IRC-Galleria

Tuli eilen kotia.
Ja onhan se mikä ihanin pikku riiviö. Maitohampaat kutittavat ja kaikki maistuu. Jatkuvasti pitää olla tunkemassa lelua/luuta sen suuhun, jotta se ei söisi ihoa rikki! :D

Viime yö oli sitten koettelus. Lemi itki ja itki ja itki ja itki. Perkust ja minä kun päätettiin pistää se pentuaitaukseen nukkumaan, sillä ei sitä uskalla vapaana pitää ilman valvontaa. Se ei oikein tykännyt ideasta.
Onneksi se kuitenki rauhoittui kun asettuin sen lähelle makoilemaan ja se tajusi luovuttaa ja ottaa mallia. Pian se nukahtikin uupuneena. Tämä toistui noin 5 kertaa.
Se itki myös sitä kun sitä pissatti ja kakatti ja minun piti nostaa se sieltä , sillä se ei selvästikään tajunnut että se voisi tehdä tarpeensa sille varatulle paperille. Nähtävästi se on jo niin siisti että se ei halua "liata" omaa pesäänsä. Joten, näyttänee siltä että seuraavat yöt etenevät samalla tavalla, kunnes se sitten (milloin sitten onkaan) se oppinee pidättämään koko yön. Sit ennen siis henkistä varautumista siihen että pitää nostaa se toiselle paperille.

On se kyllä ihana. Ja nyt jo huomaa että Lemillä on erillainen persoonallisuus kuin edesmenneellä isovelipuolellaan Jarlilla. Lemillä on selkeästi kovempi tahto ja se tykkää vain istua ja moljottaa ihmisiä :D. Leluilla se reikkii rajusti ja kun se on saanut purettua energiaansa siihen se käyttäytyy kuin enkeli. Tajuaa nuolla puremisen sijaan :)

On se käynnyt jo kolmisen kertaa pihalla, mutta vain yhdesti se on tajunnut pissata nurmelle. Tästä kylmyydestä ja tuleva talvi saattaa tehdä sisäsiisteyden opettelusta yllättävänki hankalaa. Pitänee varautua.

Eipä siinä. Siinä sellanen pikaraportti :)