rakas päiväkirja. Tänään oli varsin mukava päivä. Lähdin vaihteeksi haistelemaan kukkia kotiamme lähellä sijaitsevalle niitylle. Että kun teki mannaa haistella kukkasia, välillä maistella ja kauniin mutta silti niin sopivasti etäisen lämpivän auringon alla paistella. Otin mukaani myös ystäväni, Laurin. Mutta Lauri ei halunnut haistella kukkia tai juosta alasti kärpästen seassa- niinkuin minä tein. Laurilla oli omat tehtävänsä, ja kiva työ hänellä olikin.. Hän ryhtyi keräämään hiiren paskaa.
Lauri kertoi minulle: "Ensiksi haistan, SITTEN vasta maistan", ja ymmärsin häntä ensimmäisellä kerralla. Näin Laurin nenänpää oli ruskea, mutta mielestäni se sai kellertävän vivahteen auringon säteiden kohdatessa hänen kurvikkaat kasvonsa. Mutta Lauri selitti sen olevan vain hiiren virtsaa, ja hän ryhtyi pilkalliseen nauruun edessäni. Ja jälleen ymmärsin häntä täydellisesti..
Laurillakin oli riivatut hetkensä; ensiksi hän ryhtyi kynsimään maata, tämän jälkeen hän vaikeroi, leikki apinaa, ja masturboi. Mutta tämä oli varsin ymmärrettävää, olihan Laurilla jo rankka työ takanaan. Mutta kun Lauri ryhtyi etsimään ulostetta, joka illan päätteeksi löysi reittinsä minun reppuuni, jouduin torumaan Lauria. ... Ja nyt Lauri ei ole enää ystäväni.