IRC-Galleria

polem

polem

תֹהוּ וָבֹהוּ

Löytyminen syöksyenTorstai 09.04.2009 03:28

08.04.2009 23:23 no hoi hoi hoi hoih oiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii tämä porvoo on RÄJÄYTTÄNYT MINUT

Vaelsin suoraan pedon sydämeen kuullessani lähiöiden kaiut kuun kannattelema. Minä todella leijuin näppäimistön yläpuolella kun kirjoitin tuon. Säihkyni vihreän valon sokaisemana minä luon kuvioita. Mutten sellaisia kuvoita joiden tekeminen olisi ikuisuus. Toin kuviot sylistäni välimeriin jotka annoin aaltoilla sydämeni valtavien sykähdysten tahtiin. Kaikki aallot olivat erilaisia. Yksikään ei jäljitellyt edellistään. Loistin avaruudessa jonka ulottuvuudet olivat niin sanoinkuvaamattomat että minä tunsin itseni vaipuvan noihin kammottaviin mittasuhteisiin joita aivot eivät enää käsittäneet. Pyörin kuperkeikkaa alas laiturilta syvyyksiin joista en edes kehdannut palata takaisin, elin liian varmasti ollakseni hupenemassa. Käännyin taakseni ja näin huomaamattomat kellukkeet joista roikkui säikeitä tuhansista muistijälistäni, se oli harhaa, se oli pelkkää leikkiä ja toivottomana istuin paratiisin portaille lausumaan sanoja. Tarinani valui vuolaasti sieluni yliläikkyvästä astiasta minkä varrella loin tienviittoja jokapuolelle mahdollisuuksistani. Vannoin valitsevan oikein ja minusta tuntui kiimaiselta tehdä se. Seksi teki minusta naisen joka kärventyy sulossa, nyt, minä kärvennyt sulossa jatkuvasti kiehtovuudessani. Lentävä kiehtovuus kiertelee kuunvalon kanssa sisuksistani ilmapiiriin.

Uimme sinisessä valossa ja minä uin ihohuokosesta tilavuuteen minkä ei kuuluisi normiston mukaan edes tanssia sillä tavalla kuin minä näin sen tanssivan. Muukalaiset osuivat silmiini sillä sekunnilla, en muistanut nähneeni mitään vastaanvanlaista kunnes ymmärsin sen olevan kasvot. Kasvot, jotka tunsin tietäväni. Tuo tieto oli rakkautta. Uin yhä kohtalokkaammin kunnes löysin tien kolkkoon mutta kahlitsevaan tilaan jonka syövereistä näytti pilkottavan kylmää valoa. Tuon ihanan huokauksen minä olin tuntenut ennenkin, se oli huokaus jonka vilpittömyyttä en koskaan epäillyt tilanteesta joka varjosti selkärankaani tuona kuninkaallisena päivänä. Kaikki tietoisuuteni oven takana rytmittyi, hyökyaallot pirstoutuivat verkkokalvoni taakse tekemään jotain mullistavaa. Piileskelevä tuhottomuus, ounasteleva onni kaunistelivat peilin edessä. Pelkoni heikkoudesta viilsi kurittomasti, minä lakkasin juoksemasta hetkeksi ja hengitin. Hengitin ilmaa joka maistui kärventyneeltä paahtoleivältä joka ei ainoastaan lentänyt jättimäisen aivopuuropadan sisuksista vaan lävähti maailmankaikkeuden kostean rämeikön läpi ohittaen ontelot jotka pitävät planeettoja pinnalla. Musta aine ei pelkästään koskettanut jokaista atomia, se myös halkaisi jokaisen kahteen koettaakseen luoda uusia ulottuvuuksia. Mikään näistä suunnitelmista ei toiminut ja galaksi säilyi surisevana ja onttona. Ei pitkään kunnes suunnattomat koruttomat lennokin alkoivat valloittaa alaa.

