IRC-Galleria

Kävin eilen katsomassa kaverin kanssa Suicide Squad-leffan Helsingissä. Oli muuten hyvä pätkä, vaikka yleensä en innostu vastaavanlaisista pätkistä, mutta tästä tykkäsin. Soundtrack oli hyvä ja täydensin kivasti elokuvaa. Arvostan, että taustalla soi vanhoja biisejä eikä pelkkää uutta paskaa (koska aika moni uusi biisi on paskaa). Kannatti mennä katsomaan se, ja samalla opetella katsomaan mulle uudenlaisia elokuvia. Mutta ehdoton lemppari on edelleenkin Pieni Merenneito, vanhalla ääniraidalla.

Huomenna pitäisi äheltää ittensä Kiloon hammasröntgeniin. Jokin viisaudenhampaista pitää poistaa ja sitä ennen pitää selvittää millaiset juuret sillä legolla on. Pääsen kuulemma todella hyvälle hammaslääkärille, joka on jonkun sortin expertti viisureiden poistamisessa. En pane sitä ollenkaan pahakseni, koska en pidä hammaslääkäristä, vaikka yleensä ottaen mun hammaslääkärireissut on olleet pelkästään positiivisia. Mutta se suu auki makaaminen, monttu täynnä erilaisia instrumenttaja, ällöttää. Tulee haavoittuvainen olo, kun ei pysty puhumaan. Pitää vaan maata ja toivoa, ettei se plakkirapsutin osu ikeniin tai ettei poraaminen satu puudutteesta huolimatta. Mutta kuten sanoin, niin mulla on positiivisia muistoja hammaslääkäreistä - etenkin tästä viimeisimmästä, jolla kävin viime tiistaina. Olin satavarma, että yhdestä hampaasta oli TAAS irronnut paikka, mutta siellä se kuulemma oli paikoillaan, jokin eroosiokuluma vain tullut hampaan pintaan. Korjattiin sitten yks toinen hammas (mun rakastama vino kakkoshammas ylärivistä). Lääkäri ja hoitaja olivat tosi hyvä tiimi ja toimivat ripeästi, joten en joutunut kamalan kauaa möllöttämään suu auki heidän edessään. Jäi sellainen turvallinen fiilis reissusta, mikä on vaan hyvä jos pelkää hammaslääkäriä.

Huomenna päästään lasten kanssa saunomaan mammalan uuteen saunaan. Odotan sitä innolla, koska vanha sauna oli ässä (lapsuuteni sauna), mutta eiköhän tää uus ole yhtä tykki. Outoa vaan, kun jokin, joka on ollut samanlainen pari vuosikymmentä, on muuttunut "lyhyessä" ajassa. Joku kerta voisin maalata porukoitten keittiön puolipaneelit (go 90-luku!) vaaleiksi, koska maalaaminen on mukavaa. (Mutta ei niin mukavaa, että olisin ammatin tehnyt siitä itselleni, kuten ajattelin 10 vuotta si.)

Jospa alkais siivoamaan, jottei ala väsyttää. Tulin eilen vasta yhden maissa kotiin, ja heräsin hyvissä ajoin, sillä ens viikosta alkaen alkaa arki. K onkin jo herännyt tämän viikon viideltä töitä varten. Yäk.

Mahtavaa torstaita kaikille!