IRC-Galleria

En minä oikeastaan edes haluaisi niin monimutkaisia juttuja. Uskon että voisin olla loppuelämäni onnellinen aika pienistä asioista;
hyvästä boresta, musiikista joka saa hengityksen syvenemään (kuten John Mayer?), vatsanpohjatunteista, kahvista ja sen muista epäterveellisistä sukulaisista, malttamattomasta odotuksesta juna-asemalla, vanhoista ja uusista ystävistä, jokaisesta ihastuksesta, sydänsurusta selviämisestä, ensilumesta ja siitä että se sulaa, siitä headrushista jonka saa kun HYVÄ keikka alkaa tai joku --iini kicks in, naureskelevista ryytymissunnuntaista, todellisuuspakoilevasta autoilemisesta, hiljaisista ja korvat lukkoon lyövän kovaäänisistä yhteisymmärryksen hetkistä, suhteista joista ei tarvitse paeta aamuisin eilistä humalaansa kiroten, alkusyksyn ihanasta melankoliasta, yöllisistä puheluista ja pitkistä illoista vieraissa kaupungeissa, yön viimeisestä ja aamun ensimmäisestä biisistä, lentokoneen lähtökiihdytyksestä. Ja niin edelleen.

Pian ei ole enää lokakuu. Eikä tämä ollut angstinen merkintä.