IRC-Galleria

No niin... nyt on sitten kesätyöt virallisesti loppunu ja huomen ahkerana kouluun taas. Itseasias odotan jo innol sinne menoo ja uusii haasteita...
Seuraava kaks vko tulee olee aika kiirettä sillä tarttee nyt keskittyy kouluun oikeen kunnol ja sit siin ohes pakat ja tehä muutto....
mut kuuluilee taas rakkaat ystävät...

Taivas piirtyy kaupungin takaa
kauniimpana kuin muistinkaan.
Menneisyyden sylissä makaa
muistot jotka esiin saan.

Huomaamatta vain kauas palaan
ja voin melkein sua koskettaa.
Tunteet joita vieläkin salaan
pintaan varkain taas kohoaa.

kertosäe:
Jokaisen sanan muistaa voin
jokaisen hetken jonka koin.
Menneisyydestä kuvat mieleen tulvahtaa.
Selvästi meidät niissä nään,
ja sitä jään vain miettimään,
mikä menikään meiltä vikaan aikoinaan?
Löysitkö etsimäsi
vai päädyitkö samaan jamaan
opitko rakastamaan?

Täällä kaikki helposti ruostuu.
Tunteet ajassa haalistuu.
Miksi mieli siihenkin suostuu?
Toinen johonkin unohtuu.

Tuttuun paikkaan askeleet johtaa,
jokin sielussa värähtää.
Mieli viimein eilisen kohtaa
jälki ennen kuin häviää.

kertosäe

On opittava etsimään
ennen kuin oppii löytämään,
ja katsottava sisimpään.

Jokaisen sanan muistaa voin.
Jokaisen hetken jonka koin...

Yksin kallion kolossa savun keskellä ääniä vieraita kuuntelen,
autot ei pysähdy, nöyryys lukee kelloa,
mittaa aikaa, taksi voi tulla vieläkin. jono voi kestää

kertosäe:
Ikävä ihollesi
kaipaus kiinni sinuun
Tahtoo tajuntaasi
Tarve tahdotuksi
Ikävä ihollesi
viettää vierellesi

vainoharha seinälle pirua piirtää. varma pahimmasta jo.
sydän jyskyttää. vaiti pysyy puhelin. lehti kolahtaa
ja kaupunki takana ikkunan alkaa elää

kertosäe

ja pelko pieluksella, valvon yötäni pois.
tunti kerrallaan odotan aikaa pois
ikävä ihollesi viettää vierellesi

kertosäe

En sitä ymmärrä vieläkään, mä vaikka tahtoisin.
Sä miks et pystynyt välittämään, vain vähän lujemmin.
Vaatinut en liikaa kai, tai itse niin sen näin.
Mut silti sinulta sen kaiken toinen sai, mä siitä paitsi jäin.

kertosäe:
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan.
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkan.
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen.
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden.

Mä toistan itsellein aina vain, hän jostain saapunee.
Ken ehkä etsinyt on kaltaistain, pois luotain ei hän mee.
Vaikka särkyi kaikki tää, kun surun maljan join.
Niin yhä rakastan vieläkin elämää ja toivoakkin voi.

kertosäe (3x)