IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=sYt6DT97KC4

Joo. En tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Hermot menee, en tajua miksei kukaan hoitanu tota pätemistä yrittävää pelleä vittuun tolta servulta. Uuh.

Sacred 2:sta pelasin notta.

Otin siinä semmosen tehtävän, että piti joku haltiamuijan lemmikkikoira hakea luolasta, sitten saattaa tämä muija ja sen koira toiseen kaupunkiin.

No hain koiran, tulin takaisin ja aloin saattamaan niitä sitten sinne kaupunkin. Ja eikös tämä tekoälysuunnittelija ollutkin nerokas: matkalla toiseen kaupunkiin tää haltiamuija hyökkää ensimmäisen vihollisjoukon kimppuun PALJAIN NYRKIN.

"Tuolla on iso monsteri ja vitusti muitakin örkkejä RAAH NYRKKI PÄÄHÄN"

"MUDAMUDAMUDAMUDAMUDAMUDADAMUDAAA! WRYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY!!!!"

Voi vittujen kevät. Se akka pullas alueelta KAIKKI monsterit isoon läjään ja itte hilluu mobien keskellä pukeutuneena ilta-asuun saatana :D En kerinny tappaa kuin noin 20 vihollista sadasta kun yritin perse hiessä juosta sen perässä.

Sitten se akka kuoli kun mobien yhteenlasketty keskimääräinen DPS on gaziljoona. Sen lemmikkikoira, bugista johtuen kai, oli tietenkin kuolematon ja jäi syömään niitä monstereita siihen häntä heiluen.

Quest logissa lukee "Kernforce the elf writer died. What a pity, now she won't be able to finish her epic novel!"

-.-

LOLOLOLMAO!

http://www.nunswithgunsthemovie.com/nuns/

LOL WUT? :D

And the original ideas:

http://en.wikipedia.org/wiki/Macho_Women_with_Guns
http://1d4chan.org/wiki/Sisters_of_Battle

Aaaaaaaaaaaa ;O

Eldar for teh WINs!

http://1d4chan.org/wiki/Macha
http://1d4chan.org/wiki/Taldeer

GET THE FACTS! :D

Even WH40k Eldar can be satisfying given enough WRITEFAGGOTRY:
http://1d4chan.org/wiki/Love_Can_Bloom

En ihan jaksanut lukea loppuun mutta mutta ... hehehee :D

ALSO: http://1d4chan.org/wiki/Just_as_planned

xD

Tämä on siis copypasta hienosta tarinasta. Carl Sagan on parhautta :)

The Dragon In My Garage
by Carl Sagan

"A fire-breathing dragon lives in my garage"

Suppose (I'm following a group therapy approach by the psychologist Richard Franklin) I seriously make such an assertion to you. Surely you'd want to check it out, see for yourself. There have been innumerable stories of dragons over the centuries, but no real evidence. What an opportunity!

"Show me," you say. I lead you to my garage. You look inside and see a ladder, empty paint cans, an old tricycle -- but no dragon.

"Where's the dragon?" you ask.

"Oh, she's right here," I reply, waving vaguely. "I neglected to mention that she's an invisible dragon."

You propose spreading flour on the floor of the garage to capture the dragon's footprints.

"Good idea," I say, "but this dragon floats in the air."

Then you'll use an infrared sensor to detect the invisible fire.

"Good idea, but the invisible fire is also heatless."

You'll spray-paint the dragon and make her visible.

"Good idea, but she's an incorporeal dragon and the paint won't stick." And so on. I counter every physical test you propose with a special explanation of why it won't work.

Now, what's the difference between an invisible, incorporeal, floating dragon who spits heatless fire and no dragon at all? If there's no way to disprove my contention, no conceivable experiment that would count against it, what does it mean to say that my dragon exists? Your inability to invalidate my hypothesis is not at all the same thing as proving it true. Claims that cannot be tested, assertions immune to disproof are veridically worthless, whatever value they may have in inspiring us or in exciting our sense of wonder. What I'm asking you to do comes down to believing, in the absence of evidence, on my say-so. The only thing you've really learned from my insistence that there's a dragon in my garage is that something funny is going on inside my head. You'd wonder, if no physical tests apply, what convinced me. The possibility that it was a dream or a hallucination would certainly enter your mind. But then, why am I taking it so seriously? Maybe I need help. At the least, maybe I've seriously underestimated human fallibility. Imagine that, despite none of the tests being successful, you wish to be scrupulously open-minded. So you don't outright reject the notion that there's a fire-breathing dragon in my garage. You merely put it on hold. Present evidence is strongly against it, but if a new body of data emerge you're prepared to examine it and see if it convinces you. Surely it's unfair of me to be offended at not being believed; or to criticize you for being stodgy and unimaginative -- merely because you rendered the Scottish verdict of "not proved."

