IRC-Galleria

If you laugh for a while I can make your heart feel

Uskomatontaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa...!

I love you very many

<3

HURRAA! Sinilevä voi kuin voikin kasvaa kuussa! Igor sanoo siihen: "Tämä on uskomatonta!" Ja niin minäkin, kuvitelkaa sinilevä kuussa ja kuvitelkaa sitten sinilevän peittämä kuun pinta ja kuvitelkaa mitä kaikkea hyötyä sinilevällä täytetystä kuusta onkaan ihmiskunnalle. Kuvitelkaa ennen kaikkea levää joka tappaa ihmistä! Sitten ajatelkaa kaikkea yhtä aikaa ja sitä että profeetat vielä kehtaavat kirjoittaa että tähän hommaan ei mene neljää vuotta vaan 7 miljardia vuotta.. En usko lukemaani, mutta se mitä luultavimmin pitää paikkansa ja se tarkoittaa ainoastaan sitä että bileitä on siirrettävä. Niitä massiivisia tuhon ja kaiken lopun bileitä! Juhlat kestävät siis 2012 - 7 000 002 012! Aika kauan - kuvitelkaa seitsemän miljardin vuoden jälkeistä krapulaa! Toivottavasti kaikki menee kuin mukiin. Sitä odotellessa Ruotsissa puukotetaan pikkulapsia joten meidän ei tarvitse surra sitä että Abban rumpali meni putoamaan ikkunasta Mallorcalla... Ellei sitten ihan välttämättä toivota sitä.

Ja, ainiin, RAKKAUTTA KOLERAN AIKAAN (G.G.Marquez) on elokuvana elokuvateattereissa ja ennen kuin menen katsomaan sen minun täytyy yrittää muistaa ero rakkauden ja koleran välillä. HEHEHEHHEHEHEEEE! Hassu paradoksi, ellette tienneet, että eräs ruotsalainen kirjailija on perustanut koko kirjallisen uransa postuumisti - eli käytännössä teokset ilmestyvät kirjailijan itse makoillessaan haudassaan! Kaikessa traagillisuudessaan tällainen on oikein suosittua. Franz Kafka tai Emily Dickinsonkin harjoitti joissain määrin sitä. Heheheehehe! Minun kirjani tulee olemaan valmis siis viimeistään 2012! Se on minun puolilupaukseni, eikä mitään muumipelleilyä enää. Hoho.

Miksi edes teen tätä...

To get a little higher and to be more gorgeous.

<3

On varauduttava pahimpaan! On varauduttava tähän ja tuohon vaikka suurin vihollinen on itse eikä godzilla tai jokin universaali sukupuolitauti. On katseltava omaa napaa eikä televisiota. On kuunneltava järjen ja intuition ääntä tai sitten olla kuuntelematta mitään. Ei ole tarpeellista käskeä, sotia, tappaa, valistaa. Ei ole tarpeellista mitään. On tarpeellista tehdä mitä parhaakseen näkee, jos näkee ylipäätään mitään. On varauduttava epidemiaan ruiskuilla ja terveellisillä elämäntavoilla, mikä on toiveajattelua. On suunniteltava aseita ja vetypommeja isoa merihirviötä vastaan, mikä on myöskin toiveajattelua. Kuka menee rakentamaan aseita murhatakseen itsensä? Kuka jättää syömättä vihanneksensa muuttuakseen puolikuolleeksi purrakseen toisiaan? Kuka tekee mitään jäädäkseen kiinni? Kuka sytyttää nuotion saadakseen tuhkaa? Kuka kysyy elämän tarkoitusta tarkoituksella? Järjen äänellä pärjää kyllä, mutta mitä tulee tapahtumaan lopulta? Mihin uskoa? Ihmiseen? hehehheheheheheeeeeeeeeeeeehehehehe! Toivo on jossain ihan muualla. Toivo on jotain muutakin kuin kova sana.

Pitäkää hatuistanne kiinni, pakatkaa ainoastaan välttämättömimmät... Kenet ottaisi mukaan autiolle saarelle jos sittenkin pääsisi sinne...? Josjosjosjosjos.. . . .

KOKONAISIA herkkusieniä ripulivedessä ja Lady Chatterley's Lover. Janottaa ihan saatanasti ja tuntuu siltä kuin olisi kävellyt 700 kilometriä turhaan ja aaaivan päin helvettiä vaikka tosiasiassa olisi kuitenkin ajanut autolla pienen matkan. Jossain Tommy Tabermannin runossa kerrottiin siitä. "Vitusta tänne tultiin ja päin vittua täällä myös menee!" Jotain sellasta, ihan jotain vaan.. paradokseista. Mun lempikirja ikinä kertoo siitä kuinka perusteellisesti voi päästä ojasta allikkoon - niin ja miten päin kuuluu syöksyä sementtiin - ja toinen kirja eräästä pedofiilistä tai insestistä, no, kummastakin. Ei siinä mitään.

Raikasta ilmaa ja kummallista puuterilunta. Tämä on ihmeellistä.

(Note to self: The Time Is Now)

On mainittava muutama seikka jo ennen kuin aloitan yhtään mistään. Henry Miller sanoi kerran viisaasti että "Kaikki ruumiit haisevat" ja huomaan että pahalle haisevatkin välillä. Mutta sellainen on korjattavissa. Punaviini se on jännä juoma. Se saa pään pyörälle ja hampaat tippumaan. Ellei sitten suuta vaahtoamaan. Mihinkään muuhun siitä ei ole. Runosuoni on haavoittunut ja intuitio inisee hiljaa jossain - joten toiminta perustuu lähinnä aistinvaraisuuden puutteellisuuteen ja krumeluurin sanailun siivittämään sietämättömään suunnittelemattomuuteen. Sillä mennään ja lujaa meneekin. On muistettava mitä pähkinähiiri sanoi teekannussa. Ellei siihen kykene, siis jos muistaa sen kokonaan väärin tai vinksalleen, voi sattua väärinkäsityksiä, eivätkä ne ole hirvittävän suositeltavia. Mitkä tahansa asiat eivät ole hirvitettävissä ja seeee on taas asia erikseen. Tässä minä nyt sitten olen oman rajattomuuteni vanki, juuri ja juuri levänneenä ja jumalattomuuden nimissä nirhannut itseäni. Paetkaa rotat koloihinne ja kuunnelkaa A Wolf at the door ja rakastakaa parhaanne mukaan. Tai ehkä joku muu hyvä.

Ei muuta kuin el partido se enciende, sitten!

Sattuu aivan helvetisti keuhkoon - eli mulla on hyvin äkkiä keuhkoahtauma tai tuberkuloosi. Siitä huolimatta on hienoa olla kotona tähän aikaan ja kuunnella sountrackia. Chungking Express tai jotain sellasta. Ihan perseestä, ihan kaikki. Paitsi se, että aurinko paistaa korkeelta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa.. . . Maasta ja ilmasta olemme punonneet hauskan pallon täynnä kaikkea näkemistä, kokemista, tapahtumia ja katastrofeja.

Pärjää, Kosovo. Mun kädet on sidotut, minun ei anneta tehdä yhtään mitään.

(Propsit Dostojevskille, pankkiryöstäjille ja nitsxchshelle! Peace!)