IRC-Galleria

polem

polem

תֹהוּ וָבֹהוּ

Vallitseva ruumiinosaLauantai 19.07.2008 11:40

Voihschh, miten on niin ihanaa!

Rakas, rakas universumi! Minulle tarjotaan elämää hopeatarjottimella ja otan kaikkeuden epäröimättä avosylin vastaan. Voiko mikään sujua enää tämänkaltaisen koettelemuksen jälkeen? Miten minä ikinä toivun.. Mitenmitenmiten.. Minä rakastan tätä. Ihan suunnattomasti minä rakastan. Onko olemassa autuaampaa suhtautumista kuin tämä.

Byronilainen sankariPerjantai 18.07.2008 03:27

Liike on tärkeä, päämäärä ei.
Ja lopulta on tärkeää enää vain pitää hauskaa loppuun asti. Transgressiivinen dekadenssi, anarkia!! Passiivinen.

Loimme kauhukuvia tulevasta eilen yöllä - kreivin aikaan niin sanoakseni. Naiset ovat käyneet kyynisiksi ja alistuneet väkivaltaelokuvien vaikutukselle.. "Ihmisiä todella pitäisi tappaa!!"
Mutta! Mais! Viimein kaaos tuo meille turvallisen pesäkkeen ajatuksillemme ja passivoidumme, tyydymme ainoastaan puhumaan näistä asioista. Ei nainen voi enää tappaa, ei ilman sopivaa influencea, ei enää sen jälkeen mitä tapahtui... No, tiedättehän!
Miten täydellinen tilanne saattaisi olla tuo - maapallon kuolo: Ensin pingviinit kylmyyteen, sitten jääkarhut kuumuuteen, sinilevä peittää kuun... Emme ole toivottomuutta edes hipaissutkaan: tuhkasta tulee uutta, ydinjätteestä nousee uusia mutaatioita ja elämän hurja kiertokulku jatkuu moitteettomana ikuisesti. Ihmiskunta tuhoutuu ja kaikki on hienosti lopulta. Maapallosta tulee joko vesipallo tai tuhkakuppi - ei ole kumpainenkaan pekkaa pahempi.. tai parempi. hyvin velttoa optimismia, kaunis ajatus tosin. Nykypäivän reeeeaaaalismi eroaa hiuksenhienosti näistä jutuista. Juttu a ja juttu b. Berkele.

Olin sanomani tämä. eksistentiaaalinen ahistus vaihtunnee tuotapikaa äkkinäiseksi tuhon juhlaksi, demoniseksi, dionyysiseksi deekuiluksi, je? cATCH THE DRIFT?

Toivo elää ja voi aivan valtavan hyvin!

Je t'aimeMaanantai 07.07.2008 00:13

Siksi minun on puhuttava tottaTorstai 26.06.2008 19:25

Minua hävettää maan edessä:
Minua hävettää taivaiden edessä:
Minua hävettää sarastuksen edessä:
Minua hävettää auringonlaskun edessä:
Minua hävettää sinisen taivaan edessä:
Minua hävettää pimeyden edessä:
Minua hävettää auringon edessä:
Minua hävettää sen edessä joka on sisälläni
joka puhuu kanssani.
Aina joku näistä katselee minua.
En ole koskaan poissa näköpiiristä.
Siksi minun on puhuttava totta.
Siksi minä puhun aina totta.
Minä puristan sanaa tiukasti rintaani vasten.