Yksikkään transsini ei vaivautunut jäädä kotiin uinumaan. Ne olivat nousseet pystyyn ja alkoivat kiemurrella ihoni pinnalla, tiesin sulavani nopeasti, joten keksin lyöttäytyä saatanoiden joukkoon, mitkä paljastuivatkin ihmeellisiksi harjoittajiksi. Nousin heidän siivilleen ja katsoin maapalloa. Surkea pallo välähti silmilleni, se tuli valonnopeudella saavuttaen jokaisen soluni, väistin hämmästystä ja löysin järkytyksen. Jätin sen elämisen varrelle, oli aika nousta kellotornia pitkin tähtiin jotka sijaitsivat nenänpäässäni. Raavin ne tiehensä ja liimasin siihen tarran jossa luki monia asioita koskien sen hetkistä tilannettani. Aivokemiani yhtyivät murjottavaan kuoroon. Lakaisin heidän silmiltään hieman pölyä mutta se sai koko kuoron näyttämään vielä murheellisemmalta. Imeydyin kynttilään ja samaistuin jokaisen liikkeeseen jota se teki hengitykseni vaisun puhelluksen myötä. Värit alkoivat muuttaa muotoaan ja kuulostamaan sekaisilta. Ääni oli kuin vastakatkenneen sähköjohdon itkua. Tukin korvani sementinpalasilla jotka noukin viereltäni maasta. Havaintoni kynttilästä muuntui. Valtameri porautui alleni ja luiskahdin takaisin kuulle. Aivastin kuulle muutamia sanoja joita muistellessani tunnen kihelmöintiä huulissani. Olin kertonut tunnustukseni kuunpinnalle. Mikään ei vaikuttanut enää niin suurenmoisesti. Oli kuin sata valasta olisi nousseet vedestä jättäen valtavan paineen veteen ja minä upposin jalat edellä kohti vääjäämättämyyttä. Vajoamisen merkityksenä oli selkeästi vaipumiseni vielä korkeimpiin jalaksiin universumin takaseinällä. Pelkäsin jumalattomasti kiivetessäni tuota matkaa. Mustan massan keskellä kohoili matoja joiden kielestä en saanut selvää. Ääni oli kutsuvan kummitteleva. Nahkani puski väreitä ja kohottivat lihaani hiukan. Astuin askeleita kunnes saavutin universumin reunan. Loikkasin tuntematta minkäänlaista epäilystä ja katsoin itseäni atomitasolla. Tanssivana energiavirtana oivalsin silmieni olleen täysin väärässä paikassa. Näköni ei ollut ainoastaan huono mutta olematon. Maailma toimisi yhtälailla jos puolet maailmasta olisi lääketieteellisessä merkityksessä sokea. Vaihdoin sävyä bongorumpuun ja totesin maailmani räjäyttävän minut vielä. Galaktinen minä oli yhtynyt itseensä kiehnäytyen ympärille orgastisesti täydentyen kokemukseen.

Kiihkeä pleroomiLauantai 24.01.2009 15:31

Kosmoksessa sattuu ja tapahtuu! Jälleen nieltynä hurmioon voin vaipua uneen ja herätä aamulla VOI JUMALA minä voin tehdä niin ja nauttia samalla. Automaattiset ajatukset tuovat kyyneliä silmiin ja minä voin itkeä ja nauttia samalla! AH ihanaa epätoivoa, ei toivottomuutta missään, vain ambivalentteja tuntemuksia, tuntemuksia muiden joukossa.. Ihanaa epätoivoa ja loputtomia runoja. Vatsaa kivistää ja päässä pyörii



Tänään revin alas muistojen seinän
niiden muistojen jotka aina jaksoivat tuskastuttaa minua
muistot jotka kulkeutuivat minuun vuosien varrella
ja kulkivat minussa vuosia
NYT ovat perusteellisen kevätsiivouksen alle jyräytyneet
kuin pienimmätkin hyönteiset
ja tilalle minä kasvatan
Elämän puun

TÄMÄ oli tarpeellista käsittää
nouseva kuin feeniks
on tuskasta kiitävä taide
kyyneleestä sytyn tuleen
ja palan
tuhkasta jälleen

TÄSSÄ kohdin on hyvä myöntää itselleen:
Kaikki mitä on tapahtunut
on tapahtunut vain tätä hetkeä varten
Siksi, että minä saan olla tämän hetken
todellinen jumalatar
Luoja

Ja nyt minut on jätetty henkeä haukkomaan ikuisen ihmeen eteen; Minä hengitän ja nautin tasan niin kauan kuin teen sitä. HENGITÄN sisään ulos, ilma pihisee kurkusta ja vinkuu ja ulvoo .. Naurua, NAURUA, eikö tämä koskaan lopu luojankiitos ja lopun nähdessään nauraa vieläkin varmaan

ihana ihme tapahtuneessaSunnuntai 04.01.2009 01:14

POHJATON raukea syvyys ja mahtavuus ulottuvuuksissa. Tunnen selkeyttä soluissani vaikka ilmaisenkin tulisella runoilulla kaikki sydämestäni pulppuavat kauhistuksen kautta koituneet orgasmikierteet. Kehoni on mieleni ..kanssa ryhtynyt uudelleenjärjestäytymään, tuhannet puuskat ravistelevat kökköytynyttä jäävuorenhuippua ihanin tuloksin. Aivoissani on lähtenyt käyntiin innovaatiokatalysaattori joka puhkuu kaikenmoisia suhtautumisasennoitumisia.

