Pian huomasimme, ettei lenkkarit olleet parhaimmat kengät tuohon kamalan julmaan ilmaan. Ilma taisteli meitä vastaan, mutta emme luovuttaneet.
Tarvoimme vielä jonkin matkaan kunnes aloimme tekemään lumipalloa, pallo oli yhdessä vaiheessa jo todella iso mutta Heli rikkoi sen julmasti kun yritti sitä korjata. :<
Me emme luovuttaneet, joten Emilia alkoi tekemään uutta palloa, ja se jopa onnistui loppupeleissä. Matka oli julma, ja palloa oli raskas työntäää. Kohta emme edes jaksaneet vierittää sitä, joten oli pakko luovuttaa ja jättää pallo yksin keskelle isoa peltoa, keskelle ei mitään, aivan yksin. *hiljainen minuutti tämän tapahtuman takia*
Huomasimme, että olimme ajautuneet talostamme aivan liian kauas. Eihän siinä muu auttanut kun kävellä pellon poikki, nopeinta reittiä takaisin päin. Kahdestaan taistelimme peltojen monia vaaroja vastaan. Konttasimme jopa taloa kohti, epätoivoisesti ja kyyneleet vierivät pitkin poskia. Matka oli todella raskas ja välillä jo suunnittelimme luovuttavan. Olisimme hautatuneet lumeen ja kuolleet pois. Eikä kukaan kyllä olisi jäänyt meitä kaipaamaan *sniif*
Lopulta aloimme päästä lähemmäksi määränpäätämme. Loppumetrit olivat kyllä todella todella todella tuskallisia. Mutta lopulta pääsimme takaisin varastoon jossa ne samaiset kaksi poikaa olivat edelleen korjaamassa mopoansa. Tervehdimme heitä hengästyneinä ja kävelimme raskain askelin sisälle lämpimään. Huomasimme olevamme aivan märkiä joten ei auttanut muu kuin alkaa vaihtaa vaatteita ja odottamaan että pääsisi saunaan (jota odotamme tälläkin hetkellä).
Se joka tekee tämän perässä, tulemme nostamaan hänelle hattua, tottakai jos hän myös pyytää meidät mukaan :D Jos olette niin idiootteja <3