Täällä päin kädet tärisevät sunnuntaisin, merkki eletystä viikonlopusta. Ne kannattelee kevyesti tappavaa savuketta, eivätkä ikinä valita. Täällä päin kädet sivelevät ihoa, sormenpäät koskevat pehmeään ihoon. Sinun ihoosi. Makaat kyljelläsi vierelläni, piirrän selkääsi. Selkäsi on täydellisin, kaunis, siihen haluaa piirtää. Kädet tärisevät, ne ovat taas eläneet.
Koska viikonloppu raiskasi käteni, se riepotteli, pakotti, jäädytti, kiusasi. Koska käteni tärisevät näin joka sunnuntai, uskon niiden kannattelevan minua vielä pitkään. Sormeni taiteilevat papereille tekstin, sormeni piirtävät sinun kauniille ihollesi, sormeni luovat kasvoilleni ilkeän ilmeen mustalla värillä huonoina aamuina.
Vaikka käteni tärisevätkin, ei ole huono aamu. Kasvoillani ei ole mustalla maalattua paholaisen katsetta. Olen meikitön, alaston, olen mitä vain. Käteni eivät sunnuntaisin suostu ääriviivaamaan kasvojani, sunnuntaisin saan vain olla mitä vain, ja piirtää ihollesi. Sinä nukut, minun käteni tärisevät kiemuraisia kuvioita selkääsi.
Uusimmat blogimerkinnät
- no ei vittu 11.11.
- pilvien alla minä 27.10.
- [Ei aihetta] 21.10.
- en oo tyttö 18.10.
- hetki keskellä kaikkea 16.09.
- viime kevään encore 14.09.
- mikä yö mikä elämä 11.09.
- . 17.04.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2012 (8)
- ▶ marraskuu 2012 (1)
- ▶ lokakuu 2012 (3)
- ▶ syyskuu 2012 (3)
- ▶ huhtikuu 2012 (1)