IRC-Galleria

Vihjaatko että minulla on pieni ongelma nimeltään Wow?

Paha paha

Heipparalla heijaa hiijaa

Tässä olen potenut pientä nettikuolemaa. Ei ole tultu käytyä missään (siis netissä), muun elämän viedessä etiä päin :)

Eli naiset ja herrat... minulla on oikeasti reaaliaikaista käsinkosketeltavaa elämää.
Herranen aika sentään :D

Eipäs siinä. Pörräillään.

Ainakin tällä minuutilla. Lemi leikkii kaulahuivilla, joka roikkuu naulakosta: vetelee sitä, kiskoo ja riuhtoo. Kiihkeältä näyttää. Onneksi poika alkaa oppimaan että voi välillä leikiä yksinkin. Se osoitti ensimmäisiä "olen iso poika" -merkkejä kävelemällä omin päin olohuoneesta tänne eteiseen ja menemällä nukkumaan Perkustin ja minun laukkujen päälle. Sieltä se katseli meitä. Se jopa nukkui jalat kohti kattoa siinä :)

Yöt ovat edelleenkin hankalia. Lemi nukkuu kyllä, mutta se vielä "ilmaisee" itseään ennen kuin se *hyväksyy kohtalonsa* ja menee nukkumaan. Siinä ollaan kuitenkin edistetty sen verran, että Lemi "ilmaisee itseään" enää murrososan verran siitä mitä se oli ensimmäisenä yönä.

Kasvattaja toi eilen vielä lisää koiranruokaa, 15kg säkin nutro choice puppy foodia ja epäilyttävän pussin valkoista jauhoa.. c-vitamiinia nähtävästi :) Se kyllä näyttää erittäin arvelluttavalta pussilta :D

Sain tänään kärsittyä 3 päivän ATK peruskurssin. Powerpointtia ja Wordia. On se niin naurettavaa touhua, että joka paikassa pitää suorittaa ATK peruskurssin.
Ja jouduin vielä väkertämään samoja tehtäviä kuten aikaisemmin. ÄÄRIMMÄISEN TURHAUTTAVAA.

Huomenna pääsen katsomaan pari musavideofestareitten näytöstä ja samoten perjantaina.
Syksy on menetetty, jos ei pääse katsomaan musavideoitten näytöksiä.
Se on niin tiukkaan juurtunut ihana perinne...

Pakko syödä jotakin ->

Tuli eilen kotia.
Ja onhan se mikä ihanin pikku riiviö. Maitohampaat kutittavat ja kaikki maistuu. Jatkuvasti pitää olla tunkemassa lelua/luuta sen suuhun, jotta se ei söisi ihoa rikki! :D

Viime yö oli sitten koettelus. Lemi itki ja itki ja itki ja itki. Perkust ja minä kun päätettiin pistää se pentuaitaukseen nukkumaan, sillä ei sitä uskalla vapaana pitää ilman valvontaa. Se ei oikein tykännyt ideasta.
Onneksi se kuitenki rauhoittui kun asettuin sen lähelle makoilemaan ja se tajusi luovuttaa ja ottaa mallia. Pian se nukahtikin uupuneena. Tämä toistui noin 5 kertaa.
Se itki myös sitä kun sitä pissatti ja kakatti ja minun piti nostaa se sieltä , sillä se ei selvästikään tajunnut että se voisi tehdä tarpeensa sille varatulle paperille. Nähtävästi se on jo niin siisti että se ei halua "liata" omaa pesäänsä. Joten, näyttänee siltä että seuraavat yöt etenevät samalla tavalla, kunnes se sitten (milloin sitten onkaan) se oppinee pidättämään koko yön. Sit ennen siis henkistä varautumista siihen että pitää nostaa se toiselle paperille.