En ole ikinä kokenut yhtä tyhjentäydentävää uuden vuodenvaihdetta ja enkä koskaan tyytyisikään vähempään koska se on välttämätön päätös. Huomaan; taikajuoma yrteillä on vikkelyyttänyt niveliä ja venyttänyt rustoa korteksissani. Minun oli vaikea ryhtyä aluksi, mutta haasteiden vastaanottaminen vapautti vähäisetkin epäilykseni maailmankaikkeuden rakastavasta luonteenlaadusta. Nyt ymmärrän mitä tarkoitamme rajojen rikkomisella ja kalkkimuodostumien luopumisella. TOTTA miten kivuliasta ja kuinka olemme itkeneet ja vuodattaneet verta kaiken turhan homehtumisen takia. Menettäneet malttimme silloin kun meillä oli vaihtoehtona muuntua kehittävimpiin ja sallivimpiin. Olismme aloittaneet vapautumisen yltäkylläisen murehtimisen kahleista aikoja ennen.. Mutta tämä on ollut enemmän kuin välttämätöntä jo kontrastienkin takia. JA MITEN MINULLA ON HYVÄ OLLA NYT!
NYT

NYT

NYT!

NYT!!!

Kiitos Henry Miller, kiitos jokaikiselle tietoiselle kokemukselleni, kiitos Minulle ja suurkiitos Mikalle teestä.

THERES A HAM FOR EVERYBODYTiistai 23.12.2008 00:46

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

[Ei aihetta]Keskiviikko 03.12.2008 18:27

lol tuntuupa hyvältä taas

oi syvyysTiistai 02.12.2008 18:16

näemmä perversioon juurtuneena
NAINEN
menettää huokauksen päivälle
ikuisuudeksi
nyt olemme kokeneet muuntumisen

elämme rakkautta, elämme sitä mihin toiveikkaasti pyrimme
kalseana helmikuun aamuna
ja viime torstaina

ajatus haarautuu mielettömiin

kaipaus on raastava kuin juustohöylä ja jokaisessa uurteessa jonka kyynel tekee kasvoille laskettelee intiaaninainen kanootillaan kohti väliaikaista laskeutumista koska sillä on vaikeuksia uskoa todeksi uskomattomuutta ihmeellisyyttä taivaallisuutta täyttymistä
se jättäytyy pois
ja näivettyy
rusinaksi

kaipaus huutaa ja laulaa
se ryhtyy mielipuoliseen rääkkiin omiensa kanssa
Groucho Marx ilmestyy minulle
ja sanoo

You are free
I am free

We can have our separate trips
or we can have the same trip

tekee hyvää selälle
tekee hyvää
tuntuu niin niin
niin

niin
niin
niin

niin

hyvältä yhtäkkiä

Kauniisti ja syvemmälleMaanantai 24.11.2008 04:46

Vihdoinkin!

Me olemme kurotelleet ja saapuneet ehdottomuuden eteen. Kurottelimme sensoristen muutosten äärelle keinolla millä hyvänsä, toivoimme äärimmäistä mielivaltaa ja meillä on se nyt. Ja kun alamme tässä ja nyt. muuttua ikuisuudeksi. Ryhdymme täysin vallattomiksi.

Pieni aistillisen järjen ylistys

Tuntuu niin suunnattoman hienolta välillä että tuskin saa tavuakaan suusta ulos
Välillä demonienkin läsnäolo tuntuu vain lämpimältä tuulahdukselta poskella tai joka ainoan aavikon ja kuolleen meren eläimien vilkas kuuhe. Se tuntuu aidolta JOK AIKINEN KERTA

sano APerjantai 26.09.2008 01:52

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAa



HULLUUTTA

HULLUUTTA!!

Maailman paras



LOKKI
joka loukuttaa siipiään
pääni päällä
sinisellä taivaalla,

sinä LOKKI siellä ylhäällä
sukella alas
tule tänne
ota minut mukaasi
ilmaan!

Siivet välähtävät
sielun silmien ohitse
ja liidän siellä ylhäällä
viileässä ilmassa

aaaaaah, ilmassa

C-vitamiiniTiistai 16.09.2008 15:02

Mynthos on jumalten kehittämä pastilli

Raiteiltaan vinksahtaneena!!Sunnuntai 14.09.2008 16:00

Antakaa voimaa!

