IRC-Galleria

Tämä aihe alkaa jo mennä vanhaksi, mutta kirjoitetaan siitä siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, kuten Bror-Erik Wallenius saattaisi pohdiskella.

Sunnuntaina 26. helmikuuta Suomi otti pataan Ruotsilta jääkiekon olympiafinaalissa maalein 3-2. Saku Koivun komposiitti katkeaa 3. erän ensimmäisessä aloituksessa, kiekko tulee puolikuntoiselle Peter Forsbergille, joka kuljettaa kiekon verkkaisesti hyökkäyssinisen yli. Koivu ei saa kiekkoa pois ilman mailaa, koska puolikuntoisenakin maailmantähti suojaa kiekkoa helvetin hyvin. Maila ei ehdi Koivun käteen, ennen kuin kiekko on jo Ruotsin numero 13:lla. Mats Sundin syöttää takaisin siniviivalle, jossa #5 on valmiina. Detroit Red Wingsin Nicklas Lidström vetää suoraan vastapalloon elämänsä pyssyn - kiekko lähtee mailasta 150 km/h, ohittaa Suomen maalivahti Antero Niittymäen kilpikäden ja olkapään ja on maalirautojen välissä niin, että maalin päällä sijaitseva juomapullo hyppää ilmaan. Peli on ratkennut, kun vain muutama sekunti kolmatta erää on pelattu.

Näistä kokemuksista on tehty suomalainen suru. Suomalainen sankari on mies, joka antaa kaikkensa mutta lopulta häviää. Teppo Nummisen itkevät kasvot Yleisradion suorassa lähetyksessä edustavat luuserikansalle samaa ilmiötä, jota edusti latupartion mukana maaliin rauhassa hiihtelevä Juha Mieto Lahden MM-kisojen 50 km hiihdossa vuonna 1978. Voitelu meni päin seiniä ja Mieto istui välillä minuuttitolkulla kannon nokassa miettimässä, hiihtääkö maaliin vai ei. Mieto hiihti ja paineli sukset jalassa saunaan. Yleisradio ei saanut itkevää hiihtäjää suoraan lähetykseen. Sama toistui kaksi vuotta myöhemmin tavalla, joka on kitkerän karvas. Thomas Wassberg voittaa Lake Placidin olympialaisten 15 km hiihdon sadasosasekunnilla. Todennäköistä on, että Juha Mieto hävisi kullan siitä syystä, että joutui hieman hidastamaan vauhtiaan ohitettuaan maalisuoralla pari minuuttia edellään lähteneen hiihtäjän. Kuusi vuotta tätä aiemmin Mietaan ajateltiin putsaavan koko pöydän Falunin MM-hiihdoissa. Kohtalo puuttui taas rankasti peliin. Markkinoille tuli muovisukset, joita pidettiin pilipalivehkeinä hiihtävässä Suomessa. Mieto veti puusuksilla mm. 15 kilometrin kilpailun, jossa jäi muistaakseni viidenneksi noin puoli minuuttia voittaja Josef Lusczekille hävinneenä. Aikalaisten arvion mukaan Mieto olisi kellottanut kyseisellä matkalla minuutin paremman ajan, jos olisi käyttänyt muovisuksia. Laskekaapa siitä kuinka olisi äijän käynyt. Jos ja jos.

27.2. Ilta-Sanomat oli varmasti maailman surullisin lehti, jos tarkastelee sen lööppiä. Siinä ei puhuttu kissan kuolemasta, vanhuksen kuolemasta tai nuorten itsemurhista, vaan kahdesta hyvin sosiologisesti suomalaisia leimaavasta aiheesta. Tietenkin jääkiekko-ottelu ja siinä koitunut tappio oli hyvin esillä. Lehti käytti kuvituksenaan videokaappausta YLE:n tv-kuvasta. Siinä Teppo Numminen, 37, itki hävittyään viimeisissä arvokisoissaan. Kultaa ei koskaan tullut. Tarkkaavaisimmat kuitenkin laittoivat merkille myös toisen todella surullisen uutisen: Juha Miedon isä, Aarne Mieto, oli kuollut edellisellä viikolla. Paljon sitä surullisempaa uutista ei suomalainen oikein voi kuvitella. Ajatelkaapa nyt: "Jos Mietaa on kova äijjä, niin millainen onkaan Mietaan isä..." Lehti halusi antaa Juhasta edelleen samanlaisen kuvan, jollainen hänestä on julkisesti muodostunut koko julkisuudessa olonsa ajan. Kurikan mies menee pöllimetsälle, vaikka hiihto hävittäisiin, vaimo kuolisi tai isästä aika jättäisi. Tätä kuvastoa suomalainen rakastaa.