On se kyllä ihana. Ja nyt jo huomaa että Lemillä on erillainen persoonallisuus kuin edesmenneellä isovelipuolellaan Jarlilla. Lemillä on selkeästi kovempi tahto ja se tykkää vain istua ja moljottaa ihmisiä :D. Leluilla se reikkii rajusti ja kun se on saanut purettua energiaansa siihen se käyttäytyy kuin enkeli. Tajuaa nuolla puremisen sijaan :)

On se käynnyt jo kolmisen kertaa pihalla, mutta vain yhdesti se on tajunnut pissata nurmelle. Tästä kylmyydestä ja tuleva talvi saattaa tehdä sisäsiisteyden opettelusta yllättävänki hankalaa. Pitänee varautua.

Eipä siinä. Siinä sellanen pikaraportti :)

Oulun Kummigalleriassa on yhteisnäyttely 13.9 lähtien, missä on muunmuassa muutama minunkin ottamaa kuvaa näytillä (ja ostettavissa). Saa käydä ja jättää kommenttia, tai jopa suoraankin minulle tulla sanomaan :). Arvostaisin sitä suuresti!

Danke shöööön

Minä olen lääketieteellinen harvinaisuus.

Ei tosin siitä kaikista ilmiselvimmästä syystä.

Nääin on...
Perkusti lähti tampereelle eilen aamulla ja siitä lähtien... kirjaimellisesti istunut sohvalla ja katsonut telkkaria. Canal+, Tv1000 ja varsinkin ANIMAL PLANET ovat olleet tosi kuumaa kauraa. Tänään tulee 1000:lta scary movie 4, jota ootan. Lähinnä siksi kun dr.phil on siinä. HIH HIH.

Hurja suoritus sinällään, mutta periaatteessa ei mitään uutta minulta. Yksi fakta ilahduttaa vähäsen.. ei masenna :)
Se että olen yksin kämpillä ilman ihanan suloista jarlin seuraa ei saa mua purskattamaan itkuun taikka muutenkaan hajoamaan kappaleiksi. Jarlin kaksi kuvaa (jotka ovat myös galleriassaki) lohduttavat jääkaapin ovessa.

Ajattelin että ensi viikolla olisin käynnyt äitini kanssa eläinkaupassa kattelemassa Lemille uusia leluja ja varsinkin puruluita sekä suuuuuurta häkkiä (hintana 192e). Haluan tehdä kaikkeni jotta Lemi oppisi olemaan yksin. Sen virheen tein Jarlin kanssa. Poika poti eroahdistusta :(. Onneksi kuitenkin ei käyttänyt ääntä sen ilmentämismuotona...se lähinnä söi kämpän :/...
Joten Jarlin opettamana suhtaudun koiran yksinolo opettamiseen vakavasti. Kohtuudella tietysti.

Lemin kotiintuloon on viikko. Ensi lauantaina viimeistään se on täällä. Ensi torstaina sillä on rokotukset ja sitten joko pe tai la... Jarlin velipuoli tulee kotio astumaan setäpuolensa tassunjälkiin. :)

Sen tiedä että ERÄÄT ihmiset tulevat vetämään flipat kun kerromme heille. Onneksi moni suhtautuu tähän hyvin.

Huomenna käynkin kattomassa pentuja... ja mahdollisesti käyn ensiviikollaki ennen H-päivää. Ei malttais olla erossa :)

Maanantaina alkaa Wankkurissa käynti. Työharjoittelu.
Minä en ole ajatellut sitä yhtään. Torstaina kävin kyllä allekirjoittamassa sopimuksen, mutta... enemmän innostunut/hermostunut olen ollut kun sain 6 valokuvaani valmiiksi näyttelyyn. Tosin..vieläkään ei ole varmistunut päivämäärä näyttelylle, mutta oletan että se on tässä parin kuukauden sisään. Noh, vielä kehykset pitää ostaa.
Tuli niistä hienot. Hermostutti nämä miten ne toimii a3:sena, mutta ihan onnistuneita ne ovat.. tosin totesin että voi olla että yhtä kuvaa en pistä näytille. Siinä on yksi juttu joka häiritsee.
Pitää vain kysellä muitten mielipidettä vielä siitä onko se maailman isoin virhe.

