IRC-Galleria

Olipa kerran Taneli. Taneli ei ollut aivan tavallinen poika, sillä hän sairasti lykantropiaa, jonka takia luuli keskiöisin muuttuvansa verenhimoiseksi murmeliksi. Tanelin isoäitikin oli kerran huomaavinaan Tanelissa yllättävää karvaisuutta. Koska kyseessä on veret seisauttava kauhutarina, tarina ottaa alkunsa eräänä synkkänä ja kylmänä yönä, marraskuun kuudentena päivänä:

"Taneli, eikö nyt ole jo vähän myöhäinen ajankohta kuviokellunnalle?", Tanelin äiti kysyy hieman varoen, onhan kyseessä hänen rakkaan poikansa lempiharrastus. Taneli nostaa päänsä kylpyammeesta: "Äiti, kuviokellunta ei katso aikaa, aivan kuten rakkauskaan ei katso ikää!". Tanelin äiti Irmeli lehahti tulenpunaiseksi ja jätti poikansa rauhaan. Tanelin isä oli Irmeliä noin neljäkymmentä vuotta vanhempi rikas öljypohatta. "Riviin järjesty!", Taneli komentaa kumiankka-armeijaansa. Ankkojen tuuppiessa toisiaan oven takaa kuuluu kolahdus. "Äiti, sinäkö se siellä?", Taneli ihmettelee ääneen. Samassa kuuluu oven narinaa ja Tanelin isoisän vanha kaappikello aloittaa kolkon ilmoituksensa kellon lyödessä kaksitoista.
"BWAAAAARGHHHHHH!!!!", Taneli huudahtaa. Osittain siksi, että verenhimoinen murmeli oli saanut vallan Tanelista, ja osittain siksi, että kylpyhuoneen ovella seisoi raivotautinen vompatti.

Vompatti paljasti viimeisen päälle teroitetut hampaansa syöksyen samalla kohti Tanelia. "Hetki, jota olen odottanut koko elämäni! Hetki, jota varten olen pelannut Tekkeniä ja katsonut Karate Kidin! Hetki, jona voin todistaa ihmiskunnalle olevani maailman mahtavin murmeli!", Taneli ajatteli voitonriemuisena nostaen samalla kätensä voitonmerkiksi.
Vompatti pysähtyi ilmaan ihmetellen:
- Mitä helvettiä sä oikeen duunaat? Mä oon raivotautinen vompatti ja sun kuuluis olla ihan freaked out!.
- Mitä helvettiä SÄ duunaat? Mä oon verenhimoinen murmeli ja SUN kuuluis olla ihan freaked out! Ja tiesitkö et ois aika kohteliasta koputtaa oveen ensiks?", Taneli kysyy vompatilta vihaisena.
- Hah, säkö muka murmeli? Salli mun nauraa, mun vastasyntyneet lapsetki on sua karvasempia!, vompatti nauraa ilkikurisesti.
- Sinäkin huomaat siis äitini Ladyshaverin tehon! Tai siis... mitä sä ees teet täällä?, Taneli kysyy vaihtaen pikaisesti puheenaihetta.
- En ole tainnut esitellä itseäni: Olen Raivotautinen Vompatti, kaupungin kovanahkaisin ja karvaisin lainvalvoja! Mutta asiaan: Kriminaalit ja gangsterit on vallottanu kaupungin kadut enkä mä pysty enää yksin hoidella niitä kaikkia! Tulin tänne ettii ittelleni aisaparia, vähän niiku bätmän ja robin, se on muotii näinä päivinä.
- Tulit juuri oikeaan osoitteeseen! Olen jo kauan haaveillut taistelevani pahuutta vastaan!, Taneli kiljaisi riemusta.
- Selvä peli! Sulla on minuutti aikaa pakata kamas ja hypätä vompattimobiilin kyytiin! Parkkeerasin sen muuten vahingossa teiän kukkapenkkiin, ei kai haittaa?, vompatti kysyi.
"Ei toki!", Taneli huudahti onnellisena. Hänen elämällään oli vihdoin tarkoitus! Hän pakkasi nopeasti tavaransa: äitinsä ompeleman supersankaripuvun sekä isänsä linkkuveitsen, sekä hyppäsi vompattimobiilin kyytiin. Vompattimobiili kaartoi pois Tanelin kotipihasta ja yhdessä he ajoivat aamunkoittoon rikollisten nukkuessa sikeästi ja autuaasti tietämättöminä siitä mikä heitä odotti...