On vänkä sosiologinen ilmiö, miksi suomalainen rakastaa häviämistä niin helevetisti. Jos mietitte suomalaisia sankarihahmoja, ne ovat järjestään kaikki häviäjiä. Voittajakarikatyyrit ovat sietämättömiä. Miettikääpä vaikka Sarasvuota, Juhani Tammista, Curt Lindströmiä ja Esa Saarista - hyi saatana. Curre sai hiukan anteeksi, kun lätkästä tuli kultaa 1995, mutta seuraavan vuoden 7. sija palautti taas perusasioiden äärelle. Sarasvuon firman liikevaihto kasvaa ekspotentiaalisesti, mutta silti yritysvalmentajien kuningas ei pysty kääntämään kansanluonnettamme mihinkään. Miettikääpä, kuinka moni ruotsalainen mahtoi ennustaa Ruotsin häviävän kiekossa jo finaalin ensimmäisellä minuutilla. Minä olin seuraamassa ottelun alun baarissa, jossa äänekkäimmät rouvat suorastaan toivoivat Suomen häviämistä jo tässä vaiheessa. Ensimmäinen pillastui jo siinä vaiheessa, kun ruotsalaispelaaja koski ensimmäistä kertaa kiekkoon. Se muuten tapahtui noin minuutin kohdalla... summa summarum, tämä esimerkki kertoo meidän kansoistamme paljon.

Suomalainen voittaa aina, sanoo Veikkauksen slogani. Paskanmarjat. Nyt olisi todella tilausta 2000-luvun suomalaiselle, hyvälle meiningille. Talvisodassa hävittiin ja jääkiekossa tulee joka vuosi turpaan - olisiko aika vaihtaa jo kanavaa?

Artemys-Hanna lähetti haasteen. Ilmeisesti siihen kuuluupi vastata omassa päiväkirjaosiossa, joten tehdään näin.

HAASTE!

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


Minä ja omituiset tapani... hmm...
---

1. Ärryn suunnattomasti pelatessani jännittäviksi käyviä tietokonepelejä. Urheiluaiheisissa peleissä ottaa pannuun äkillinen takaisku. Manageripelejä pelanneet tietävät tämän. Muutenkin olen tosi huono häviäjä, jonka myönnän auliisti koska ei se kieltämälläkään parane, heh heh...

2. Unieläimenä toimii kissojen ja avovaimon lisäksi Lasse-jänis. Sen toi äiti ja iskä Helsingin yleisurheilun MM-kisoista 1983. Lasselta vaatteet rispaantuivat päältä, mutta so not kunhan hyppy kulkee.

3. Stressata olemattomistakin asioista. Se on omituinen tapa, josta täytyisi päästä pikku hiljaa ihan eroonkin.

4. (Kuulemma) sokerin lisääminen kahviin. Tämä on siis ulkomaailman mielestä omituinen tapa. Neljä palaa sokeria täytyy olla, on kuppikoko mikä tahansa - muuten kahvi ei maistu kahvilta vaan väistämättä enemmän ja vähemmän paxalta.

5. Artemyksen mainitsema kielipoliisiosasto on tuttua täälläkin päässä Suomea. Tosin nyt olen huomannut piirteen hieman helpottavan. Erityisen rasittava ominaisuus oli noin kymmenen (!) vuoden iässä, jolloin sain kyllä ainekirjoituksestakin virheettömiä suorituksia noin oikeinkirjoituksen osalta. Mutta jestas sitä russutuksen määrää.

boonus: Edelleen olen sitä mieltä, että ihmiset SURFFAAVAT eivätkä surfaa. Jälkimmäinen saattaa olla kielellisesti oikeinkin nykysäännöillä, mutta omassa sanastossa ne surffaavat. Koittakaapa vain korjata tuota. Murrh. :D
---

Haasteen saavat

Äh, öh... mietitäänpä vielä. Enpä ossoo sannoo ny viä et kell` mahtaa lähtee niinQ.

