IRC-Galleria

Pikavisiitti Saigoniin oli unohtumaton kokemus. Tarjontaa loyty laidasta laitaan. Valitettavasti yksi pv aivan liian lyhyt aika avata koko kaupunki itselle. Pettymään ei silti tarvinnut joutua.


Siinä parit paikalliset purtavat ruokatorilta. Kissan lihaa koitin loytää, mutta eipä onnannut. Kuulemma pieni kissan pala snackki tekee hyvää itse kullekin. Suosiottu paikallisen juopottelu kulttuurin yhteydessä. Hyvät lihattomat lokakuut teillekin ;) niitä ei täällä harrasteta.

Junamatkalta vilustuneena oli mukava silti pärähtää Vietnamin kitesurfnig paradiselle. Oma pikku bungalowi alle, pienet päikkärit ja mereen pulahtaa. Paikalliset hiekka dyynitki tuli ja pakolliset mäen lasku välineet testattua.





Hieno mesta, littipeukun arvone. Ainaki..

Sataa, sataa ropisee ja kunnolla. Vesi sadetta luvattu pariksi pvks. Aika vaihtaa siis maisemaa. Kaupunki silti nähtävä. Eikun sadetakin metsastykseen.



Nähtävää oli kyl paljon ja paljon jäi näkemättäkin. Päivän moottoripyorällä ravailu sai kuitenkin riittää. Illasta junaan joka aasian aikataulun mukaan oli vain tunnin myohassä. Noh, nuorimies ei lannistu. Ei muuta kun reilusti purtavaa (juotavaa) mukaan ja 16h juna matka ei tunnu missään.







Kuvat otettu ajalta 25-26.10.2013.






One for the road and two for the railroad!

-Heinähattu

Kuten kaikki arvaavat kaikki ei taas mennyt niin kuin elokuvissa. Kolmen puolen tunnin matka venyikin 5 tuntiseksi. Pienen rengas äksidentin jälkeen. Turisti potski lähti kuin lähtikin rannasta ja kohti Halong Bayn sokeritoppa vuoria. Unescon maailman perinto listalle yltäneellä paikalla oli kyllä paljon silmän ruokaa tarjottavana. Reissuun sisältyi kyyditykset edes takaisin, 2 päivää ja yksi veneellä plus ruuat. Vaikka maisemat oli vailla vertaa reppureissaajien kesken paljon närkästystä. Pienen pieni kayakki kierroskin tuli tehtyä.






Jep jep!

Perillä ollaan. Fiilis mitä mainioin. Hanoin hiljaista vilinää muutaman pvn katselleena, täytyy paikka todeta niin upeaksi kuin voi. Kansallis miellisyys näkyy selvästi katukuvassa ja ylpeys itsenäisyydestä on ihmisten naamoilta luettavissa. Vietnamin ruoka kulttuurista mitään tietämättomälle, oli yllätys suuri kun poytään kannettiin mitä erikoisemmaksi koristeltuja kokonaisuuksia. Oli tomaatista muotoiltuja lintuja, chilistä taivuteltuja rapuja ja monen muita koristeita.
Huomenna Thaikkujen kautta etsimään käsiin raution kruunaamaton drunken traveller pari valjakko eli sisu, Sikio ja Simanainen.

Ps. Jetlagi o mahoton

Reissu vetelee viimoisiaan. Viimoiset hengen vedot ennen lentokentälle lähtemistä. Matka on ollut pitkä, antoisa ja opettava. On oltu kylmässä, kosteassa, helteessä, aavikolla, vuoristoissa ja tropiikissa. Joten värikäs reissu tosissaan ollut. On ollut huonoja ja hyviä hetkiä. Joita tulee kyllä muisteltua kotona kyllä useamman kerran. Ensin tuntu että on ikävä Suomeen, mutta näin lähdon hetkellä alkaa tulla jo ikävä tätä mustalais elämää. Elämää reppuselässä. Elämää tienpäällä. Uudessa ja ihmeellisessä. Elämää ilman ennakkoluuloja. Elämää jota voit vain elää kun kukaan ei voi tietää mistä olet tulossa ja mihin olet menossa. Elämää vapaana. Sitä tässä tulee kaipaamaan. Joten rakas Suomenmaa vaikka sinne palaankin turha odottaa minulta mitään. Aion häpeilemättä tehdä omia juttujani juuri miten ja milloin haluan. Olen kyllästynyt selittelemään tekemisiäni. Nyt on aika olla oma itseni. Sen täällä matkalla oppii.

Ihmisillä on tapana kysyä että; Miksi?
Vastaus silloin on; Miksi ei? ;)


World is a book, and those who do not never travel read only a page.
-St. Augustine

Suomessa nähdään!

Kauhoo kauhoo! Nyt on mennyt pari pv Agonda beachil meressä, polskiessa sekä kalastaessa. Tännään käytiin delfiinejä kahtomassa.

Arambol Beach. Näkymä terassilta.


Rock band on the road. Udaipur, Rajasthan to Goa 1350km.
Matka oli pitkä ja parin pvn matkaamisen jälkeen saavuttiin viimeinkin perille! Anjuna beachille jossa vietimme muutaman illan ja jatkoimme siitä grilli illan jälkeen Arambol beachille.

Axel Arafat ja muut rättipäät. Toisessa kamelissa rötköttää traveller Turriainen.

Matka Jaipurista Jaisalmeriin oli pitkä yö bussissa, mutta henggissä selvittiin. Aavikko kaupunki jossa vanha linna töröttää keskellä kaikkea. On muuten ihan mukavan näkoinen auringon laskussa ;) mutta Jaisalmeri on nyt ohitettu ja kameleilla ratsastettu. Läpi paahtavan päivän ja hyytävän yön. Paikalliset nähtävyydet tsekattu ja aika vaihtaa maisemaan. Joten oli aika ottaa bussi Pushkariin ja täällä onkin leijan lennätys festivaalit menossa!
Musiikki pauhaa taivas on täynnä erivärisiä leija virityksiä.


Not bad!

Traveller turriainen on perehdytetty Intian ihmeisiin ja matka on edennyt Rajasthanin pääkaupunkiin Jaipuriin. Bussi matkan kesto piti olla viis ja puol tuntia mutta todellisuudessa olikin kymmenen. Näin Intiassa. Ryhmän koko on kasvanut 4 henk. ja majatalokin löytyi pienien ponnistelujen jälkeen. Dennis (RUS) ja Sofina (NED) jakoivat huoneen ilman parveketta. Juhon tupakoinnin ansiosta meillä siis on oma parveke ja näkymä kadulle. Tänään luvassa vanhan kaupungin ja bazaarien koluumista! kuvia myohemmin....