IRC-Galleria

anpa_262

anpa_262

Strömssien kokoontumisajot.

Blogi

« Uudemmat -

Analyyttinen Anna- matka pääni sisäänPerjantai 28.08.2020 23:33

Koko elämäni olen kuullut siitä, että olen sellainen tyyppi, joka ajattelee turhan paljon, liian usein sekä liian vaikeasti. Olen kuulemani mukaan aika raskasta seuraa koska analysoin LIIKAA. Kaikkea ei tarvitse pureskella niin perin pohjaisesti ja märehtiä yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi ei?

Koulussa sekä töissä törmään tähän usein. Analyyttisyyden kruunaan ja klaavaan. Tehtäviäni suitsutetaan: "Niin laajat ja erikoiset näkökulmat" tai "Tekstejäsi on niin miellyttävää lukea, se on elävää, kiinnostavaa ja todella faktapitoista" ja töissä taas ihmiset hämmentyvät: "No ei tätä nyt tarvi funtsia noin urakalla." tai "Öh, eikö vähempi riittäis?" Mikä vähempi, minähän pääsin vasta alkuun, mun kone vasta käynnistyi kun sulla on jo täysi ähky mun pään tuotannosta. Ihmiset jotka ajattelevat liian kevyesti ja yksipuolisesti, saavat minut ärsyyntymään. Miksi sinä et käytä sun aivojasi kunnolla! Mutta, en minä sano sitä ääneen. Ärsyynnyn vaan ja puren hammasta. Ok, emme ajattele samalla levelillä juuri nyt. Tässä kohtaa pitää nyt ajatella hänen tasollaan, eikä sukeltaa liian syvälle. Mutta se on mun vaikeus, hyppään aina vaan 10:stä pohjaan, kun joskus voisi vain kuviokellua.

"Oot niin pohdiskeleva tyyppi!" Niin. Suurin osa päivästäni menee ajatteluun. Rakastan ajattelun analysointia ja esim. pitkät junamatkat ovat ihan omiaan surruuttaa aivojen skeemaverkkoa ihan kunnolla. Mind-Singeri laulamaan! Oikein syvällinen pohdinta on valtavan tyydyttävää. Ajatella perinpohjaisesti "out of the box." Kääntää, vääntää, puristaa asiasta viimeisetkin tipat. Ajatella väreinä, kuvioina, videoina, maistaa sekä haistaa se mitä ajattelee. Analysoida sen olemusta. Tai olemattomuutta.

Analysointi on aika pitkälle syy- ja seuraussuhteiden ihmettelyä, logiikan imeskelyä sekä lainalaisuuksien vääntelyä. Miksi, koska, kunnes, se on, siltikin, siihen suuntaan, on mahdollista, vain. Tässä minä nytkin työviikkoni päätteeksi analysoin analysoimista tai pohdiskelevaa mieltäni. Mutta tääkin on osa mun pohdintaa, oksentaa se näppäimistön kautta blogiin. Ja kokonaisuudessaan, aivan valtavan hauskaa puuhaa. Ajatella pintaa syvemmin ja antaa sormien vain tanssia pään materiaalin tahtiin.

Ajattelen, siis elän. Analysoin, siis hengitän. Analysoiminen on mulle yhtä automaattista kuin hengittäminen. Se vaan tulee, sitä ei tarvitse edes yrittää. Siksi kun minulle sanotaan "Älä aina analysoi niin paljon" niin joskus koen, etten saa hengittää normaalisti. Vaan pinnallisesti, hiljaa. Niin, että lopulta voin pahoin. Kun aivot eivät saa kaasujen vaihtoa riittävästi. Ihmisporukoissa yritän kovasti ajatella 1-2 tason mukaan, mutta valitettavasti vähintäänkin mun pää surraa - 3:ssa tai -4:ssa muiden vaihdellessa vaan kuulumisia. En halua ärsyttää, silti teen sitä. Enkä halua hämmentää, silti hämmennän ihmisiä ympärilläni.

Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa. Joskus ajatteluni menee yliajattelun puolelle ja saan aivot solmuun ja pää vaan sauhuaa. En pääse itseäni miellyttävään ratkaisuun, niitä on liian monta tai asia jää kesken. Lukossa ja pää tukossa. Silloin on vain parasta luovuttaa. Pää selkiää ajan kanssa, usein yön jälkeen. Kuin humala? Ajatusöverit.

Pohdiskelu päivän hereillä olon aikana on osa minun luonnetta, osa koneistoa. Sitä virtapiiriä ei vain voi irroittaa, se kulkee systeemissä mukana. Joskus, kun tähdet ovat kohdallaan, tulee vastaan samanhenkinen kaveri, jonka pään tietokoneessa on sama käyttöjärjestelmä. Ah onnea. Ne analyysit ja pohdinnat ovat jotain vailla vertaa. Perfect.


**************


"Ajattelen, siis elän. Analysoin, siis hengitän. Pohdin, ajatteluhevostani kengitän. itseni sen selkään vedän ja pulppuan läpi analyysimetsien nähdessäni vain analyysiratsuni selän. Elän ajattelusta, analyysistä. Se tuo mieleeni ratkiriemukasta fiilistä. Ei tarvitse olla depistä, kun käyttää riittävän deeppistä ajattelua. Se on osa minua, mun ajatuksia."

