IRC-Galleria

Kulkija rauhaa etsien
Kynsistä petojen haavoja sain
Katveeseen, suojaan metsien
Kiirii laulu isien kaikuna ain
Laulu isien kaikuna ain

Taistelun huuru verinen
Ovilla kolkuttaa seuraten vain
Rannoille, yli vesien
Kiirii laulu isien kaikuna ain
Laulu isien kaikuna ain

Lyhyt on taival maallinen
Ei tuntea tarvitse pelkoa lain
Merten taa, loppuun aikojen
Kiirii laulu isien kaikuna ain
Laulu isien kaikuna ain

Kuulen sanoja, kaipaan hentoa
kitinää kieron katajan.

Mielin maata, tahdon taivahan
alle kaataa kehnon kehoni.

Ihmisten ilmoilla, kylän kujilla,
siellä ei ole minulle mitään.
Hopeisen hongan oksalla
en ole ikinä yksin.

Kaarna kelpaa kengikseni,
tuohi tuuleen suojakseni,
mätäs märäksi pediksi.

Siksi lähdin metsään!
Siellä ystäviäni ovat puut.
Hopeisen hongan oksalla
en ole ikinä yksin.

Pavinaa harmaan haavan,
pilkettä piukan petäjän
huminaa hopeisen hongan,
kitinää kieron katajan.

Kaivan koloni kovaan maahan.
Paljain käsin, kovaan maahan.
Kädet mullassa ja savessa,
hamuan emoni poveen.