IRC-Galleria

Ilmiömäinen loma. Oon niin uppoutunut musiikkiin ja fiilis on korkeella et kirjoitan suht puhekielellä tän setin.

[Outcast - Bombs over Bagdad]

[Nelly Furtado - Say it right]

[Tori Amos - Precious things]

Alkuperäinen suunnitelma oli lentää Helsingistä, New yorkin kautta Tampaan. Viikko perillä, kolme päivää Nycissä.

Fiilis on hieno istumme koneessa (md 11), matkalla Nyciin. Kingdom come soi luureissa, odotan suurempaa maailmaa, odotan lämpöä. Laskeudumme maahan, jäätä ja lunta lentää ympäriinsä, ei näy kunnolla ulos. Ulkona on lumimyrsky, kone jonotti noin tunnin paikoillaan, kestetään. Ensimmäinen elokuvista tuttu ripaus amerikkaa tarttu muhun passin tarkastuksessa. Kuvauksen ja sormenjälkien tarkastuksen jälkeen olen asennoitunut nousemaan floridan koneeseen.

Menemme checkaamaan sisään, ja taas noin vartin jono. Finnairin edustaja kertoo: "voi olla tiukkaa, ette välttämättä ehdi koneeseen", soitto deltalle, "kone on jo lähdössä, ette ehdi millään". Mitäköhän nyt tapahtuu? "valitettavasti huomiselle ei ole vapaita paikkoja tampaan, teidän täytyy yrittää heti aamusta stand by lipuilla, jos ette mahdu, voitte yrittää uudelleen myöhemmin". Mitä me tehdään sillä aikaa? "Valitettavasti emme saa teitä hotelliin, järjestän teille paikan Long Islandista, motellista". Monelta kentälle? "tulkaa ajoissa jonottamaan, tulkaa klo seitsemän".

Taxi matkan maisemat ovat hyvinkin mielenkiintoiset. Missäköhän ovat ne Nycin korkeat talot. Long Islandiin kesti alle puoli tuntia kentältä. Kuvailisin paikkaa ghettona, ainakin enemmän kun rastilan ja vanhan vuosaaren kulmat. Paikka/motelli oli mulle henkilökohtaisesti hyvin positiivinen kokemus. Perinteinen jenkkimotelli, suoraan elokuvista (esim. Jackie Brown). Kaksikerroksinen rakennus, portaat talon päädyssä, ylhäällä pitkä parveke/terassi josta käydään sisään huoneisiin. Jätimme kamat huoneisiin, jonka jälkeen löysimme ravintolan, joka oli kakaran kiven heiton päässä. Päästiin syömään aitoa amerikkalaista/mexicolaista ruokaa. Tortillani olisivat maksaneet suomessa noin 15€, täällä taas 8$ . Nukuin noin kolme tuntia sinä yönä (kunnon keskustelut siskon kanssa, pitkästä aikaa).

Aamulla lähdemme suuntaamaan kohti Check iniä. Ulkona on kylmä, mulla on yksi vahvimmista yskistä koskaan, haluan lämpimään parantumaan. Give me some C, Mr Hevesy. Lentokenttä on pullollaan ihmisiä, ette osaisi käsittää tätä amerikkalaisten otusten määrää. Excuse me, where's the rebook line? On kylmä, erittäin vahva aamun väsymys, aikaero ja yskin ilman suurta taukoa. Näen jonon jatkuvan noin sata metriä eteenpäin, jonka jälkeen se kääntyy kulman taakse oikealle. Olen muutaman kerran jonottanut baariin kylmässä, ihmiset valittivat kovasti. Sehän on ymmärrettävää kun jonotus kesti ainakin puoli tuntia. Tämä meidän jono oli lämmin ja jonossa sattui olemaan kärsivällisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Tämä meidän jonottaminen kestää varmaan useita tunteja.

Ensimmäisen 4 tunnin jälkeen kun olimme kääntyneet nurkan taakse, oli enään toiset 100 metriä/4 tuntia. Ruokapaikkoja ei ollut lähimaillakaan, kuuden tunnin jonotuksen jälkeen löysimme patukkakoneen, saimme suklaata. Saavutettuamme kahdeksan tunnin jonotuksen loppuun, saimme tietää, että pääsemme testaamaan stand by mahdollisuutta. Checkasimme laukut sisään, emme saaneet vielä paikkoja varmistettua, mutta deltan edustaja sanoi, että olemme vahvoilla. Syön hampurilaisateriaa, dont judge burger meals. On aika olla olla vaatimaton, tunnen itseni muurahaiseksi näiden joukkioiden keskellä, nokka alas härmäläinen. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen saimme kuulla vastauksen, emme mahdu koneeseen. Katso Lost in translation elokuvan kansi ja ota kuva meistä, kun istumme tyhjällä penkkirivistöllä. Bill Murray tokiossa, saunaväki Nycissä. Ei muuta kuin uusiksi.

Lähdimme hakemaan tavaroitamme, kunnes kuulimme että tavarat lähtivät Floridaan, me emme. Thanks America, may be, that I'll learn something. Yskä vain pahenee. Isä juttelee sisällä deltan descillä vaihtoehdoista, sisko ja veli jonottavat taxia. Istun penkkirivistöllä, katselen ihmisten keräävän laukkujaan hihnoilta, kylmä ilma puhaltaa sisään ja yskin. Olotila on kuvaamaton, taustalla soi Ben E. Kingin - Stand by me. Tämäpä tästä vielä puuttuikin.

Pääsimme täksi yöksi oikeeseen hotelliin, otimme vain yhden huoneen. Huomenna aamulla pääsemme taas yrittämään stand by lipuillamme. Ei naurattanut. Pääsimme Tampaan kahdessä erässä. Tässä vaiheessa mikään jonottaminen/odottaminen ei ollut ongelma, vain se aika, joka on pois lämpimästä, pois mahtavan perheen luota. The Hevesys.

Saimme tietää faktan. Ensimmäisen kerran kun saavuimme Nyciin, jatkolentomme tampaan siirtyi muutaman tunnin eteenpäin. Olisimme ehtineet lentoomme ensimmäisenä päivänä. Vietimme lentokentällä/hotellimotellissa kolme päivää. En tuomitse jos puhuu totta, mutta he puhuivat täyttä paskaa, äkkipikainen päätös, long island.

Kuvat kertoo paljon mitä teimme floridassa. Tämän pituisia tekstejä voisi kirjoittaa reissun jokaisesta päivästä. Unohtumatonta, kesällä takaisin. Tosin tuskin koen enään mitään tälläistä. Ensimmäinen kerta amerikassa, with the most beautiful creatures in the world.

Thank You.

- 3 päivää
- 1+8+3 tunnin jonotuksia
- Long island (Ice tea ois tehny gutaa)
- Lumimyrsky
- Väsyneitä ihmisiä
- Kokemuksia ja amerikkalaisia

Riku Pennanen, enlarged mind for 07