Minä & Bra 2002-2020Lauantai 23.05.2020 20:40

Ultra bra:t, topatut liivit, balconettet, topit, urheiluliivit, kaarituelliset vittusaatanat, kaarituettomat siedettävät rintaliivit, pitsiliivit, markettien perusrintsikat, erikoisliikkeen huntin kannattimet: kaikki koettu. Olin viidennellä luokalla ja 12-vuotias, kun äiti sanoi, että nyt lähetään ostamaan sulle ekat liivit. Muistan ne hyvin, sinivalkoiset raidat ja pikkumyitä. Sweet. Siitä lähtien olen kokenut viha-rakkaussuhdetta näihin vaatekappaleisiin, joilla toki on se terveydellinenkin merkitys: rintojen tukeminen ja ettei ne ala roikkua.

Rintaliivit. Naiset kasvatetaan tissiliivien ihmeelliseen maailmaan jo varhain ja valinnanvaraa mallista ympäryksiin ja kuppien anatomiseen muotoiluun riittää. Sinä tarvitset rintaliivit, et voi elää ilman rintaliivejä. Suurin osa suomalaisnaisista pitää väärän kokoisia rintaliivejä, niinpä 80 D saattaakin olla 70-75 C. Mutta palaten niihin osteluihin. Vihaan yli kaiken rintaliivien ostamista. Ensin etsit suht koht kivoja liivejä, sitten alat plaraamaan kokoja, malleja, kuuma tulee jo siinä. Sen jälkeen koppiin sovittelemaan ja sovittelemaan ja vielä kerran sovittelemaan. Ja aina joko: painaa, puristaa, ahdistaa, pyörii ympyrää, ei pysy tavara sisässä tai ammottaa tyhjyyttään, kun oma täyte ei riitä. Argh.

"Ota kiinni mandariini, K-kaupan tissiliivi!"

Jos olen käyttänyt rintsikoita since 2002, ihan pennusta, niin monetko parit on tullut kulutettua? kahdetkymmenet? neljätkymmenet? viidetkymmenet? No aika monet. Niimpä 2 kk sitten päätin omaa blogitekstiäni tarkastellessa, että joo nyt haluan kokeilla tätä villitystä: Free the Nipple! Antaa siis rintojen roikkua ja nännien näkyä.

Ensimmäiset päivät pelkkä villapaita päällä ja peilikuva ärsyttää. Rinnat ei olekaan symmetriset pallot eikä ne sijaitsekaan täysin solisluiden alla. Ei, vaan pisaranmalliset ja kainaloiden kohdalla. Joo, kyllähän sitä tietää, miltä omat paljaat boobsit näyttää. Kuitenkin, siihen miltä ne näyttää vaatettuna ihmisten ilmoilla, en ole tottunut. Liikkuessa hölskyy, pompahtelee. Rintaliivit eivät ime tissihikeä ja paidan etumukseen ilmestyy kaksi läikkää. Nice. Urheasti silti kävelen töihin tissit ilman tukea. Tuleeko tästä lasta taikka paskaa, mietin.

Testing jatkuu ja alan pikkuhiljaa mieltyä siihen, miltä profiilini näyttää ilman kankaisia kuppeja. Kelit lämpenee ja ulkona voi kulkea ilman takkia. Vinkeetä, kun on viileämpi ilma, nännitkin huomaavat sen ja padam, oot pitkät päällä. Ups. Mutta kuinka moni todellisuudessa katsoo? Tuskimpa kovin moni. Ehkä. Kokeilen kotona kynätestiä ja tuulettaessani onnistunutta tulosta, kynä liukuu kaapin alle. Anyway kynästä, kunhan ei lollot riipu liikaa. Vai?

Google sauhuaa. Jos et käytä rintaliivejä, mitä rinnoille tapahtuu? Notkahtaako tissit ja nännit katsoo surullisina kohti maata? Joidenkin tutkimuksien mukaan, kun rintaliivien käytön lopettaa, rintakudoksen tulisi vahvistua, koska kukaan ei enää tee niiden puolesta rintojen kannattelu tehtävää. Ajatellaan jopa, että kannut laiskistuu vuosikymmenien kupissa löhöilyn myötä, koska kudos löystyy toimettomana. Noh, tässähän mulla on nyt loppuelämä kenties aikaa tehdä empiiristä tutkimusta miten rinnoilleni käy, kun viskasin rintsikat roviolle. Tulenko maitojunalla itkien takaisin?

Jos ei käytä rintaliivejä, pitää olla itsetuntoa ja ennen kaikkea itsevarmuutta. Oikaista kaikki 169 cm ja röyhistää rintaa ärhäkkäänä: "Joo, ei oo, mut mua ei kiinosta sun mielipide mun tisseistä, miltä ne sattuu nyt näyttämään!"

