IRC-Galleria

Voiko enempää alkaa vituttaa. Mun koti on rikki.
Ihminen johon luotin, jota rakastin, petti minut, minun luottamukseni.

Toivo tulevasta ei saanut häntä heräämään. Nukkukoon pois, omaan maailmaansa. Minä sokeana en huomannut, kuinka tämä olento repäisi jokaisena hetkenä minusta terälehden arvuutellen rakastaako vai eikö.

Lopulta loppuivat lehdet.. jäi vain riutunut, raiskattu kukkanen. Juuriltaan sitä ei täysin vedetty. Se kasvaa vielä kukoistukseensa. Siihen onneen, jonka se on ansainnut.

Mutta mistä löytää sen, joka tämä kukan istuttaa, kastelee ja antaa valoa. Olkoon se vielä mysteeri.

Nyt, antaa maailman sateet piiskata minua. Pestä paha pois, viileällä vedellä.

Vaan tuo, kodinrikkoja, mitään sanomaton olento unohtukoon ikuisuuteen suuresta suuttumuksesta ja surusta huolimatta. Hän mätänee sisältä, kun minä kasvan ja voimistun
...ja rakastan.