Tuli mieleen että mitä jos kirjoittaisi suomalaisen maanviljelijän, oletettavasti miehen, rakkaudesta maatilaansa. En tiedä onko siitä kirjoitettu jo liikaa, osaanko kirjoittaa siitä halventamatta maanviljelijän rakkautta naiseensa, ja onko siinä muutenkaan mitään järkeä. Mutta ajatus kiinnostaa, ja sitä rakkautta on olemassa, ja se on uhrautuvaa viaksi asti. Monet joutuvat jäämään sen takia vanhoiksi pojiksi ja vielä tekemään jotain muuta työtä voidakseen viljellä isiensä tilaa. Traagista se on siksikin, että he joutuvat turvautumaan ulkopuoliseen apuun (tuet) jotta voisivat jatkaa suhteessa jonka palkitsevuus on vuosi vuodelta kyseenalaisempaa.
Lehmien pois pistäminen ei välttämättä ole monellekaan iso juttu, mutta tilan paketointi ei tule kuuloonkaan. Tämäkin kertoo osaltaan että multa on mustaa kuin veri
.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 07.12.
- What's up with me then... 01.08.
- awww.... 30.04.
- No hittolainen... 28.04.
- Life is good 27.04.
- Little miss sunshine 26.04.
- Rakkaus rakkaus rakkaus 26.04.
- Satu 23.04.
- Alkoholista 23.04.
- Bukowski Revisited 23.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (1)
-
▼
2007 (22)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (21)