Höm. No ei. Ei minun ole tarvinnut kelleen analysoida, miksi mulla ei juuri nyt ole rintsikoita. Ei randomille, eikä tutuille. Ei ihmisiä kiinosta. Ja se on oikeastaan aika jees. Ja se, että voin heittää topin päälle, eikä tarvitse miettiä, käykö rintsikoiden olkaimet topin olkaimien värivalööriin. Mutta sitten mun on myös hyväksyttävä nämä seikat: pallottomuus, nännien näkyminen ja sivuprofiilin pehmeys.

Katsotaan, millaiset analyysit irtoaa vaikka kesän jälkeen. Olenko edelleen sitä mieltä, että joo, kyllä pärjään utan bra ja läpäisenkö kynätestiä edelleen. Vai palaanko rintsikoiden käyttäjäksi muutenkin kuin töissä urheiluliivit, koska en kestä kulmikasta vaikutelmaa ja daisareitteni omaehtoista elämää paidan alla?

Toukokuu 2002 ja äiti iskee tuliterät myyt kouraan. "Tässä, sinä oot nyt nainen ja naiset tarvitsee rintaliivejä." ******
Mutta äiti, ihmetteletkö pilveltä nyt, kun mua ei enää muumilaaksot inspiroi ja vedän stadissa ilman?

Ehkä 30-vuotias naisihminen voi ihan itse päättää, mitä tissiensä kanssa tekee. Free The Nipple, yeah. It´s just skin, babe.

Hartaasti odottamani kaksi viivaaKeskiviikko 13.05.2020 13:32

*Spoiler Alert: runo ei kerro minusta, vaan on inspiraatio somesta*


Heinäkuun lopussa sanottiin tahdon ja yhdessä sovittiin
On pienokainen tervetullut meidän sviittiin
Pillerit nakkasin innoissani kaapin perälle
En tiennyt vielä silloin, miten tulee raastoa mun sielulle

Kuukaudesta toiseen odotan, että testi plussaa näyttää
Sen sijaan joka kerta karvaasti petyn, kun joudun tampaxia käyttää
Ei sisälläni uutta lapsen taimea kasva
Muut kyllä raskautuu pelkästä ajatuksesta

Sukujuhlat, mummot ja tädit utelee
"Milloinkas teille vauva jo tulee?"
Tietäisitpä vaan, kuinka kovasti sitä toivotaan
Mutta kahden solun ajoitus joka kuukausi missataan

Ei kuulu vauvaa, ei näy testissä kahta viivaa
Paras kaveri sen sijaan vauvan vaatteita ostaa
Miksei meidän perheessä haikaraa näy
Miksi muiden lisääntyminen kuin tanssi käy

Ahdistaa, itkettää, äitienpäivä ovella
On kohta vuosi yritetty babya toden teolla
Lasken, ynnään oikeita päiviä kuukaudesta
Ei onnistu siltikään, en voi haaveilla sikiöseulonnoista

Vuosi täynnä ja odottavin mielin vastaanotolla
Alkaisiko viimein raskaus näiden lääkkeiden avulla?
Vihdoin viimein testit punaista viivaa kirkuu
En usko tätä todeksi, mikä onkaan esikoisemme laskettu kuu!

Ultra-aamuna herään epätodelliseen oloon sängyssä
On kivut valtavat ja lakanat yltä päältä veressä
Pikapikaa ajan naistentautien päivystykseen
Gynekologi hyvin huolestuneena vatsaani ultrailee:

"Olen pahoillani rouva, teillä on alkanut keskenmeno
On elottomia sikiöitä täällä kaksi, mutta kohdusta ulospäin on jono
En pysty tätä pelastamaan, tämän luonto pois hoitaa
Voimia tulevaan, aika tähänkin kipuun auttaa"


Runo on omistettu kaikille tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville naisille.


-A.T. 13/5/20-

Lantion leveys on viehättävyysmittariTiistai 31.03.2020 01:44

Naisen lantio. Latinaksi pelvis. Naisen lantio on suhteessa leveämpi ja pyöreämpi kuin miehen ja alkaa jo yleensä ylälantiolta alkaen kaareutua, kun mies on suorempi torsosta alaspäin. Lantioita on karkeasti tutkittuna kahta eri mallia todennettu, suora ja kurvikas. Suorassa lantiomallissa rasva- ja lihas on jakautunut väljemmin, kun taas kurvikkaassa edellä mainittua on juurikin lantion ja takapuolen alueella runsaasti ja vyötärön alapuoli on rehevä tai rehevähkö.

Naisellisen lantion kuuluu olla pyöreä ja leveä, koska leveä lantio viestii hedelmällisyydestä aka. Olet varmasti hyvä kantamaan ja synnyttämään lapsia, ns. Baby making hips. Sos. ter. alaa opiskelleen välihuomautus: Leveä lantio ei takaa väljää ja tilavaa synnytyskanavaa. Seitsemän leivän uuni voi olla niin ahdas, ettei pieninkään sikiö tule sieltä ilman leikkaussalia ja hätäsektiota.

"Ruumis kuin sello ja nätit kasvot." Nygård, 2016.