Yeba. Eipä siinä nyt toistaiseksi muuta.

Se huvittaa. Alkoholi. Kyllähä sitä miettii et olisiko paljon enemmän meininkiä (=tyyppejä jotka haluis hengailla kanssani, kahvittelua ja sensellaista) jos sitä kävis baareissa kännäämässä ja sen kautta kaikki estot hävinneenä tutustuis ihmisiin. Huvittavinta siinä on se että ei mun asema paljon silloin muutu. Sillä silloin ahistais se fakta että en olisi voinut tutustua niihin ihmisiin muuten kuin ulkopuolisen vaikuttajan avulla. Ja se että luultavasti niiden suhteiden ylläpitämiseksi pitäisi vielä enemmän juosta baareissa ja juoda lissää alkoholia ja sekoilla, saaden minut ahistumaan, kun miettisin sitä pitävätkö ihmiset minusta minuna vain sen takia että osaan olla hauska mokailija ja silloin pidetään yhtä köyttä mokailijoina ja inhimillisenä ja vastuuttomina lapsina. Sillä se ei ole sitä mitä minä haluan.

On se niin hankalaa kun tuntuu että minä en voi pitää hauskaa toisten mielenkiintoisten ihmisten kanssa selvinpäin. Olla sama meininki, estot poissa... En siis tarkoita ettenko minä voisi.. lähinnä sitä että ilmapiiri tuntuu olevan aina painostavan siihen viinan ja sidukan suuntaan.

Hankala olla selvinpäin alkoholisoituneessa maailmassa.


Katsoin muuten eilen Matti elokuvan.
Se oli perseestä.
En tunne sen enempää sympatiaa Matti Nykästä kohtaan kuin aiemminkaan.
Ja Jasper näytteli huonosti.

Ei tää nyt mee oikein.

Saatanan vajoamista. Kello on vartin yli kymmenen ja se että olen tässä ja minun pitäisi jotain tehdä...!!!!!!!!!!!!

Alkaa ihan oikeasti vituttaa. Ja vielä niin kaunis ilma ulkona.

En tiedä oikein missä meen. Taidan olla halin tarpeessa.. sekin tarkoittaisi sitä että minun piätisi mennä filmifriikkiin asti sitä kerjäämään. Sinne minun varmaan pitää mennä. Yksinäisyys täällä kotona varmaan saa mun pään vajoamaan.

Minun suurimpia ongelmia on se että minulla on helevetin suuria kynnyksiä, joita en uskalla ylittää. Mikä on ihan naurettavaa kun sitä miettii.. Kuten se että en uskalla mennä ulos YKSIN kävelylle. NAURETTAVAA!!!!

Kieroksia vaan tulee.

Bänks

Olen täysi nynny.. olin eilen ja uskoin silloin että se menee ohitse mutta nouuu... tänään herätessä oli jälleen fiilis et haluan mennä piiloon, en osaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu ylivoimaisen ahdistavalta.

Mitäh? Masennusta?
Ei kai ny sentään....

Kyllä tässä pitää olla jokin muu syykin.

Kuten se minun kehoni suurin mysteeri... josta olen aina yhtä pihalla.

Juujuujjuu...

Ei tuu mitään. Pakko mennä käpertymään ja kattomaan leffakanavia meiän uudesta digiboksista (Kyllä... mentiin ja hankittiin sellainen. Tietyssä mielessä käänettiin takki. Mutta Elokuvakanavia! Oli sen verran hyvä tarjous, jota kaksi tälläistä leffahullua ei voinut vastustaa)

Tiedän vain sen että teen asiat hankalammaksi kun en saa aikaiseksi tehdä tiettyjä asioita.