IRC-Galleria

Tuli käytyä punttisalilla ekaa kertaa yli vuoteen. Hitto kun paikat kipeenä. Ei paljoa lohduta, kun tietää että huomenna sattuu vielä enemmän.
Kyllä sen kestää kun tietää, miten hyvää se mulle tekee...

Totesin tuossa, että galleria on loppujen lopuksi helpoin tapa pitää yllä jonkinlaista kotisivustoa matkakuvien ym. esittelemiseksi. Niinpä päläytin 300 kuvan vip-roimasti kuvatilaa. Jokohan riittäisi?

Pahinta kaloreiden laskemisessa mahtaa olla, kun tekee mieli vetää lärvit. Alkoholissa on pirusti kaloreita ja tämmöinen talipallo tarvii sitä paljon. Eli siis: Jos juot, et syö. Syöminen on vähän turhan kivaa, joten käytännössä ei voi juoda juuri lainaan. Pitäis varmaan alkaa piikittään gannabista taikka muita huimausaineita. Niissä ei ole kaloreita. (!)

Jännä homma ihmisten fyysisten vaivojen kanssa. Kahvilla puhutaan usein, kuinka selkä jumittaa taikka päätä särkee. Naiset puhuvat joskus myös menkkakivuistaan ja urheilijat jaksavat aina mainostaa, kuinka nivelet ovat kipeinä.
Kaikki tämä saattaa vaikuttaa avoimelta, mutta fyysistä asioista puhuminen on kuitenkin tarkkojen moraalisten sääntöjen kahleissa ja keskustelu on suomalaista small talkia, vailla oikeaa merkitystä. Oletko koskaan kuullut keskustelua:
"No, mitäs sinulle kuuluu?" - " Eípä kait tässä, kävin peräpukamiani leikkauttamassa, vähän meinaa särkeä" Taikka: "Hiukkasen on kustessa särkyillyt, taitaa tippuri olla" Tai: "Eilen oli maha kovana, mutta shamppanjaperäruiske auttoi kovasti".
Pitäisi melkeinpä vittuillessaan kokeilla lohkaista jotain tuommoista, kun joku kysyy kuulumisia. Katsoa sitten, että kiinnostiko sitä oikeasti, että mitä kuuluu.

Eilen juostessa kävi mielessä kaikenlaista. Eräs niistä oli seuraava teoria:

Älykkäiden ihmisten poikkeuksellinen nopeus ja kapasiteetti johtuu joko
a) Tehokkaammasta aivojen rakenteesta
tai
b) Sosiaalisen älyn ohjaamisesta muihin prosesseihin.

Tai niiden välimuodoista. Vaihtoehto B on yleisempi erityisen älykkäillä yksilöillä.

Jostain syystä olen vain huomannut, että poikkeuksellisen teräväpäisistä ihmisistä hyvin monella on sosiaalisia ongelmia, jotka johtuvat erityisen usein normaalin empatian puuttumisesta.
Empatia kun tuntuu useimmin olevan opittu asia, joka saa juurensa muiden ihmisten tunnetilojen tulkinnasta. Tämä tunnetilojen tulkinta edellyttää toisten ihmisten ruumiinkielen, verbaalisen ilmaisun nyanssien jne. tulkintaa, joka edellyttää aika paljon aktiivista aivojen toimintaa. Jos tuo kapasiteetti on vapautettu muuhun käyttöön, aivojen hyötysuhde paranee tietyissä tehtävissä.

(lisää myöhemmin)

Kaveri kertoi tuttavaperheestään. Lasten nimet olivat Säde-Irkkuli ja Väre-Orkkuli. Äiti oli antanut kuulemma ne nimet lapsilleen kostona omasta nimestään. Äiti oli nimeltään Aino.
(Kaikkea se leipä kasvattaa.)

On muuten hassua joidenkin kaverien kanssa. Toisia kun ei näe muutamaan kuukauteen, niin menettää hetkellisesti puhekykynsä niiden kanssa. Toisten kanssa taas voi olla taukoa näkemisessä pari vuottakin, ja juttu luistaa kuin eilen olisi viimeksi nähnyt. Onkohan ne niitä parempia kavereita?

Lomalta takaisin palatessa on mukavaa huomata, että pakkaset ja lumisateet ovat alkaneet. Autokin oli parkkipaikalla kauniin, paksun jääkerroksen peitossa. Keskuslukko sentään toimi, kun se on kauko-ohjauksella. Lukkopesät sensijaan olivat täynnä jäätynyttä vettä.
Startatessa huomaisin, että akku oli tyhjentynyt viikon aikana pakkasessa. Kauppakeikka pitikin siis heittää pyörällä. Onneksi pakkasessa seisonut fillari oli jäätynyt ykkösvaihteelle, että sai lämpimikseen polkea oikein tosissaan. <3
Siinä sitten kymmenen jälkeen vasta ostettua akkulaturia konepellin alle asennellessa keskellä talvista viimaa kävi mielessä, että voisi sitä päiväänsä muullakin lailla viettää.

Aika jännä juttu tämä gallerian päiväkirja. Kakarana kaikki tytöt pitivät päiväkirjaansa kaapissa, lukkojen takana, lukittuna ja pinnoitettuna kauttaaltaan botuliinitoksiinilla ja poloniumilla, ettei kukaan vain saisi luettua siihen kirjoitettuja ajatuksia tai ainakaan eläisi sen jälkeen. Nykyisellään taas kirjoitetaan tällaisia kaikkien luettavissa olevia rivejä. Tästä voisi vetää vaikka minkälaisia johtopäätelmiä. Varsinkin kun itsekin tänne kirjoittaa.

Tuossa lomareissulla kanarialla huomasi taas, että mikä on oma mittakaava suhteessa ympäristöön. Gran Canaria on kärpäsenpaskan kokoinen läntti Atlantilla. Otettiin auto ja ajettiin vuoristoon saarella. Pieni nurkka saaresta, jossa oltiin sai minut kokemaan itseni kärpäsenpaskan ajatuksen kokoiseksi.
Hotellilla katseltiin parvekkeelta tähtitaivasta ja siinä kyllä mielsi aika hyvin, että kuinka olematon pölypallon ajatuksen vinouma tämäkin planeetta loppujen lopuksi on avaruudessa.
Siinä voikin sitten miettiä, että miten tänään parantaisi maailmaa. Ehkä kannattaisi aloittaa vaikka ystävistään eikä maailmankaikkeuden pelastamisesta.