Miksi lantio viehättää? Ajatteleeko miehet siitä: "Voin riisua sinut katseellani ja kuvitella sinut ratsastavani päälläni lantio leventyen ja siitä kiinni pitäen." Onko lantion leveneminen ja siitä vielä paksut reidet jatkumona kiihottavaa. Luulisin. Leveä lantio ei ole kuitenkin vain senttimetrejä ja seksiä, vaan myös mittasuhteita. Pienikin nainen voi olla lanteikas, jos hänellä on riittävän kapea vyötärö ennen sitä lantiota. Yleisesti himoitaan ja ihastellaan vyötärölantiosuhdetta noin 0,7. Jos tähän ei yllä, voi illuusiota hioa vaatteiden avulla, jolla korostetaan lantiota ja kurotaan vyötäröä. Tiimalasivartalo, missä vartalon kapein kohta on vyötärö, on haave ja tavoite. Mitä kapeampi on vyötärösi, sitä leveämmältä lantiosi näyttää. Optista harhaako?

Lantion keinunta. Lueskellessani keinuvista lanteista eksyin niinkin validille sivustolle kuin vauva.fi. Kyseisessä ketjussa pohdittiin hanurin keikuntaa sekä luisen lantion erilaisuudesta nainen versus mies. Joku perusteli, että jos kovasti lonkat vaeltaa, viittaa se heikkoihin lantioalueen lihaksiin eli vaillinaisiin gluteus minimus, medius ja maximukseen. Pakaralihaksien tehtävänä on tukea lantiokoria. Jos supportti uupuu, menee kävely herkästi keinuvaksi. Anyway, kyllä sille silti huokaillaan. Kesä ja nainen farkuissa ja topissa ja pylly pyörii. Että hitot jostain heikosta lantiosta, kun on näin hypnotisoivaa näköpiirissä kuin keikkuvat lanteet ja perse.

Googlen mukaan miehen ja naisen kohdatessa mies katsoo ensin naisen kasvoihin ja rintoihin, sen jälkeen katse kiinnittyy vyötärön seudulle ja juurikin siihen lantioon. "Kuinka potentiaalinen tämä neitonen on mahdolliseen suvun jatkamiseen?" Mies tekee päässään nopeat laskutoimitukset lantio vs. vyötärö ja siitä eteenpäin joko jatkoon tai ei. Tai sitten ei. Onhan nainen paljon muutakin kuin lantio ja ihminen on kokonaisuus. Fyysinen, psyykkinen ja psykososiaalinen olento.

Lantio tai ei, tämä ei ole ehto naisellisuuteen. Nainen voi olla erittäin feminiininen ja fertiiliä pursuva, vaikka lantio olisikin samassa linjassa vyötärön kanssa. Ei tarvitse olla Kimin kaltainen överi-kurvitar. Mutta onneksi näitä lantion muotojakin on jokaiselle sopiva, kuka innostuu mistäkin. Pyöreä, hip dip, kapea, suora, kurvikas, neliö. Lantiot adjektiiveina. On toki tieteellisestikin todistettua, että miehet viehättyvät leveistä lanteista, mutta ei kaikki. Suurin osa ei ole sama kuin standardi.

Jälleen kerran toistan itseäni näissä minun naistutkimuksissa. Lantiot ovat viehättäviä, jotain niin perinaisellista. On tavattoman kaunista vartalonkurvit, joku luonnonluoma lahja ja Afrodite. Öinen pohdintani kiteytyykin ajatukseen: "Olisipa jo kesä ja voisi pukeutua kukkamekkoon. Joka sillä lailla hillitysti inspiroi kroppani muotoja ja heiluu mukavasti tuulessa."

"Lantion kaaresi niin hekumallinen, voin siinä kättäni kuljettaa hyväillen. Uumasi kapea ja hento, lantiosi rehevän pyöreä satama. Nousee tässä itsellä jo into ja käsissäni tuntuu pehmeän ihana."

COVID-19, tuttavallisemmin Korona 2020Perjantai 13.03.2020 23:36

*Runo on inspiraatio maailmalla riehuvasta pandemiasta, se mikä kaatoi ihmistä jos minkä maalaista*

Se hiipi maailman miljoonanapaan viime vuosikymmenen puolella
Alkoivat ihmiset heräillä ja miettimään huolella
Korona, joku outo uusi vitsaus vai?
Sen edeltäjä SARS jo Milleniumin alussa porukkaa kaatoi

Vaihtui 2010-luku ja muuttui vuoden lopussa kymmen
Ei tiennyt valtaosa, että kovaa tulee lyömään luojan kämmen
Alkoi ihmisiä sairastua ja Saapasmaa saastua
Aika nopeasti kiipesi tämä tautikin kohti Pohjoista

Eka tapaus, toinen sekä kolmas
Ei säästele korona, summanmutikassa uhrinsa valkkas
Alkoi Suomenkin pelko ylös päin nousta
Kun tämä epidemiaksi räjähtää, miten eloon tästä suosta?

