IRC-Galleria

Pelastakaa Lapset on jo pidemmän aikaa kommentoinut Internetiin liittyviä asioita yleisenlaisella paapomisella ja moralisoinnilla joka osoittaa ymmärtämättömyyttä paitsi Internetiä niin myös itse ongelmia kohtaan. Ymmärtämättömyyden taustalla on ilmeisesti tarve politisoida lasten tunteita ja suorastaan romantisoida lasten kokemaa kärsimystä.

Jonkin aikaa sitten Pelastakaa Lapset julkaisi lehdistötiedotteen koskien lasten nettikiusaamista - http://www.pelastakaalapset.fi/index.php?id=976 - jossa esitetään toivomus että asiasta keskusteltaisiin koulussa ja kotona. Tämänlainen keskustelu on omiaan varmistamaan sen että nekin kiusaajat jotka eivät vielä tästä kyseisestä sivusta ja kiusaustavasta olleet tietoisia, pysyvät nyt ajan hermolla.

Kiusaamiseen ei auta että keskustellaan uusista kiusaamisen keinoista. Tiedotteesta jää vaikutelma että Pelastakaa Lapset kokee vaarallisemmaksi juuri tämän kiusaamisen muodon kuin itse kiusaamisen, syynä lienee sivulla oleva homopornoksi luokittuva "meatspin" nimelläkin tunnettu videopätkä. Tämänlainen moralisointi onkin omiaan viemään huomion todelliselta kiusaamis-ongelmalta, joka ei rajaudu mihinkään yksittäiseen kiusaamistapaan vaan on jatkuvaa kohdettaan alistavaa toimintaa.

Kiusaamisen suurin ongelma nähdäkseni on lapsen pelkoehdollistuminen kiusauksen seurauksena, joka jättää pysyviä jälkiä lapsen käyttäytymiseen. Opittu pelko saattaa kohdistua koulunkäynnin lisäksi kaikkeen sosiaaliseen kanssakäyntiin, jolloin lapsi varautuu aina negatiivisella tunnetilalla ollessaan muiden seurassa. Muita pelkäävä lapsi ajautuu sitten noidankehään, jossa muiden välttely estää positiivisten suhteiden kehittymisen samalla kun positiivisten kokemusten puute vahvistaa opittua sosiaalipelkoa. Sen lisäksi että kiusattu alkaa pelätä koulussakäyntiä, on kiusatulla vakava riski syrjäytyä myös myöhemmässä elämässään.

Sensijaan että luotaisiin moraalipaniikkia Internetin kiusaussivuista, pitäisi esittää konkreettisia toimia nuorten elämänlaadun parantamiseen. Paras lääke kiusaamiseen onkin rohkaiseva ja kannustava ympäristö joka motivoi lapsia ja nuoria tekemään heitä itseään kiinnostavia asioita. Siinä missä pelon motivoima lapsi reagoi herkemmin negatiivisiin ärsykkeisiin kuin positiivisiin, toimii sama toisinkinpäin. Itselähtöisen kiinnostuksen motivoima lapsi suhtautuu kaikkiin ympäristön ärsykkeisiin keskimääräistä positiivisemmin, eikä koe pysyvää kärsimystä aiemmin mainituista Internetin avulla toimivista kiusaustavoistakaan. Pahimmassa tapauksessa Internetin kauhisteleminen vain pahentaa kiusatun ongelmia, kun huomiota kiinnitetään kokoajan kiusaamiseen vaikka pitäisi keskittyä elämän mukaviin asioihin.

Nettiyhteisö toivookin, että lasten Internetin käyttöä tuettaisiin sensijaan että kaikkeen suhtauduttaisiin aina niin hirveän ahdistuneesti. Asiaan tulisi suhtautua vakavasti eikä lapsia ja vanhempia pelotellen.