Imagine that things had gone otherwise. The dragon is invisible, all right, but footprints are being made in the flour as you watch. Your infrared detector reads off-scale. The spray paint reveals a jagged crest bobbing in the air before you. No matter how skeptical you might have been about the existence of dragons -- to say nothing about invisible ones -- you must now acknowledge that there's something here, and that in a preliminary way it's consistent with an invisible, fire-breathing dragon.

Now another scenario: Suppose it's not just me. Suppose that several people of your acquaintance, including people who you're pretty sure don't know each other, all tell you that they have dragons in their garages -- but in every case the evidence is maddeningly elusive. All of us admit we're disturbed at being gripped by so odd a conviction so ill-supported by the physical evidence. None of us is a lunatic. We speculate about what it would mean if invisible dragons were really hiding out in garages all over the world, with us humans just catching on. I'd rather it not be true, I tell you. But maybe all those ancient European and Chinese myths about dragons weren't myths at all.

Gratifyingly, some dragon-size footprints in the flour are now reported. But they're never made when a skeptic is looking. An alternative explanation presents itself. On close examination it seems clear that the footprints could have been faked. Another dragon enthusiast shows up with a burnt finger and attributes it to a rare physical manifestation of the dragon's fiery breath. But again, other possibilities exist. We understand that there are other ways to burn fingers besides the breath of invisible dragons. Such "evidence" -- no matter how important the dragon advocates consider it -- is far from compelling. Once again, the only sensible approach is tentatively to reject the dragon hypothesis, to be open to future physical data, and to wonder what the cause might be that so many apparently sane and sober people share the same strange delusion.

LÄHDE: http://www.godlessgeeks.com/LINKS/Dragon.htm

http://www.youtube.com/watch?v=eAaQNACwaLw

Kattelenpa tuota tässä kun odottelen että kemikaalit saa minut uneen. Hyviä pointteja. Me elämme painajaisessa, se on totuus.

http://www.flickr.com/photos/43379180@N04/3993721300/in/set-72157622544797826/

ABANDON HOPE ALL YE WHO ENTER HERE!

painajainen: http://www.flickr.com/photos/48912544@N00/sets/72157622300292267/

suggestio: http://community.livejournal.com/abandonedplaces/1960175.html

epätoivo: http://www.flickr.com/photos/43379180@N04/sets/72157622544797826/

pelko: http://community.livejournal.com/abandonedplaces/1958930.html

kuolema: http://www.halloweensunseen.com/HalloweenCemeteryPics4.html

Eilen (lauantaina) JA tänään yöllä (sunnuntaina) oli kyllä aitoa menoa.

Heräsin lauantaina vasta joskus 15 aikaan, VAIKKA menin edellisenä yönä jopa kohtuu aikaisin nukkumaan ... joskus kahdelta. Vedin sitten leivän naamaani, ja kietaisin myös energiajuomaa puoli litraa.

Kävin ystäväni luona ruokkimassa kissat, koska hän on muualla. Kissat sanoi miau ja heilutti häntää. En hirveesti kerinny sosialisoida niiden kanssa koska ...

Mulla oli sovittu tapaaminen erään kaverin kanssa joten menin neljäksi kaupungille. Siellä sitten käytiin kaupassa, ostin itselleni YHDEN puolen litran oluen. Kaverilla sitten juteltiin, katottiin Suomi-Wales jalispeliä, join olutta pikkuhiljaa, muut kaatoi keittoa enemmänkin. Tupakoitiin ahkerasti myös.

Sitten mua alkoi vaan väsyttää sosialisointi siellä. Ja rupes päätä särkemään jostain syystä. Oli huono olokin, koska en ollut syönyt kuin leivänkannikan kotona. Lähdin siinä 19 aikoihin siitä sitten takas kotia bussilla.

Kotia päästessäni mulle iski ihan JUMALATON päänsärky. En tiedä mistä johtuu, kenties siitä kaljasta TAI energiajuomista TAI syömisen puutteesta. Tai kaikista noista yhteensä, yhdistettynä faktaan että olen alipainoinen ja melko mahdollisesti syömishäiriöinen.

Lämmitin ruokaakin, kasviksia ja semmosta. Söin sitä leivän kera. Join myös kahvia ja vettä. Mutta päänsärky senkuin vaan lisääntyi.

Nyt tässä vielä melkee 4 aikaan aamuyöllä kukun. Ja vittu ei vaan särky laannu. Oisin halunnu mennä unille jo tossa 1 aikaan tms ... mutta ei ei ei, sattuu päähän.

Jos vetäs ne mielialalääkkeet tän päänsäryn lisäksi niin saisinkohan slaagin?

Ei se siitä, ei se siitä ...

Pistin tänne kun ei ollu tilaa etusivulla