Rajoituksia, sääntöjä sekä uusia ohjeistuksia
Perutaan kaikki, missä infektio saisi ohjaksia
Pese saippualla käsiä, kuolee koronan rasvavaippa
Yski hihaan, pysy kotona tai eristyksissä vaikka

Kaatuu maailman talous, yt:t ja lomaukset uhkaa
Jos tämä lopulta täysin levähtää, oomme kaikki vain tuhkaa
Ota lapsesi pois koulusta ja päiväkodista
Ei tämä poikkeustilanne kohta poikkea paljon Syyrian sodista

Joukkohysteria; ruoan ja wc-paperin hamstraus
Huolehdi ensin kotivara, muista sitten vasta lähimmäisen rakkaus
Elämme aikoja jännittäviä, se pelottava erikoinen
Onko tämä yläkerran ratkaisu, kun paisui ylikansoittuminen?

Emme tiedä, milloin tämä joskus ehkä loppuu
Milloin päättyy tämä pelko ja tilanne paremmaksi muuttuu
Siihen asti, koita silti pääsi kylmänä pitää
Koska kun ihminen on rauhallinen, paremmat päätökset aivoissa itää.


*Annan öisiä ajatuksia yössä miettien koronan taivalta ja vaikutuksia pohtien*

-A.T. 13/3/20-

Tahtomattani tämä helvettiTiistai 03.03.2020 11:29

*Spoiler Alert: runo ei kerro minusta, vaan on inspiraatio somesta.*

Makaan sängyssä, en jaksa ja kämppä sotkussa
En syönyt ole päiviin tai käynyt suihkussa
Ahdistaa, laskupinot kasvaa ja kohoaa
Vouti ovella koputtaa ja vaatii riihikuivaa

Nappia naamaan ei se auta tähän oloon
En poispäääsyä löydä empaattisempaan taloon
Polilla täytän kyselyt ja uudet ketipinorit kouraan
Ei se mun mielialaa nosta ja pahanolon vain huomaan

En mä tätä paskaa tilannut, se vain otti ja tuli sekä söi mut

Kavereiden edessä olen iloinen sekä avoin
Kun pääsen kotiin romahdan ja henkisesti voin pahoin
Sänkyyn käperryn ja itken itseni uneen
En jaksa tätä mustaa-aukkoa, joka vetää ineen

Jälleen kerran käyn istumassa vastaanotolla
Kotiin raahustaessa seison parkkihallin katolla
Jälleen kerran uusi äffä papereissa
Uusiutuva masennus, sanoi psykiatri toimistossa

En mä tätä paskaa tilannut, se vain otti ja tuli sekä söi mut

Mä yritän, mutta paha olo voittaa
Yritän parantua ja normaalia elämää koittaa
Vihaan tätä helvetin tunnetta ja oloa
Jos valita voisin, antaisin sille samantien monoa

Mä en tiedä, miten jaksan päivään uuteen
Vaikka miten etenen, niin taaksepäin vain meen
Kotona katson itseäni peilistä uudelleen
En löydä kasvojani, en tiedä mitä teen

En mä tätä paskaa tilannut, se vain otti ja tuli sekä söi mut

-A.T. 3/3/2020-
Baarit ovat mielenkiintoisia. Ja kuluttavia.

Seuraava Baaripohdintani ydinalue sisältyy yökerhoihin, ei niinkään kulmakuppiloihin tai vastaaviin pieniin pubeihin.

Miksi me ihmiset käymme baareissa? No juomassa, hakemassa seuraa, viettämässä aikaa kavereiden kanssa, tanssimassa. You name it. Baari ja yökerho on nimensä mukaisesti aikuisten kerho. Aikuiset viihtyvät keskenään juoman siivittäessä tunnelmaan. Wikipedian mukaan yökerho on viihderavintola, jotka määräytyvät musiikkityylien sekä ikärajojen kautta. Yökerhossa tai baarissa voi olla myös muuta viihdykettä kuten karaokea, uhkapelejä, rahapelejä ja tanssi- ja musiikkiesityksiä.

Baarin sosiaalinen koodi on vaikea. Yössä jos sua ei kiinosta heti jutella on olettamus joko "Hei onks kaikki hyvin?" ,"V*tun kylmä huora" tai "Aahaa, oot vaikeasti tavoiteltava, siispä viritän onkeni pyydyksen." Dinz dinz. Mitenkä saisin itselleni oikean olemuksen, että minä ymmärtäisin ja tulisin ymmärretyksi.

Kaksi miestyyppiä, mitkä saavat karvat pystyyn ovat metsästäjät ja saalistajat. Metsästäjät tunnistaa helposti. Alkaa se ilmainen juomien tarjonta ajatuksella "meille vai teille." Öh, hei, go away.". Saalistajat ovat astetta viriilimpiä, menevät usein saman tien iholle ja tuuppaavat itsensä (kankensa) sua vasten. Ilman, että sulta kysytään mitään. Olet vain yhden illan lihaa. Valitettavan usein he ovat saudimaiden edustajia, mutta ei suinkaan aina. Myös suomalainen, virolainen sekä Afrikan miehet osaavat tämän.