Presidentinvaalien ensimmäinen äänestyskierros on ohi. Iltapäivälehdet ovat tuutanneet sanomaa siitä lähtien: Niinistö, vaalien voittaja. Vanhanen suorastaan romahti, Halonenkin lähestulkoon. Halonen kiukutteli, suosio romahti, sanoo Iltalehtikin, tuo totuuden lähettiläs. Mielenkiintoisia näkemyksiä ammattikoulutetuilta toimittajilta, jos ajatellaan asiaa tosiasioiden valossa. Tarja Halonen keräsi 1 397 030 ääntä eli 46,3 % annetuista äänistä. Sauli Niinistö sai 725 866 ääntä, eli 671 164 ääntä vähemmän kuin Halonen. Harvemmin tällainen, varsinkaan näin selvä, tilanne maailmassa kääntyy niin, että kakkossijalle tullut olisi voittaja. Muutenhan Suomenkin voitaisiin sanoa voittavan Euroviisuissa joka vuosi.

Yrittää toki pitää loppuun asti. Niinistö on jo ehtinyt julistautua haalarikansan presidenttiehdokkaaksi – iso muutos muuten verrattuna vuoden 2004 joulukuuhun, jolloin Sauli kertoi Ilta-Sanomien erikoishaastattelussa mm. seuraavaa: ”Jos suuret yritykset eivät olisi lähteneet Kiinaan, ne eivät olisi nyt suuria yrityksiä.” Lohdullista puhetta varmasti satojen viime vuoden aikana yt-neuvotteluiden myötä irtisanottujen työntekijöiden kannalta. Oikein voi kuulla täyttyvien matkalaukkujen ropinan, kun duunari valmistautuu lähtemään kotikonnuiltaan kiinanmaalle haalarihommiin...

Niinistö myös on moittinut Halosta siitä, ettei tämä ole huolehtinut riittävästi työllisyyden hoidosta. Saulin mielestä presidentillä on jopa keskeinen tehtävä työllisyyden hoidossa, kuten hän kertoi vieraillessaan Turussa 26.10.2005. Ehkä mies on Luxemburgissa unohtanut sen, että Suomessa siirryttiin parlamentarismiin jo Koiviston toisen presidenttikauden aikana. Työllisyyttä hoidetaan siinä mallissa ensisijaisesti Arkadianmäellä, ei Mäntyniemessä. Nähtävästi mies luottaa myös siihen, että kansan muisti on lyhyt: valtiovarainministerinä Saulin tavaramerkiksihän muodostui kuntien rokottaminen, josta ”naapuripuolue” Keskustankin jäsenet ehtivät miestä moittia, esimerkiksi Mauri Pekkarinen keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa elokuussa 2002. Mauri omisti tässä kokouksessa puheestaan jopa yhden kokonaisen kappaleen valtiovarainministeri Niinistölle otsikolla ”Niinistö jälleen kuntien kukkarolla”.

Menneet ovat ilmeisesti menneitä, sillä Kokoomuksessa uskotaan keskustan lähtevän yhteistyöhön mukisematta. Ollaan tosiaan taidettu tulla kauas siitäkin hetkestä, jolloin Kokoomus ei antanutkaan riittävää tulitukea Esko Aholle vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Myös direktiivien varjossa tuskailevat maanviljelijät ovat tainneet hekin muuttua yhtäkkiä täydellisesti, jos Kokoomuksen toimistolla todellakin ajatellaan, että tämä porukka lähtee automaattisesti Saulin taakse.

Tuleva presidentti on selvillä viimeistään 29. tammikuuta. Ensimmäisen kierroksen äänestysprosentista (73,9%) on vielä parannettavaa reilusti – kanna siis vastuusi ja käytä ääntäsi toisella kierroksella!

Helsingin Sanomien vaalikoneessa presidentinvaaliehdokkailta kyseltiin monenlaista. Yhtenä kysymyksenä oli, kokeeko ehdokas Yhdysvallat Suomelle turvallisuusuhaksi. Työväen presidenteistä 670 000 ääntä vähemmän ensimmäisellä kierroksella saanut vastasi ei. Hän perusteli kantaansa sillä, että Yhdysvallat on kehittynyt demokratia.

