IRC-Galleria

ompa omituine fiilis.
tai ku pari vuotta on miettiny et hitto kyllä mä sen teen ja meen. miettiny aina et mikä kaikki
vois olla paremmi ja mitä uutta vois oppii ja nähä. kaikkee siistiä! vois olla hauskempaa vois
olla iha erilaista. iha uutta.
sit ku oikeasti alkaa olla ne hetket ku pitää päättää. ne hetket ku kaikki ratkeaa. ni sitte huomaa
että täältä löytyy kaikki. kaikki tärkee, kaikki ihana, siisti, rakas ja hieno. kaikki paitsi uus mutta
sitäki eli jotaki uutta näkee joka päivä. kaikki o hito hyvi tääl. ku miettii ni elämä on tosi hyväl
mallillaa. miks siis paeta sitä?
toisaalta ku miettii ni tätä on suunnitellu hito kaua. miettiny ja päättäny monta kertaa että sen
mä teen. ehkä sitä vaa pelkää? just sitä että kaikki ei oiskaa niin hyvin jossain muualla. et ei ois
näin hienoaa ja upeeta. mut voikohaa olla ees? ja ei sitä ikinä tiedä jos ei mene ja kato. ehkä se
on vaa sitä pelkoa että tää oikeasti voi tapahtua..
fiilikset menee vuoristorataa mutta jotenki sitä leimaa koko aja se et hitto miks ku tääl on kaikki
niin kivaa. ehkä se kertoo siitä että alitajunnassaan on hyvin pitkälle päättäny et nyt on pakko
mennä. et nyt on pakko. ja siks se et kaikki on niin mahtavaa ni tuntuu ärsyttävältä. just nyt.
just tähä aikaa. mutta en mä kyllä haluais ikinä lähteä ku olis iha kakkaa. hirvee fiilis ja tuntuis
pahalta. sillo ei ikinä tuntuis niin mukavalta palata. ei ikinä tuntuis että sinne mä voin mennä
vaikka mikä olis, vaikka mitä tapahtuis ja millo vaan.