Baareissa juodaan, of course. Joskus viina yltyy rähinäviinaksi ja sitten lennetään jopa ulos, jos kierrokset eivät laannu. Minulle baarissa olo on ongelma, koska itse juon hyvin vähän. Sen lisäksi random ihmiset tykkäävät jostain syystä avautua mulle ja ne keskustelut ovat usein rasittavia. Eräskin yön pikkutunneilla huikkasi "Mullapa on tänään polttarit." Onnittelin tietysti ja yritin siitä liueta, mutta miespä alkoikin vuodattamaan 10 v vuoden paskaa suhdettaan ja morsiusparin yhteisiä mielenterveysongelmia. Ei siinä, kuuntelin kärsivällisesti kännisen melankolista vuodatusta. Tämä on ärsyttävää, en pääse samalle "levelille", koska en ole edes huppelissa. Mutta empatiakelloni soi hänen itkiessä hiien paskaa elämäänsä, etten voinut jättää tyyppiä yksin. Virhe. Koska sitten en meinannut päästä tästä heebosta eroon.

Likkafrendien kanssa ollessa sitä on enemmän turvassa ja he saavat hoitaa sosialisoinnin, eikä minun tarvitse vääntää mukahauskaa paskaa kenenkään vieraan kanssa. Saan rauhassa piiloutua seuraamaan vain tilanteita, koska minun sosiaalinen orgasmiherkkyys on matala, jota todellakin vaikeuttavat yökerhon valot, ihmishälinä ja kovalla oleva musiikki. Yleensä minua lähestyttäessä mun ensimmäinen kommentti onkin "Anteeks mitä sanoit!?" Viehättävää.

Tanssilattia sitten, tai no oikeastaan metsien soidinmenoaukio, missä yötä varten lämmittely usein suoritetaan, on kanssa pohtimisen arvoinen paikka. Vihaan yli kaiken sitä, että miehet tulevat arvostelemaan ja mittailemaan daamiehdokkaita. Siksi yritän tanssiessa sujahtaa mahdollisimman keskelle, enkä olla arvovaltaisen juryn silmien alla. Sellainen koko kropan skannaava haukankatse. Jokaisen mutkan ja kurvin arviointi ja mahdollisesti siitä neuvottelu työparin kanssa. Hyi. Haluan myös tanssia rauhassa, enkä kyurpa persiissä. Se kun on aika tyypillistä, että tanssilattialla ollessa hilataan itseään pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs kohti valittua kohdetta. Pam. "Voisin nuolla sua nyt?"

Baarissa ihmiset ovat viimosen päälle laitettuja, ainakin naiset useimmiten. Kyllä minä joskus kavereideni seurassa t-paidassa, farkuissa ja tennareissa tunnen itseni vaatimattomaksi, mutta who cares. En jaksa kähertää tukkaa kiharoille (en edes osaa), meikata, asentaa irtoripsiä taikka olla vaatteissa, missä en pysty pyllistämään. Jotenka ihan sama. Toisinaan tosin laitan mekon, mutta se vaikeuttaa omaa karkeamotorista liikkumista niin paljon, että I prefer jeans. IMO on kiinnostavampaa, kun ihminen ei ihan heti kättelyssä paljasta vartalonsa kaikkea mahdollista ihopinta-alaa. Mutta kukin tyylillään.

Ah baarin naistenvessat, ne vasta kivoja paikkoja on. Porukka on hiton tuubassa. Yleensä vessassa kuulee vuodatuksia "kuinka se on niin paska kusipää", "huono sängyssä" tai muuta negatiivissävytteistä ruodintaa. Usein existä. Jos joku alkaa multa kysellä "Onko ollut kivaa" yms. vastaan yleensä tutun litanian "Joo etc." ja toivotan totta kai "Hauskaa iltaa." Kait niin kuuluu tehdä. Ehkä. Naisten maailma on muutenkin valtavan vaikea mesta ymmärtää. Ja minä kysyn vielä: Miksi helvetissä se sama huussi on jo puolen yön aikaan oksennuksessa muissa ihmiseritteissä? Kaveri, joka siivoaa baareja on todennut monesti, että naisten wc:t ovat usein pahempia.

Joskus tulee vastaan tyyppejä, naisia usein, joidenka kanssa tulee juteltua pitkänkin aikaa. Löytyy yhteisiä juttuja ja vastapuolen humalan taso on sellainen, että kestän mukana jutuissa. Usein tiskillä tai sitten muuten vaan muissa juottolan tiloissa. Mutta jotenkin koen, ettei baarissa ihmisten kanssa keskustelu anna mulle oikeaa kuvaa henkilöstä. Alkoholi ja känni vääristää tilannetta sekä persoonaa. Tai sitten vika on minun tutkassa, on diologi sitten kostea taikka ei.

Vaikeeta. Olla näkymätön, mutta toisaalta saada viihdettä. Koittaa viihtyä, kun se maailma on niin hämmentävä. Parasta baareissa on karaoke, joissa käyn silloin laulamassa, kun torppa on hiljainen. Saan viihdettä ja olla omineni.

Ehkä baari on sitten irl Tinder. Mätsi vai ei. Klikkaako. Jos Tinderissä selvität sitä verkon välityksellä, yökerhossa elävässä elämässä. Usein gänässä. Mutta se kuuluu asiaan, humala. Mietin kuitenkin vielä, antaako tämä kohde enenmmän kuin ottaa. Ehkä se on yöstä, kuunasennosta ja mielialasta kiinni.