(Torlino)

Jos saisin tilaisuuden kutsua illalliselle kymmenen valitsemaani henkilöä, niin ne olisivat jotakuinkin:

1. Jeesus
2. Sokrates
3. Henry Miller
4. Friedrich Nietzsche
5. Isaac Newton
6. Dostojevski
7. Van Gogh
8. Marquez
9. markiisi De Sade (!!!)
10. Humbert Humbert (vaihtoehtoisesti Nabokov) ja Devendra Banhart, että olisi joku ketä naida illan päätteeksi.
Lisäksi kutsuisin Oscar Wilden tai Sylvia Plathin, ettei varmasti tulisi tylsää! Tarjoaisin Kreikkalaista kasvispataa ja euroopan hienointa punaviiniä! Ja jos Jeesus haluaa, niin tuo kalaa ja leipää mukanaan. Kun kaikki paitsi Nietzsche ottaisivat humaltuakseen, aloittaisimme tanssit (Minä ja Henry tutustuttaisimme vanhat toverimme populaarimusiikin pyörryttäviin sfääreihin) ja juhlisimme koko yön täyttä häkää. Jos sana leviäisi, tulisi pian kuokkimaan myös Bukowski ja Carroll. Tietty jos juhlinta paisuisi viikoksi, ottaisin mukaan myös uskollisen ystäväni Laurin.

Nii

OdottakaaSunnuntai 15.06.2008 19:19

Siirsin eläimen alitajunnastani todellisuuteen. Se oli lepakko, tai lintu. Tai hämähäkki. Kun heräsin, se hyppäsi ohimoltani Greta Garboon. Kaunis taulu ja nyt siihen on kajonnut jokin mystinen, kauan kavahdettu ajatus, poissuljettu pelko. Näen Garbon ensimmäisenä asiana, kun herään. Ehkä se on siirrettävä Deborahin paikalle.

heart of glass

Kiivaasti, con furiosaTorstai 12.06.2008 00:46

Jeesus, María, kukalie! Luen kirjani kylkiasennossa, toinen silmä kiinni, toinen auki, ilman silmälaseja, ilman vaatteita, himmeässä valossa. G. Perec on kirjoittanut käyttöohjeet elämälle, muttei siitä ole mihinkään, kaikki on niin hirveän absurdia, käsittämätöntä, tulkkaamatonta, merkityksetöntä, nopeaa, kiivasta, lujaa, kohtuutonta ja täysin oranssin jätesäkin peitossa!

Tänään kreikkalaista, huomenna italialaista(?), en osaa keskittyä, minut on helppo saada ensinnäkin luulemaan, pelästymään ja toiseksi minut on helppo saada raskaaksi.

Kaikki menee päin helvettiä, Kosovo, Venäjä, maapallo..? Toinen Venäjä -oppositio kuolee, valtiolle tapahtuu regressio, sensuuri, pelkoa, sortoa, vainoja, murhaa, taiteilijoita katoaa, toisinajattelijoita katoaa - maassa selviää vain passiiviset kuluttajat. Itsenäinen ajattelu minimoidaan ja luodaan tulehtunut poliisivaltio..... Ei kosketa minua? Hyvästi demokratia? Niinkuin ei kosketa minua sekään, että Ranskan yläpuolella leijailee uhkaavasti fasismin diabolinen miekka tai kattokruunu.. Ja Suomessa? Kuinka perverssi paikka elää!! Mitä se kertoo meidän hallituksen vakavastiotettavuudesta jos ulkoministeri on seksisti ja puhemies on piru, ydinvoiman lobbari.

En sano enää mitään. Lähden toimittajaksi Venäjälle siinä toivossa, että minut murhataan. Kidutetaan ensin julmasti ja sitten armahdetaan, tapetaan. Urhoollisesti kuolisin kuitenkin paremman toivossa, jos vaihtoehtona olisi tulla teloitetuksi huorana tai passiivisena ihmiseläimenä.

