IRC-Galleria

(Kirjoitettu perjantaina 17.4.2009)

Tänään iltapäivällä kantautui ah-niin-ihanasta ja mallikelpoisesta naapurimaastamme huolestuttavia uutisia: neljä bitTorrent -trakkeri Pirate Bayn ylläpitäjää on tuomittu vankeuteen tekijänoikeuslakien vastaisesta toiminnasta. Kyseessä on paitsi merkittävä periaatepäätös virallisen yhteiskunnan suhteesta kahlitsemattoman kulttuuritarjonnan ja vapaan tiedostonjaon aatteeseen, myös vakava isku ihmisten yhdenvertaisuuteen nojautuvalle demokratialle.

Pirate Bayta vastaan käyty oikeudenkäynti on ollut täysi farssi, jossa vastakkain eivät ole enää olleet periaatteet vaan vaikutusvalta. Syntynyt vastakkainasettelu on kuin jostain paksulta fiktiolta tuntuvasta poliittisesta trilleristä, jossa pienet ihmiset taistelevat valtavia koneistoja vastaan. Ei tämän oikeusjutun K. ole joutunut vastaamaan tekijänoikeuden omistajille vaan rahastaan huolissaan olevien suurten mediayritysten intresseille. Ei tässä oikeusjutussa ole kyseessä ihmisen oikeus omistaa omien käsiensä tuotos, kyse on suuryritysten oikeudesta ostaa tämä oikeus ja pitää se myös itsellään. Eikä varsinkaan tässä oikeusjutussa ole ollut kyse mistään todella ratkaisevasta tai tärkeästä - ainoastaan propagandistesta voitosta suuryrityksille.

Kukaan neljästä tuomitusta henkilöstä ei ole syyllistynyt tekijänoikeuslakien rikkomiseen. Pirate Bay ei ole mikään lataussivusto, ainoastaan ihmisten välisen tiedostonvaihdon mahdollistava verkko, jossa käytävästä liikenteestä ei kenenkään ylläpitäjän tarvitse ottaa vastuuta. Nyt tuomittujen "rikollisten" rikos on siis ollut ainoastaan tiedostonjaon mahdollistavan teknologian luominen - tällä perusteella johtaisi siis muun muassa MSN messengerin kehittäminen kaltereiden taakse. Jos vuosi vankeutta ja 30 miljoonan kruunun sakot ovat oikeudenmukainen rangaistus moisesta toiminnasta, täytyy kysyä kenen oikeudesta tästä mahtaa olla kyse? Se on ainakin varmaa, ettei ainakaan sen kummemmin tekijän kuin kuluttajankaan oikeudesta.

Olen itse sitä mieltä, että taide ja kulttuuri ovat luonteeltaan kollektiivisia ja sen tulisi olla kaikkien saatavilla varallisuudesta, maasta tai levittäjän mielenkiinnosta riippumatta. Mielestäni taiteilijalla on oikeus elättää itsensä ammatillaan, mutta sen ei tule kulkea levitysyhtiön oikkujen mukaan, jolloin taiteilijan palkka on muutoinkin vain murto-osa teoksen todellisesta tuotosta. Paras mahdollinen tilanne olisi, jos jokaisella olisi oikeus päästä käsiksi tuotokseen sähköisessä muodossa, mutta kaikki muu - elokuvateatterit, konsertit, näyttelyt ja muu - tulisivat suorana (tai ainakin nykyistä suurempana) tuottona itse taiteilijalle. Loppu hoidettaisiin kaiken kattavan perustulon avulla. Näin onnellisia olisivat tosin vain kuluttajat ja taiteilijat - mutta hetkinen! Kenes me tästä ryhmästä oikein unohdimmekaan...

No tietysti ne ahneet, viheliäiset ja pahuksen ilkeät suuryhtiöt. Tämä on jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun suuryhtiö käyttää vaikutusvaltaansa kansalaisten oikeuksien nujertamiseen ja vielä käyttää välikätenä ihmisiä, jotka oikeasti tuntuvat olevan samaa mieltä näiden pirulaisten kanssa. Entistä huolestuttavampaa on se, että siinä missä aiempi Lex Nokia -niminen tapaus oli luonnostaankin poliittisena päätöksenä toimiva lakimuutosehdotus, on tässä toisessa kyseessä riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta. Ja poliittiset tuomiothan ovat jo vähän liian 30-lukua...

Heil Lex Nokia ja Heil Lex Pirate, mutta unohdittepa yhden tärkeän asian: tämä panssarilaiva poksuttaa vallan loistavasti ilman kapteenejaankin. Onhan miehistössä lähes neljä miljoonaa vakinaista jäsentä ympäri maailman! Aye!

Kumpikas se loppujen lopuksi voittikaan sen Potemkinin kapinan...?