Kehittyneestä demokratiasta ovat saaneet maistiaisia myös Clarence Ray Allen ja Tookie Williams. Tätä demokratiaa on harjoittanut Terminator-leffoista tuttu Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger, joka tunnetaan elokuvamaailmassa lähinnä tappamiseen painottuvista roolitöistään. Sama linja on otettu käyttöön nyt myös valkokankaan ulkopuolella: Arska näet sinetöi lopullisesti molempien miesten teloitukset. Cribs-jengin perustajajäsenenä tunnettu Williams tuomittiin aikoinaan murhasta. Todisteiden pitävyydestä ollaan edelleen eri mieltä. Rauhantyöhön viimeisinä vuosinaan erikoistunut, useamman kirjankin kirjoittanut Williams tarjoutui viettämään loppuikänsä vankilassa, kunhan hän saisi jatkaa työtään rauhan edistämisen parissa. Tämä ei Arnoldille kelvannut, vaan viimeinenkin armahdushakemus hylättiin vain muutamaa päivää ennen teloituksen täytäntöönpanoa. Paikalla olleet kuvasivat tapahtumaa julmaksi: lihaksikas Williams joutui odottamaan kuolemaansa minuuttitolkulla, koska teloituksen toteuttajat eivät löytäneet käsivarresta sopivaa verisuonta. 76-vuotiaana teloitettu Clarence Ray Allen puolestaan oli kuolinpäivänään lähes sokea ja kuuro ja melkein puhe- ja liikuntakyvytön. Miehen sydän pysähtyi jo viime syksynä, mutta Allen elvytettiin uudelleen odottamaan kuolemantuomiotaan. Armahdushakemukset menivät tässäkin tapauksessa kuuroille korville.

”Isoa Arskaa” eivät ole pahemmin pysäyttäneet ihmisoikeusjärjestöt, saati synnyinmaansa Itävallan paikallispoliitikot, jotka ovat uhanneet jo ottaa Arnoldilta pois Itävallan kansalaisuuden. Yhdysvaltalaiset tosin ovat edelleen riemuissaan tylystä linjasta: tuoreen tutkimuksen mukaan jopa 64 prosenttia maan asukkaista kannattaa kuolemanrangaistusta.

Presidentti koetaan tänä päivänä laajasti mielipidevaikuttajana. Jos Sauli Niinistö saa kansalta 29. tammikuuta mandaatin lähteä mielipidevaikuttamaan niin, että kehittyneen demokratian mallia haetaan Yhdysvalloista, ovat edessä mielenkiintoiset paikat. Kysykää vaikka irakilaisilta, mitä he tykkäävät George W.:n ja Condoleezzan demokratiamallista. Maistiaisia siitä ollaan Suomeenkin tarjoamassa kaavaillun NATO-jäsenyyden myötä.
Ajatelkaa, ketä äänestätte. Vaalit eivät ole vielä ohi.

---

Oheinen kirjoitus on luettavissa todennäköisesti viikonlopun Porin Sanomista sekä ensi torstain Satakunnan Työstä. Kommentoikaa vapaasti. Kiitos.

Ennen nukkumaanmenoa on aikaa nostaa verenpainetta kilpailevien poliittisten nuorisojärjestöjen edustajien parissa. Omatoiminen sosiologinen tutkimus aiheesta paljastaa, että varsinkin kokoomuksella tää nuorisotoiminta on ihan totaalista ryyppäämistä ja sekoilua. Puku päälle ja sitten juomaan paikkakunnan kalliimpaan yökerhoon. Mitenköhän näillä porilaisillakin tyypeillä siihen on varaa kun suurin osa on opiskelijoita? Kai se on sitten niinQ että pappa betalar tai jotain sellaista. Kauppareissuja tehdään vaatimattomasti Lontooseen ja itketään, kun ihmiset ovat niin tyylittömiä. Ei ole pitkä matka siihen ajatukseen, että työtön ei saisi puhua edes kännykkään. Tärkeintä on, että on palveluseteli, trendikkäät kuteet ja loputtoman määrän pitkän saaren jääteetä ja muuta vinettoa kestävä maksa. Me ei kuolla koskaan eikä nuorisolla voi olla ikinä paskaa. Systeemissä ei ole koskaan vikaa, ihminen on vaan luuseri jos menee huonosti. Päälle Raimo Sailas tulee ja kertoo, että jos ette kuulkaa valmistu kahdessa vuodessa, niin sitten rehtori suunnilleen potkii perseelle ja heittää niska-perse -otteella oppilaitoksesta. Lopulta Piia-Noora tulee ottamaan kännykänkin pois.

