IRC-Galleria

älkää naurako. sinne <:

tukehdun,
mä seinään painaudun,
sen kylmä viileys saa mut miettimään,
oon antanu sen hirviön tarpeeks kauan elää.

mä tiedän sen,
en pääse pois,
itselleni valehtelen.
Se on kasvanu suuremmaks,
se vie mut koht alas.

jostain pääni sisältä,
muistan sen yhden asian vielä.
aion tehdä kaiken,
tapan sen.
En anna sen enää satuttaa,
en anna sen minua enää seurata.

haluan muuttaa pois kotoa.

mulle sanottiin,
kävi paremmin kun muutettiin,
haluan tehdä saman,
mutta miksi minua estetään,
pyytäessäni pois lähtemään?

En jaksa tätä touhua enää,
en ole koskaan pyytänyt sitä.
tiedän että kun seinät vaihtuu,
kylmät huoneet, ja sen huonekalut,
en kaipaa tätä enää.

kyllä, vettä sataa. hampaat on ihan järkyttävän kipeet
ku oon rouskuttanu toffeeta lähes koko illan. Huomenna
Syran kanssa kiertelemään kirpputoreja ja yritän ehtiä
ulvilaan. Perjantaina sataa vettä ku esterin perseestä,
joten sillon tuskin mitään vaikka niin kauheet suunnitelmat oliki.
Kesää on käyty jo reilu puolet ja ensvuon sit uus paikkakunta,
koulu, ja ehkä viel oma kämppä. Se ny riippuu lähin tost meen
takan kaatuvast metsäst, ja äiteen työharjoittelusta. Sil
meinaa alkaa joku työharjottelu syksyl nakkilas,
uudestakaupungista sillä olis hankala varmaan tulla sinne.

Mut joo, siin oli tänhetkinen tilannekatsaus, neiti menee
saunaan mussuttaa lisää toffeeta. pitäkee hauskaa,
kai tää sade pian lauhtuu.

[ja iha syran kiusaks pistin noit kivoi sananväännöksiä tonne... sehän niin tykkää niistä. ]

kävelen edes,
kengät vedes,
on kylmä,
mut en silti palele.

sataa,
pilvet ei väisty,
on hämärää.

me tiedettiin
mitä tunnettiin.
nyt tunteet on poissa,
me erottiin.

Siit on aikaa,
mut kuka niitä laskee,
nyt taas osataan hymyillä,
ei meitä mikään pysäytä.

Ystävyyttä enemmän,
rakkautta vähemmän.
Silti tunnetaan,
tää ystävyys ei lopu milloinkaan

"mä olen liekeissä"

kesä fiilis, musiikkia korvissa, meikit naamas.

kaikki on hyvin.

mukaan vaan jos siltä tuntuu tää tyttö on valmis bileisiin <;

tänään sen tajusin,
noin tuhannetta kertaa taas.
Olen oman itseni herra,
se mun täytyy ymmärtää.
En voi antaa ihmisten tehdä mulle,
niinkuin niitä huvittaa.

Minun pitää olla minä,
oma itseni,
ja antaa ihmisten saada tuntea,
se oikea olento,
joka tämän kuoren alla
omien tunteidensa orjana,
tietää saavansa,
kaiken mitä haluaa.

et voi antaa anteeksi,
sen myös tajusin.

putosin,
niin alas vajosin.
ei pääsyä ylös,
ei valoa,
ei pimeää.
pelkkää pelkoa
ja ikävää.

oot poissa,
syystäni mun.
en kestä,
vaikka kuinka
yritin,
ettei enää,
en kiinny.

halusit kostaa,
teit sen jo.

valheet,
ne rikkoo.
totuus, se hajottaa.

mitä sitten pitäisi sanoa ?

pisara putoaa,
lehdelle joka kukoistaa.
taivas tummuu,
kirkastuu taas.
aurinko kuivaa,
sade kasvattaa