Kirjoitus on tärisevää nyt kun ei ole kyennyt kohtaamaan aamuyön kurittomia demoneita. Ovatko nämä asiat oikeasti tapahtuneet? Sekavia muistikuvia... Jotain hysteeristä naurunvirkoa ja mielettömyyttä.. Ei järkeä missään, mutta kuuluuko olla? Olenko vihdoin tehnyt itsestäni saavuttamattoman hörhön? Pellen, jossa roihuaa sellainen liekki, jota ei sammuteta jos se kerran on syttynyt. Hämillään on oltava, muuten ei olisi eilen tapahtunut yhtään mitään ja sekö harmittaisi. Kaikki on syvän harmaan peiton alla. Mitä sieltä paljastuu? Ehkä ei mitään, tai sitten jotain aivan hirvittävää. Olen kauhistunut! Mutta samalla huomattavasti huojentunut. "Se joka tekee itsestään pedon, vapautuu ihmisenä olemisen tuskasta." --Tri Thompson
Tämä värssy sallii minun tehdä tätä jokainen kurja elämiseni viikko, ei minulla ole mitään menetettävää. Ja vaikka olisikin... Kaikista viimeinen asia olisi sen menettäminen kuitenkin. Voi LUOJA mihin jorpakkoon tuli jalka tungettua, nyt on yltpäält itsekin mudassa ja moskassa. Tämä ei tottavie lähde pesemälläkään. Ihan totta, miksi kukaan voi menettää malttinsa ohella muistinsa ja sitä kautta jotutua päristelemään näiden karmivien flashbackien maailmassa? Kuka vastaa tällaisesta summittaisesta hirveyksien olomuodosta. Miksei kukaan sanonut mitään? Tai ehkä joku sanoikin, mutta miksi minä en kuunnellut? Toivon mukaan yksi ainoakaan ei ollut todella mukana siinä tilanteessa, toivon mukaan kaikki oli yhtälailla tunkeutuneina helvetin kieliin. Toivottavasti kaikki ovat selvinneet tästä koettelemuksesta ilman kummempia. Ihan ilman kummempaa ajatusrehkintää. "EI se mitään" on sanottava itselleen ja jatkaa mutkitta kuin mitään ei olisi todella tapahtunut. Aamuyö oli oikeasti siveellistä unta, ei mitään psykedeelistä trippiä tai edes huvittavan voimakasta viinahumalaa. Ei se ollut MITÄÄN todella, järkipaikka oli säilynyt koko ajan. Hulluus iskee vasta tärinässä ja sen olisi määrä NUKKUA pois mutta keskenkasvuiset jumalat ovat suoneet minulle sisältä kumpuavan tahdon kirjoittaa kaikki nämä ylimääräiset ajatukset johonkin, äkkiä, ennenkuin pursuan pahasti yli vainoharhaa ja mielettömyyttä. Minun ei anneta nukkua levollisesti eikä minulle anneta edes vettä, niin paljon kammoksun kehoni disorientaatiota. En pysy pystyssä, en pysy vaikka olisin maaten. Tuokaa nyt joku se lasi vettä minulle, aivoni kuihtuvat janoon ja sydän lakkaa lyömästä kun säikähdän menneen haamukuvia ja tulevan perverssiä uhkaa. Ei, otan tuon takaisin, mikään perverssi ei ole uhka, se on pikemminkin mahdollisuus. MIELI sattuu olemaan sen verran avoin, että turha on kieltää mitään itseltään. Ja ehkä lohduttava suklaalevy myös, muutoin tulen lopullisesti merisairaaksi. En voi liikkua mihinkään, en muista kuinka liikutaan, enkä muista miten liikehdin tänä aamuna - tai eilen yöllä, vai oliko se kenties viikkoja, kuukausia, ehkä päiviä sitten? Kuitenkin! Minä liikuin, koska muussa tapauksessa en ikimaailmassa olisi NYT tässä tilanteessa, onnettomassa krapulahuurussa joka vainoaa minua kuin susi. Aivot sykkivät, niistä tulee jatkuvasti tietoa eilisestä. Miten voisin sanoa niille, että minä en halua tietää tätä, älä kerro minulle eilisestä, ei sitä koskaan tapahtunutkaan. Silkkaa vesiperäisyyttä tällainen.. Ei minua ole luotu kertomaan tarinoita, minä olen yksi hyvin kuvittunut tarina, en ole ehyt ja se on se juttu. Minussa on monta, olen monia, maailmanvalloittaja, voittaja. Mutta antakaa minun nukkua, ensin antakaa suklaata ja lasi maitoa, sitten, antakaa minun herranjumala nukkua. En kestä tätä painetta, en halua järjestellä mitään, rukoilen ettei mitään ole mennyt rikki, ettei mitään kummempaa ole tapahtunut pääni sisällä tai ympärilläni. Mitään. rien. Hyvää yötä.