IRC-Galleria

Reissu vetelee viimoisiaan. Viimoiset hengen vedot ennen lentokentälle lähtemistä. Matka on ollut pitkä, antoisa ja opettava. On oltu kylmässä, kosteassa, helteessä, aavikolla, vuoristoissa ja tropiikissa. Joten värikäs reissu tosissaan ollut. On ollut huonoja ja hyviä hetkiä. Joita tulee kyllä muisteltua kotona kyllä useamman kerran. Ensin tuntu että on ikävä Suomeen, mutta näin lähdon hetkellä alkaa tulla jo ikävä tätä mustalais elämää. Elämää reppuselässä. Elämää tienpäällä. Uudessa ja ihmeellisessä. Elämää ilman ennakkoluuloja. Elämää jota voit vain elää kun kukaan ei voi tietää mistä olet tulossa ja mihin olet menossa. Elämää vapaana. Sitä tässä tulee kaipaamaan. Joten rakas Suomenmaa vaikka sinne palaankin turha odottaa minulta mitään. Aion häpeilemättä tehdä omia juttujani juuri miten ja milloin haluan. Olen kyllästynyt selittelemään tekemisiäni. Nyt on aika olla oma itseni. Sen täällä matkalla oppii.

Ihmisillä on tapana kysyä että; Miksi?
Vastaus silloin on; Miksi ei? ;)


World is a book, and those who do not never travel read only a page.
-St. Augustine

Suomessa nähdään!