Katsokaa nyt vähän ketä äänestätte. Porvari menee äänestämään joka tapauksessa, muusta porukasta on kiinni mitä tapahtuu 29.1. Ei sillä, että presidentillä jotain valtaa nykyisellään olisi. Vastakkainasettelu on nyt vain sen verran olennainen arvomaailmojen osalta, että luulisi hälytyskellojen soivan - sanoo Sale mitä hyvänsä.

Aika rönsyilevää, mutta elämä on.

Täällä sitä ollaan taas Tampereella, uusi vuosikin on alkanut jo parisen viikkoa sitten. On hienoa katsoa taaksepäin vuotta 2005: siinä muuten elämäni yksi parhaista vuosista. Aika paljon kaikkia hyviä tähtihetkiä ja erittäin elämyksellisiä tapahtumia lähipiirin kanssa. Kovaa meininkiä ilmeni erityisesti kesäkuussa: eka viikonloppu Tampereella pääsykokeiden yhteydessä, toinen Espoo-Kerava-Tuusula-Helsinki-Espoo -akselilla Spedemiähen polttareissa, kolmas Tampere-Toijala-Tampere -akselilla Spedemiähen häissä ja neljäs Viikinäisissä juhannuksen vietossa. Pääsykokeet hyväksytysti läpi. Palkkatöitä. Edelleenkin hyvin kasassa oleva parisuhde, vaikka jatkuukin jo neljättä vuotta. Parin kuukauden päästä neljä vuotta on jo täynnä. Kyllä se aika vaan menee joutuisasti, sano. Komiaa oli kuitata vanha vuosi ja siirtyä uuteen Viialassa, tuolla taajamassa Tampereen takana. Alkoholia oli monenlaista ja lopulta kuntokin uuden vuoden edellyttämänä ns. vivahteikas.

Tämä vuosikin on isännällä alkanut värikkäästi: katsokaa vaikka oletuskuvaa. :D Epilogi oli tosiaan Serpicon kanssa viime lauantaina Club 19:n lavalla. Suosio oli jopa huikea, 110 katsojaa ja siihen todennäköisesti vielä ns. artistikorttilaiset päälle. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että iso osa oli tullut ilmaislipulla. Väliäkö sillä: alternatiivipoprock taisi mennä hyvin jakeluun ja paikalla havaittiin myös pahamaineisia MEEEEDIAN edustajia... perästä kuuluu, sanoi tortuntekijä, ehhehe. No, lättyä kannattaa ainakin odottaa, sillä semmoinen on syntymäisillään meidän suunnastamme jo ennemmin kuin arvaattekaan. Kun kevät tulee, älä juokse levykaupan ohi...

Mutta, nyt on aika painua kuntosalille huhkimaan. Sitten syömään ja idlaamaan yleisellä tasolla ja ihmettelemään ja jossain kohtaa Porin junaan. Pori kyllä rulettaa, vai mitä? :)

Mahtava otsikko on paras otsikko. Ja sekava otsikko se vasta parhautta onkin. Joo, täällä sitä ollaan Tampereella yliopistoilemassa. Aamulla lähti kiireen vilkkaa Hämeenpuiston residenssistä tänne vain tajutakseen, ettei aamutunteja olekaan. Kolumninkirjoitus onkin omatoimisesti suoritettavaa puuhastelua ja aikaa on koko viikonlopun ajan. No sehän sopii, nimittäin olisi tuossa vähän tenttiin lukemistakin jota pitäneekin suorittaa heti kun atk-luokasta pääsee helvettiin. Ja miksei pääsisi, koska joku naisihminen puhuu takana kännykkään kiitettävän kovalla äänenkorkeudella. Oppikaa lukemaan niitä kielto- ja myöntötekstejä, satttaaaana.