"Baarimaailma on tuntemattomien ihmisten luvattu maa, sieltä ehkä jotain yöksi saa. Kunnes on taas kylmä aamu ja petisi tyhjä, mielesi ehkä ehjä. Baarimaailma tuntematon, edessä iltapäivä kera krapulan ja mytätyn peiton."

Naani BanaaniTorstai 27.02.2020 19:04

Naani on erikoinen ja outo nainen.
Hän pohtii ja on ajattelevainen.
Hän on visuaalisen vaativa mimmi.
Naani yrittää olla timmi, mutta rakastaa pullaa.

Hän ei osaa meikata, hän luovutti lajissa
Naani osaa silti hankalat hiuksensa laittaa vartissa.
Bansku osaa silti yllättää ja pinnan alla kytee.
Liian , liian X-Files.

Naani Banaani ei osaa olla oikein.
Naani haluaisi osata olla oikein, mutta ei.
Hän ei itseään ihmeellisenä pidä.
Tavallisena, kyllä minä.

Kuuma tulee kun liian konkreettisesti ajattelee ja tekee.
Huh, hän ei aina tiedä mitä aikaiseksi saa.
Onko siellä vaara, ehkä tämä on Naanille väärä maa.
Kerro se Banskun postiluukkuun, missä on Wonderland.

-Jotain Pientä-

anpa_262 🤭
Tissit. Ryntäät. Neulatyynyt. Kannut. Tisut. Roikottimet. Pallerot. Melonit. Ketunnokat. Lapaset. Lollot. Etupuskurit. Itikanpistot. Tötteröt.

Rakkailla lapsilla on monta eri nimeä. Naisen rinnat, elimet rintalihaksen päällä, mitkä ovat kiehtoneet aikojen alusta saakka. Rinnat muodostuvat rintakudoksesta ja rasvasta ja rintojen sisällä risteilevät maitotiehyeet, joilla on oma tehtävänsä. Rintojen alkuperäinen biologinen tarkoitus on kaikille tuttu; ruokkia jälkeläistä. Synnytyksen jälkeen oksitosiini saa maidon nousemaan rintoihin ja vauvan niitä imiessä ja saadessaan ensimmäisiä ternimaidon tippoja, käynnistyy maidontuotanto. Ja vauva on useimmiten tyytyväinen.

Muutapa tarkoitusta näillä ulokkeilla ei sitten ole. Vai onko? No toki on, nimittäin seksuaalinen. Rinnat ovat kiehtovia, ainakin minusta, vaikka aika hard core hetero olenkin. Mutta millaiset sitten ovat Hyvät Tissit? Netin Tärkeimmän Hakukoneen mukaan niiden pitää olla kiinteät (tämä on erittäin tärkeä ominaisuus), käteen sopivat, ei liian pienet eikä liian suuret, sopivasti vähän roikkuvat (pitää hytkyä kivasti) nännien pitää olla nätin pyöreät ja nännipihojen maltilliset.

Vai pitääkö? No ei. Vaan tämähän on täysin katsojasta ja kantajasta kiinni, minkälaiset kohoumat ketäkin miellyttää. Rintojen anatomisen muotoilun ja ulkonäön lisäksi useimmiten rintavako naisella on must have. Että kun sopivasti paljastaa, se saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tämä vaatii usein isommat ja roikkuvammat tissit, että ne yhteen puristuessaan muodostavat uhkean uoman.

Rinnat ovat kauniita. Mutta aina me emme ole tyytyväisiä siihen, mitä luonto antaa. Toinen haluaisi isommat, toinen pienemmät. Toinen on huipputyytyväinen, kiitos geenilotto, kun osuit kohdallani. Toinen haluaisi kiinteämmät, toinen pehmeämmät. Toinen haluaisi vain rinnat. "Oispa tissit".

"Naiseuden perikuva on rinnat, mutta jos haluat biologiaasi isommat, maksat suuret hinnat."

Miten rinnat sitten pitää verhota? On suotavaa ja säädyllistä pitää rintaliivejä, jos rintasi ovat vähänkin suuremmat ja erottuvammat. Jos taas miehiltä kysytään, he varmaan laittaisivat rintsikat roviolle. Free The Nipple! Rohkeimmat kulkevat ilman minkäänlaisia rintaliivejä, oli boobsien elämäntilanne mikä tahansa. Tämä saa aikaseksi usein sensuroimatonta ajatusvirtaa, koska ne nännit näkyvät paidan läpi ja tissit pomppivat valtoimenaan. Pitkät päällä.

Vuosikymmeniä opetettiin, että rinnat alkavat roikkua ilman rintaliivejä. Tänä päivänä, tämä väitös alkaa olla kumottu ja suositellaan, että rintojen pitäisi antaa ollakin ilman muovikannattimia. Kudos vahvistuu ja ehkäisee jokanaisen painajaiselta: hanging boobs. Mutta mitä pahaa on roikkuvissa rinnoissa? Sekö, että ne eivät olekaan yhtä terhakkaat kuin ennen?

