IRC-Galleria

Se olis sit enskesänä/syksynä häisimiset jos rahat on koossa sillon et voi pitää ihanat häät :3 <3

Ja elämä hymyilee kivasti vaikka välillä vituttaa niin perkelesti.

Ei mulla muuta höpönassut, tui oon rakastunu <3

Huomasin tossa kuinka monesti ajattelen viikossa ellen jopa päivässäkin, että millaiset hautajaiset mulle järjestettäis, jos kuolisin nyt.

Kuinka moni tulisi paikalle? Millasia muistopuheita pidettäisi? Soiko musiikki ja millainen musiikki? Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan ja ennen kaikkea
Millaisena ihmisenä minut muistettaisiin?

'Cause life is silly if you see like me

Olen ensinnäkin psyykannut itseni siihen että jos se kuolema tulee niin sitten on minun aikani. Olin sitten nuori tai vanha.
Tottakai minulla on edelleen unelmia, tavotteita ja intohimo elämään, mutta aina on se pieni "jos".

Because life is so hard to explain

Elän jokaisen päivän ajatellen lausetta: Millaisena minut muistetaan.
Toivon, että jään positiivisesti ihmisten mieleen. Saa minusta pahaakin puhua, sehän on ihan realistista.

'Cause life is just a melody so why don't all the pissy people go ahead and sing it with me

Tämä saattaa joillekkin antaa sen kuvan, että välittäisin maailman tappiin asti siitä mitä mieltä kukakin on minusta. Mulle itseasiassa on aika sama mitä jotkut ajattelee mun tekemisistä tai ulkonäöstä. Pointtina on itsensä järjestyksessä pitäminen. Tämä on yksi tavoite johon pyrin vaikkei sillä sen suurempaa merkitystä olisi.
Ja se että ympäristö on muokannut minusta tälläisen mitä olen. Ympärilläni olevat ihmiset. Tottakai haluan lopussa, että he ajattelevat minusta hyvää. Etten nyt ihan täysi mulkku ollut vaikka välillä siltä tuntuisi.
Tätä minua ei olisi ilman tiettyjä ihmisiä.

You are the missing half of me

Mietitkö sinä?

SINÄ KUMMA STALKKERI JOKA SEURAAT LIIKKEITÄNI TÄÄLLÄ!

SHOW YOURSELF! ALAN OLLA TODELLA VAINOHARHAINEN SUHTEESI!

"1 käyttäjä seuraa sinua" Ö.Ö mah fuking god

I will go all the way for you, my love ~♥

Voiko enempää alkaa vituttaa. Mun koti on rikki.
Ihminen johon luotin, jota rakastin, petti minut, minun luottamukseni.

Toivo tulevasta ei saanut häntä heräämään. Nukkukoon pois, omaan maailmaansa. Minä sokeana en huomannut, kuinka tämä olento repäisi jokaisena hetkenä minusta terälehden arvuutellen rakastaako vai eikö.

Lopulta loppuivat lehdet.. jäi vain riutunut, raiskattu kukkanen. Juuriltaan sitä ei täysin vedetty. Se kasvaa vielä kukoistukseensa. Siihen onneen, jonka se on ansainnut.

Mutta mistä löytää sen, joka tämä kukan istuttaa, kastelee ja antaa valoa. Olkoon se vielä mysteeri.

Nyt, antaa maailman sateet piiskata minua. Pestä paha pois, viileällä vedellä.

Vaan tuo, kodinrikkoja, mitään sanomaton olento unohtukoon ikuisuuteen suuresta suuttumuksesta ja surusta huolimatta. Hän mätänee sisältä, kun minä kasvan ja voimistun
...ja rakastan.

Ensviikon aikana kattomaan toista karvavauvvaa!<3

Voi kun se on vielä niin pieni rääpäle :3
FI*Jollydolls Wisard aka tuleva Sirius <3

Vähä kuollu meininki. Koska en nuku ja vaan istuskellu sisällä.

Koko ihana pääsiäinen kotona rauhassa koneella ja pleikalla <3

ps. sain ihanasti naureskella niille jotka oli ensin täysin humalassa ja sen jälkeen kaamos krapulassa.

Selvinpäin on hauskempaa :3 jopa baarissa!