Tänään sitä on sitten keikkakin. Porissa, Tullipubissa. Tulkaa katsomaan! Aloitellaan soittamaan viimeistään kymmeneltä. Paikalla ovat myös Teemu Elo ja Tajuvana. Elo on pitkän linjan porilaismusikantti, Tajuvana kans jo kymmenisen vuotta kasassa ollut helsinkiläisretkue. Vähän folkkii, vähän progee, vähän powerpoppii, vähän poprokkii eikä ollenSkaan rässii, läkkii tai ees läkkirässii. Kyllä näin on kato juu. Vielä ei jännitä, toivottavasti ei myöhemminkään. Tarjolla on kyllä soittajille ilmaisia kaljakuponkeja, joilla täytyykin hakea santsikuppia "ain välil" kuten porilaiset pruukaavat sanoo.

Ei osaa keskittyä tähän. Lienee myös turhaa tekemistä, koska eihän tätä kukaan tunnu lukevan. Se on gauheet semmone. Palaillaaaan.

No ei sinänsä ollenkaan otsikon mukainen maanantai, vaan hieno alkutalven päivä. Avoimen yliopiston opinnot saatiin tänään vihdoin pulkkaan: valtsikan viimeisestä tentistä tuli 4 kun maksimihan on vitonen näissä laitoksissa. Sartorin Comparative Constitutional Engineering oli opuksena, meni kyllä hyvin ja kirjakin oli ja on mielenkiintoinen. Voisi lukea joskus ajatuksella ajan kanssa uudestaankin ihan ilman mitään tenttinäkökulmia.

Sitten Epilogilla oli lauantaina keikkakin. Mehän onnistuimme rokuilemaan siellä vallan kiitettävästi: itsekin meinasin tippua innostuksissani lavalta. Tai no, kunhan liioittelen: jossain vaiheessa tuli vain katsottua, että nyt on meinaa tuo jalka melkoisen lähellä lavan reunaa. Soitettiin sellaiset n. 40 minuuttia välispiikkien ja muiden sekoiluiden kanssa ja yleisökin taisi viihtyä. Vapaaehtoistyöntekijät iskivät vieläpä sellaisen valoshow`n meidän keikalle, että meinasi ihan innostua - tosin myöskin pelotti, että tuleekohan sitä valoa nyt sen verran että näkee soittaakin oikeasta kohdasta. Kyllähän sitä sitten. Muut esiintyjät olivat Vesku & HIV Desperados, joka oli odotetusti itseäänsäälimätön ja hauska sekä Vastalause, jolla oli vireongelmia mutta jonka biisit ovat ainakin nykyään parempia kuin vanhat. Tietysti me kaikki tullaan isommiksi ja vanhemmiksi: harvemminpa sitä tietää 15-vuotiaana ihan kauheasti mistään mitään. Tosin eräs porilaismuusikko on suunnilleen siinä iässä tehnyt aivan hyvin murrosikää paketoivan "Tiedän liikaa elämästä" -värssyn. Missään nimessä en Hakulisen Jussia halua sen enempää disauttaa tässä yhteydessä, koska herrahan on vallan suuri persoona ja vaikuttaa mieheltä, jolla pysyy mittakaava ja sydän paikallaan. Ihan oikeasti. Toivotaan, ettei Jussilla satu selän kanssa nyt pahempaa.

Lisää keikkaa on sitten 9.12., kuten pienet nassikat ovatkin voineet tuolta aiemmin lukea. Sitten näytetäänkin Tullipubissa jälleen kunnon ihan inan verran progressiivisessa suolaliemessä uiskennelleen voimapopin mallia pikku nassikoille. Sinne kannustamaan, liput on 3 euroa. Nyt takaisin luennolle --->

Ihquu ja teinixii. Että kettuako te sauhuatte oikeesti niiden presidentinvaalien kanssa? Kuka muistaa, että Koiviston kaudella 1991 Suomen valtiomuodosta tehtiin parlamentarismi? Kuka muistaa, ettei presidentillä ole tänä päivänä juurikaan valtaoikeuksia vaan pitkälti "muodollinen" virka esimerkiksi maan edustajana. Tietysti jotain lakiasiaakin on messissä, mutta parlamentarismissa suurin valta on pääministerillä ja hallituksella. Tän voitte katsoa ihan tietosanakirjasta, ei ole kysymyksessä mielipide vaan tosiasia - joita nyt hirveästi eivät suomalaiset tiedotusvälineet, saati yleensä aikuiset ihmiset 2000-luvulla noteeraa. Se on tosi hienoa se.