AA, A,B,C,D,E,F,G,H. Listaa voi jatkaa kohti aakkosten loppuosaa, koska meitä naisia on tissiensä kooltaan vähintään yhtä paljon, kuin naiskansaa tällä maapallolla. Jälleen kerran Googlen mukaan hyvä kuppikoko on koko C. Average. Ei liian iso, eikä liian pieni. Käteensopiva. Kenen käteen? Sen vauvan? Mutta tässä tutkimuksessapa kysyttiinkin miesten mielipidettä.

Rinnat ovat maagisia, täyteläisiä, pehmeitä. Osa naiseutta ja naisena oloa. Lähes jokaiselta naisihmiseltä ne löytyvät. No pidänkö omistani? No joo, on ne ihan kivat ja nätit. Voisi olla isommatkin. Mutta voiko saada kaikkea? Ehkä.

"Jos on rahaa ja uskallusta, voi rintoihin hakea suurennusta."

Tissit elävät naisen elinkaareen mukaan. Ne kasvavat, paisuvat, kutistuvat ja lopulta roikkuvat. E-pillerit, raskaudet, imetykset, sairaudet, laihdutukset, leikkaukset ja muut vaikuttavat rintojen kokoon. Plus se, että miten paljon rinnoissa on rasvaa ja miten paljon rintakudosta. Tämäkin jälleen, on yksilöllistä. Minkälaiset elämäntarinat tisusi näkevätkään.

"Tissit ovat läsnä meidän jokaisen elämässä."

Se joka ei katso niitä, valehtelee. On nainen tai naisoletettu sitten iältään mitä tahansa. Koska, hmm. Ne nyt vaan sattuvat vaikuttamaan about siinä kainaloiden kohdilla, joskus alempanakin. Silmistä sopivasti kohti etelää. Ovatko rinnat, luojan luoma lahja vaiko vain anatomiaa ja fysiologiaa? Jos sekin on sellainen toimiva paketti, niin kuin ihmiselimistö yleensä.

Viimeisenä tissikirjoituksessani siteeraan itseäni n. vuodelta 1993, kun olin mummollani yökylässä. Mummo riisui päivän päätteeksi rintsikat ja minä totesin tämän nähtyäni tomerasti:

"Jaaha, ja nyt mummon tissit aa-a."

Pretty Boobs All.
Kolmas flunssa kuukauden sisään. Ei ole herkkua, vaan korpee aika huolella. Taas saikulla, taas siirtyy suunnitelmat ja taas syön antibioottia. Pohdin sitä, miten on mahdollista, että i.v. antibiootin ja suun kautta vedetyn kuuriin jälkeen samat sinuiitin oireet palaavat? Kuumetta ja lihassärkyä ja joku kairaa puukolla sun vasenta silmäkuoppaa, hampaita, poskea, korvaa sekä kaulaa.

Kaksi viikkoa sitten lääkäri aprikoi, ettei tämä antibiootti ole paras mahdollinen, mutta sulle kun ei voi sitä penisillliniä antaa. Ellei sitten halua anafylaktista sokkia. Siloin jo mietin, että näinköhän olen vastaanotolla hetken päästä. Ja niin olinkin, oikeassa sekä vastaanotolla.

Shit. Olen huono sairastamaan, haluisin niin töihin. En ole päässyt koko kuukaudessa salille, en lenkille enkä laulamaan. Korpee aika huolella edelleen. Nyt sain saikkua viikonlopun yli, katotaan helpottaako oireet. Teen kyllä kunnon suursiivouksen ja vaihdan vielä useammin petivaatteet ja pyyhkeet. Ugh. Aina ollut suht hyvä vastustuskyky ja nyt se on yhtäkkiä olematon.

Herra lääkäri eilen väläytteli, että sitten kyllä punkteerataan taas, jos edelleen infektio olemassa kuurin jälkeen. Hyi hemmetti, oletko kokenut sitä? Ensin puudutepuikot syvälle klyyvariin ja sitten sun sieraimen kautta tungetaan pitkä neula nenäluuhun asti ja pumpataan sen kautta keittosuolaa. AAA. Mutta paine laskee heti, kun bakteerimassa lähtee onteloista liikkeelle. Se rutina neulan saavuttaessa luun on aika muistettava. Hyi.

Ensi viikolla olisi pyöreät synttärit, mutta näinköhän menee Nestorin päivä vain sängyssä maaten ja NetFlixiä selaten etsien jotain aivohömppää, koska paineinen pää on vielä huonompi keskittymään. Vai saakohan mun suosikkikahvilasta kotiinkuljetuksella kakkua?

Lainatakseni erästä lapsuuteni lempi jouluohjelmaa: "Nuha, kuume ja flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti. Häivy! Jätä Anna-polo, anna hänelle hyvä olo, etsi tauti toinen kolo!" (Kunnas, Joulupukki ja Noitarumpu, 1996.)

Kaiken järjen mukaan flunssa ja poskiontelotulehdus pitäisi sitten siirtyä Sir. Oskarille. Ei ehkä hyvä sekään, kuumeinen kissa(ni). Mutta ainakin mulla on nyt aikaa olla luova. Mielessä inspiroituu ja marinoituu uusi runo jälleen. Kait minulla on nyt sitten runovaihe, mutta kun päässä kytee loistava aihe, pitää se oksentaa vähintäänkin paperille!
« Uudemmat -