IRC-Galleria

flaming82

flaming82

Yritän olla ihana, mutta en oo varma että muistanko.

Blogi

« Uudemmat -

huoh..Sunnuntai 06.12.2009 21:23

Ei sitä voi äkkinäinen aavistaa miten elämä osaa ajautua aina vaan samoihin uomiin. Turtunut ajautuu vahingossa entiseen elämään vaikka vannoi kautta kiven ja kannon ettei niin kävisi koskaan.

Olen löytänyt itsestäni jälleen kerran työnarkomaniaan taipuvaisen, makeanhimoisen, univelkaisen stressaantuneen elävän kuolleen. Voin vain todeta, että jarrut on hävinneet taas kerran.

Pahinta tässä on se, että en osaa lopettaa. Mitä tää sitten muka tekis???

Kaikille teille <3Sunnuntai 04.10.2009 00:50

Kulje mun kanssani, pysy mun rinnalla.
Estä mua vajoomasta, pidä mun pää pinnalla.
Pysy mun mukana, kulje mun kanssani.

Niinpä.Tiistai 22.09.2009 14:48

"Älä hyväksy elämääsi mitään sellaista fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, joka heikentää omaa käsitystäsi itsestäsi. Sinun kehosi on osa pyhintä naiseuttasi ja sinulla on siihen täydellinen määräysvalta. Jos sinua ja rajojasi ei kunnioiteta, kerää voimasi ja lähde pois."

On aika elää, on aika kuolla.Perjantai 18.09.2009 01:18

Ja näinä aikoina kävi niin, että sieluni pirstoutui. Sydämeni särkyi sen tuhansiksi palasiksi, pieniksi siruiksi pitkin maailman kyliä. Ja ilma jota hengitin saastui. Ajatukset jotka ennen niin kirkkaina kulkivat sumentuivat. Silmäni peittyivät vuolaista vesistä, samentaen näköni niin etten enää erottanu väkijoukoista ketään. Se mitä vaalin ja mihin halusin uskoa katosi. Se kaikki toivo jota joskus tunsin kulkeutui repalaisten myrskypilvien mukana kaukaisuuteen niin etten niitä enää tavoittanut vaikka miten yritin. Sillä hetkellä jouduin nöyrtymään, laskemaan katseeni ja polvistumaan. Maan kylmyys tunkeutui sisimpääni ja silmäni mustuivat. Sydämeni jäätyi ja silmiini syntyi jääriitteinen verho. Tuo hyinen maan syleily iskosti mieleeni pelon. Sen suuren valtavan kuristavan pelon. Sen tunteen joka on ihmiselämän helvetillisimpiä oloja. Ja sinä päivänä, sinä piinaavan jäisenä hetkenä, lupasin itselleni sen pyhimmän. Ei enää ikinä.

Asiat muuttuu.Torstai 03.09.2009 19:57

Elämä siirtyi sitten Porvooseen. Työpaikka järjestyi mutkien kautta tutusta paikasta. Helpottunut olo vaikka synkältä alkoi jo näyttää.

Ei uskois, mut asioilla on oikeesti tapana järjestyä. Ärsyttävä klisee mut niin totta. Voi viikuna. :D

Heippa Punkkujärvi hetkeks...Perjantai 29.05.2009 15:15

Evanescence-Before the dawnPerjantai 24.04.2009 01:49

And I did it my way...Keskiviikko 08.04.2009 01:13

Sydän lyö tyhjääTorstai 12.03.2009 19:21

Jalat ilmassa pitkin tietä.
Pyörällä päästään, mieli kireä kuin viulun kieli.

Resuisilla siivillä, levottomin mielin jatkaa matkaa,
mutta vain sen aikaa kun siivet jaksaa kantaa.

Ei osumia enää, ne ei kannata kauaa.

Millonhan sitä oppis olemaan???Keskiviikko 11.03.2009 01:10

« Uudemmat -