Siitä huolimatta minunkin nimeni löytyy Tarja Halosen tukilistalta. Presidenttihän ei täysin merkityksetön instituutio ole - mutta pahasti yliarvioitu kylläkin tänä päivänä. Kekkosen ajan puolidiktatuurista ja loputtomista valtakausista ollaan tultu nykyaikaan, ja saisivat ne mummutkin tulla. "Tuu pois sieltä vapaalta 60-luvulta, nyt eletään seitkytlukua!", muistavat varmasti Studio Julmahuvinkin ystävät. Nih. Eli ehdottomasti Halonen jatkoon, eikä se näillä gallup-lukemilla enää kauheasti taputtelua vaadi. Kunhan nyt vasemmistoliittokaan ei sörkkäisi vaan koko budjettia pesään tämmöisten vaalien osalta - kovat kinkerit ovat vasta edessä, nimittäin 2007 eduskuntavaalit, jotka määrittelevät suomalaisen päätöksenteon aika totaalisesti seuraavan nelivuotiskauden ajaksi. Idols-voittaja unohdetaan vuoden syklillä, nelivuotiskautena tehtyjä poliittisia päätöksiä ei parhaimmillaan tai pahimmillaan ikinä - viittaanpa tällä vaan siihen, että edellisessä Idols-finaalissa äänesti useampi suomalainen kuin eduskuntavaaleissa. Se on ihan saaWanan hienoa, toki muistettava on sekin että Idols-finaali lieni saanut yllättävää tulitukea tuolta kansan unohdetulta voimalta (äääää), TEINEILTÄ.

Ja oikeasti, mahtaako Vanhasta ja Saulia ihan todella kiinnostaa tää touhu niin pitkälle, että olisivat valmiit presidentin paikalle ihan oikeesti. Euroopan Keskuspankin johtajalla kuitenkin on taloushallinnan kautta aika lailla valtaa, samoin pääministerillä Suomessa - parlamentarismilla Vanhasella on jopa enemmän valtaa kuin Halosella istuvana presidenttinä! Muistakaa keskusta- ja kokoomusnuoret se, kun pahviukkojen kanssa kierrätte maakunnassa ryyppäämässä.

Ugh. Tulipa pidettyä kunnon tilitys. Nyt syömään.

Nii. Kaikki vaan katsomaan sit niinQ epilookin (vai lokki?) keikkoja. Niitä on tänä vuonna vielä huimat kaksi.

LIVEEEE

---

26.11. Annankatu 6, Pori @ Nuori Pori 2100 ry:n Bändiehtoo
- paikalla myös Vesku the Rockstar & co. ja Vastalause (www.vastalause.com)
- liput 4 euroa
- sisään pääsee kello 20
- arvioidusti Vesku alkaa soittaa n. kello 20:45, EPILOGI kello 21:45 ja Vastalause kello 22:45
- tulkaa kannustamaan, prkl

9.12. Tullipub, Pori @ VaNun Kapinarock
- paikalla myös Teemu Elo (ensimmäinen keikka uuden soolomateriaalin kanssa) ja Tajuvana (ensimmäinen keikka Porissa, ks. lisää www.tajuvana.com)
- tapahtuma käynnistyy kello 20
- Teemu Elo soittaa arviolta kello 20:15, EPILOGI kello 21:15 ja Tajuvana kello 22:15
- liput kolme euroa, kysykää varmistusta meikäläiseltä tai Lomionilta
- tulkaa kannustamaan, prkl

Siinä se sit. Kaikki porvaaaaritkin saa tulla kuunteleen vähän poppista, sillä onhan rock rajaton riemu. Tiesi vanha kommunisti, nykyinen poroporvari Jarkko Laine. Plääh. :P Näytetään kieltä lähestyvän joulun kunniaksi!