Hirvittävä tunnevyöryMaanantai 09.06.2008 03:39

Itkin elokuvateatterissa melkein koko Sinkkuelämää-elokuvan aikana ja hillittömästi sen jälkeen. Viimeyö oli vallatonta hurmiota ja nyt kun näen siilin ylittävän tietä, olen murtumaisillani. Minä haluan ihmislauman ympärilleni, haluan sanoja ja kuulumisia, uusia, vanhoja, ihmisriekaleita, raunioita, ruumiita, ihoa, hikeä, nautintoa ja ymmärrystä. Kello on puoli yksitoista, olen viettänyt lukuisia tunteja tiiviisti jonkun kanssa, sylikkäin, limittäin, lomittain, päällekkäin, vierellä, edessä, istuen, seisten, maaten, nauraen, huokaillen, ymmärtäen. Ymmärtäen kaikkea muuta paitsi itseäni!! Kun olisi aika tarkkailla omia tuntemuksia, huomaa yllättäen tarkkailevan vain toista, koska se sattuu olemaan ainoa asia mikä päässä on liikkunut muutamia kuukausia. Kaksi minuuttia ajatusta, kolme tuntia unohdusta et cetera.... Menen hämilleni jos tuo muuttuu päinvastaiseksi.
Haluan tarttua puhelimeen tai penikseen, muttei se auta edes lopullisesti. Tämänkaltaiset tunteet ovat välttämättömiä inhimillisyyden säilyttämisen kannalta. Kuka enää haluaa olla ihminen, rehellisesti, kaiken tämän jälkeen. Mitä kukaan haluaisi?

Minua ärsytti muutama päivä sitten. Kyseenalaistin koko nauttimisteeman ja nostin 'hedonismin' koirana pöydälle - miten pitkälle ihminen voi mennä? Unohtakaa. Tai muistakaa, mutta tarkastelkaa sitä jonkinlaisten mieltymysten vangin näkövinkkelistä. Minä en tiedä mikä on oikein tai väärin enää. Eikä se ole niin tärkeätä, ellei joku ota siipeensä. On tuntunut siltä, että mitäikinä kukatahansa tekee, ainoastaan itse saan siitä siipeeni. Ja taas kun maailmankaikkeus palkitsee minua, en osaa suhtautua koko tilanteeseen. Aliarvioin tilanteen vaikutusta seuraavaan hetkeen! Aliarvioin itseäni ja potentiaaliani. On tarkkailun aika. Ihan aidosti. Ihmisestä ei ole huoraksi. Ei itselleen, ei kenellekään.


Tahdon lähettää terveisiä.

Äiti - MinäKeskiviikko 28.05.2008 21:12




Kun sinulla on _koulutus_, oli se sitten huoran ammatti tai mikäikinä, sitten olen onnistunut äiti. Älä pistä minua ahdistumaan, ethän..? Olen lupautunut siunaamaan elämästäsi 18 vuotta, annathan niistä vielä kaksi vuotta minulle? Olet vapaa, mutta osoitathan rakkautta ja kunnioitusta? Sinulla on kiire, levoton sielu ja mieli; maailma on avoinna, mutta maailma osaa myös odottaa vilpittömänä ja kauniina sinua. Ethän kiirehdi pois?

Minua ahdistaa sinun rakentamasi häkki, minulla on kiire ja olen mahdottoman levoton! Minun on päästävä merille, maille ja mannuille. Suunnaton jano nähdä ja kokea ja kertoa, kirjoittaa, sanailla, etsiä, kohdata ja löytää. Yksikin hetki tuhlattavaksi vielä niin kuolen janoon! kuihdun ja näivetyn kuin prosessoitu viinirypäle! Jos vaadit minulta jotain, niin miksi annat minun samalla kuolla käsiisi? Jos ihailet elämää, miksi oletat elämisessä kuuluvan olla ohittamatonta kärsimystä - tekemistä vastentahtoa, toisten alistamana? En halua kärsiä kenenkään jalan alla, ennemmin kärsisin dijoun kerjäläisenä siitä, että annoin viimeisestä leivästäni osan kulkukoiralle. Silloin kärsisin ainoastaan onnea, nyt kärsin jotain keksittyä välttämättömyyttä. Tämän voi ohittaa, tämän voi jättää väliin. Olen turvassa, mutta turva sanana tarkoittaa pelkkää ahdinkoa. Päästätkö ajoissa irti? Annatko ajelehtia veden pinnalla tuulten tanssittaessa?

It's simple: we don't want to kill.Perjantai 02.05.2008 15:14