IRC-Galleria

Vauva ei ole vielä edes syntynyt, ja meikä varas just ratsastustehokurssin kesälle xD Pitää kuntoutua sit vaan nopsasti :P

Vauvan syntymästä puheenollen sekin tuo jännitystä elämään, että pysyykö kaveri sisällä sovittuun leikkuupäivään. Nyt on tänäiltana supistellut jo liki säännöllisesti... Onneksi ei kovin tiheästi, eikä kovin voimakkaasti...

Sunnuntaina pitäs siirtää Sipsi, ja maanantaina lähtee Huvi, ja ke olis vasta sairaalaan meno. Voi olla että tiukille menee...

Ihanaa, raskaus alkaa olla loppumetreillään. Kohta saan vauvan syliin, ja sitten alkaa toipuminen leikkauksesta. Maltan tuskin odottaa, että olen riittävän hyvässä kunnossa uskaltautuakseni taas hevosen selkään. Oman pienen kynnyksensä luo Jossun koettelemukset... Jaiks... Mutta ajattelin aloittaa tutulla kaverilla talutuksessa tai liinassa... Ja edetä siitä eteenpäin vasta kun tasapaino on vähän paremmassa hapessa. Sitten on suunnitteilla omilla maastoilua, ja Jossun istutavalmennusta, ja ehkä jotain tuntejakin.

Ja jahka pääsen liikakiloistani niin sitten alkaa ihan oikea ratsastus :D

Ei kuulemma ole raskausmyrkytys. Verenpaine kohtuullinen (SIIS HÄH? miten se voi olla kohtuullinen ollessaan 152/95, ku normi jopa raskaana mulla on 110/70) ei ollu tuolla protskua pissassa. Vauva oli eloisa, sydän pumppaili hyvin ja ultrassa kaikki ok. Mitä nyt on poikittain tuolla mahassa, mut se ny ei haittaa kun kuitenkin leikataan.

Sain sit päänsärkyyn vähän ytympää lääkettä.

Menen tänään äitiyspolilla käymään, alkaa nämä raskausmyrkytysoireet olla sen verran häiritseviä, että pitää saada ne tarkistamaan että vauvalla on kaikki ok.

*verenpaine levossa 152/95 (normaalisti n. 120/70)
*paino noussut 4 vuorokaudessa 4 kiloa (ihan kivat turvotukset, uskokaapa)
*kotiliuskatestillä mitattuna proteiinia virtsassa +1
ja nyt sitten vielä lisänä:
*päänsärkyä
*silmien valoherkkyyttä
*ylävatsakipuja

Että meikä on suoraan niinkuin oppikirjasta. Kattotaan vaan niin ku pääsen polille niin kaikki oireet on kadonneet, ja ne pitää mua ihan sekopäänä.

Mut jos näin ei käy, niin on ihan mahdollista että ne ottaa meikän jo sinne seurantaan. Oikeastaan toivon niin, ei ole mitään herkkua täällä kotona istua ja miettiä onko vauvalla kaikki kunnossa, ja missävaiheessa oireet on niin suuria että pitää lähteä päivystykseen...

Voihan kakka, tarvisin melkein vielä yhden pienen akvaarion. Vintillä oleva 40 l ei varmaan enää pidä vettä... Pahus.

Synnytystapa-arvio on tehty, vaikka eipä siin paljo ollu arvioimista kun kaksi on jo leikattu. Eli leikataan parin viikon päästä. Sinänsä vähän ihmettelen että venyttävät vielä kaksi viikkoa, ku ny jo oli painoarvio 3,7 kg!! Melkoinen jööti on siis taas tulossa. No, muuten oli kaik kunnossa, ja mukulakin ihan oikein päin mahassa.

Nyt se vihdoinkin sitten tulee, mamman oma pikkumussukka auto! Tehtiin miehen kanssa kompromissi, kun se olisi halunnut ostaa halvan, halpa-ajoisen, pikkuisen kauppakassin, ja minä taas kalliin ja kallisajoisen nelivetomaasturin. Nyt mammalle tulee sitten iso farkku, jossa riittää vääntöä 1700 kg vetämiseen, eli liikkuu koppi ja hevonen kepeästi. Kyytiin mahtuu lapset istuimineen, ja takapaksiin koira paremmin kuin hyvin. Auto ei ole ihan uusi, mutta hyvin pidetty ja huollettu, ja hinta-laatusuhde oikein hyvä. Ny tarttee sit vaan opetella ajaan automaattivaihteella :D

Danny muuttaa näillänäkymin 13. päivä Hattulaan, riippuu lähinnä kuljetuskalustosta ja sen puutteesta.

Josi muuttaa samalle tallille toivon mukaan jo aiemmin, keväällä sitten mahdollisesti astutetaan.

Sippe ja kaverin tamma jää kotiin.

Joten näin ratkesi tämä rulianssi.

No niin, nyt löytyy sitten jo kaksi kuudesta tavallisimmasta raskausmyrkytysoireesta. Toistaiseksi kuitenkin edelleen verenpaine alhaalla, eikä särje päätä. En ole myöskään huomannut että silmät olisi sen valonaremmat kuin aiemminkaan, tai mitään outoja ylävatsakipuja.

Mutta olo on kyllä helvetillisen huono. Varmaan kohta särkee päätäkin kun tämmöstä stressaa saakeli. Jalkoja särkee aivan tauotta, ne puutuu heti kun et liiku, ja supistukset taas alkaa jos liikut. Nukkumaan et pysty niin mitenkään päin, ja kusella joudut ramppaamaan kolme neljäkertaa yössä.

Tärkein hoito lepo. Hmmm. Koittakaapas itse lepäillä kun olette vastuussa kahdesta lapsesta joista toinen vasta 1,5 vuotias, ja koirasta sekä hevosista, kissasta ja pupusta kello 7.45-17.00 välisen ajan joka arkipäivä. Ja kun sen lisäksi että pitää silmällä ettei nuorimmainen telo itseään kiipeillessään kaikissa mahdollisissa paikoissa, pitäisi hoitaa ruokaa pöytään ettei lapset näe nälkää, lämmittää taloa ettei lapset palellu, tiskata, pestä pyykkiä, siivota tai olla edes jotenkin hyödyksi taloudelle, jossa mies joutuu tekemään jo kaiken ulkohomman ja suuren osan sisähommista oman päivätyönsä lisäksi, puhumattakaan siitä että vielä remppaa ja koittaa saada perheelle lämpimän veden juoksemaan keittiöön ennenkuin vauva syntyy...

No, kohta kääntyy rv 35, että loppusuoralla mennään. Mut ei tässä kyl kauheasti reissata, juhlita tai hoidella mitään ylimääräisiä asioita.


Niin että onko se sitten ihme jos raskaanaolevat naiset on välillä "vähän" kärttyisiä, eikä aina jaksa olla niin aurinkoisia ja ihastella sitä miten suorastaan hehkuvat äidillistä onnea ja iloa. Onko ihme, että hesen jonossa meinaa hituroiva haroittelijahampparinpaistaja saada turpaansa, ja "joko se kohta syntyy" pällistelijät menettää päänsä?