IRC-Galleria

raudantakoja

raudantakoja

lunta tulvillaan...

Suorat sanatPerjantai 05.12.2008 20:31

1. Listaa asioita 10 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et (ehkä) koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

1. Sinua vain on niin kovin helppo rakastaa, vaikka oletkin toisaalta helvetin lapsellinen tyyppi, jolla ei järki paljon päätä pakota. Flirttisi kuitenkin puree ja mitäpä minulla olisi sitä vastaan... Sinua on jo ikävä :) <3

2. Olen halunnut tavata sinut kasvoista kasvoihin jo pitkän aikaa. Voi kumpa se joskus onnistuisi... Olet ollut minulle korvaamaton apu vaikeina aikoina ja olen sinulle suuressa velassa siitä, että olen vielä pystyssä. Harmittaa kun kiire estää meitä pitämästä yhtä tiuhaan yhteyttä kuin vielä vähän aikaa sitten. Kenties kesällä näemme!

3. Haluan tavata sinut vielä ennen joulua! Olet yksi parhaista ystävistäni ja sinun näkemisesi on aina ihana juttu. Ilman sinua lähimaailmassani ei olisi ollenkaan samanlaista särmää<3

4. Sinulle minulla ei ole mitään sanottavaa. Painu vittuun.

5. Olet pelastanut pahasta pinteestä ja mahdollistanut monta kivaa asiaa. Kanssasi on mukava jutella ja onneksi tulemme toimeen keskenämme ihan hyvin :) Jos kommunikaatio välillämme pelaisi yhtään huonommin, niin yhteistyömme voisi olla melko hermojaraastavaa... Muista rentoutua vähän :)

6. Minulla ei ole mitään sinua vastaan, mutta tilanne nyt kuitenkin on mikä on. Ei kuitenkaan muistella pahalla menneitä. Ymmärrän, miten sinua vituttaa, kun joudut taas samaan loukkuun josta meinasit päästä pois. Ei ole sinun vikasi, että sinulla on tempperamenttisi. Pitäkäämme neutraalit välit.

7. Miksi meidän annettiin tuntea niin vähän aikaa? Meillä olisi voinut olla niin kivaa aikaa yhdessä... :( Juuri kun aloimme tulla juttuun niin kaikki meneekin päin vittua. Höh. Huuleni kuitenkin muistavat sinut aina ja tulethan sinä käymään :)

8. Olen kuullut sinusta liian vähän liian pitkän ajan kuluessa. Pelottaa, etten kohta enää tunne sinua. Olit hyvä kaveri, olin ihastunut sinuun ja halusin olla kanssasi paljon. Mutta siitä on jo aikaa. Onneksi et ollut niin kauheasti muuttunut, vaikka välillämme vaisu keskusteluyhteys viime näkemällä olikin.

9. En tunne sinua enää, enkä halua enää ikinä oppia tuntemaan. Minua ei kiinnosta hittoakaan sinun asiasi tai ongelmasi, joten ole kiltti ja jätä minut rauhaan.

10. Hyvää joulua sinulle! Ja toivotaan, että tämä sota päättyy pian ja saamme rauhamme ja rakkautemme. Muista kuitenkin, että sota on ohi silloin kuin itse haluat.

[Ei aihetta]Tiistai 02.12.2008 21:50

Kaipaatko menneisyyttäsi?
- En.

Oletko liian kiltti ihmisille?
- Joillekin kyllä, mutta osa on tehnyt selväksi, ettei heille kannata olla kiltti.

Minkävärinen on päiväpeittosi sängyssäsi?
- Päiväpeitto...? :o

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi pestä hampaita pää alas päin?
- Kieltämättä ei ihan ensimmäisenä ole tullut mieleen.

Onko kukaan muu koskaan sanonut, että olet outo/hölmö?
- Joka päivä.

Kun kuitenkin kuuntelet musiikkia, mikä kappale soi nyt?
- Minulla ei ole kuulokkeita.

Tuntuuko sinusta koskaan, että elämäsi on aina samaa kaavaa?
- Aina.

Tahtoisitko olla jossain muualla nyt?
- Totta kai.

Onko sinulla jotain suuria suunnitelmia tulevaisuuden kannalle?
- On. Todella suuria. Pitäisi vain kohta valita, minkä tien näistä suurista tulevaisuuksista valitsen.

Laulatko samaa kappaletta koko päivän?
- Jos joku kappale jää aamulla soimaan päässä, on se hyvällä todennäköisyydellä siellä vielä illallakin.

Laulatko ylipäätään usein?
- En muiden kuullen.

Onko sinulla suosikki yhtyettä/artistia?
- The Beatles

Onko sinulla tiettyä henkilöä, jota kaipaat silloin tällöin?
- Moniakin.

Pidätkö kyseisestä henkilöstä enemmänkin kuin kaveripohjalta?
- Kyllä, kaikista heistä.

Onko sinulla maata jossa haluaisit käydä?
- Kiina

Laulun sanat, joita arvostat?
- "You don't need a weather man to know which way the wind blows" -Bob Dylan

Lempi opettajasi koulusta?
- Vaikeaako? No ei.

Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydessä, mikä se olisi?
- Estäisin Stalinin nousunun Neuvostoliiton johtoon ja varmistaisin tilalle Trotskin.

Jos saisit palata mihin vain päivään menneisyydessä, niin mihin palaisit?
- En halua takaisin omaan menneisyyteeni.

Käytätkö meikkiä?
- En varsinaisesti :D

Onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että voisit vähentää?
- Ihme kyllä on.

Tunnetko henkilöä, josta olet pitkään yrittänyt päästä väkisin irti, mutta hän ei vain tajua?
- Että tunnenko? No toisaalta en halua tuntea näitä ihmisiä...

Toivottavasti kyseinen henkilö ei ole tyttö- tai poikaystäväsi?
- Ei onneksi. Enää.

Juhla josta pidät kaikkein eniten?
- Joulu on rauhan juhla!

Onko sinulla juuri nyt ikävä johonkin?
- On.

Voisitko rehellisesti sanottuna sanoa olevasi onnellinen?
- Voisin kyllä :)

VIIME KUUN AIKANA OLETKO:

Ostanut jotakin?: En turhuuksia.
Ollut sairas?: Olen.
Ollut halattavana?: Olen.
Tuntenut itsesi tyhmäksi?: Never :D
Ikävöinyt jotakuta?: Olen.
Saanut kokeesta nelosen?: Never :D
Valehdellut?: Nev... No joo, sori, tietysti olen.

RANDOM:

Paha tapa?: Suklaa.
Saatko kosketettua kielellä nenääsi?: En :( Suuri puutteeni!
Osaatko kohottaa vain yhtä kulmakarvaasi?: Saan.
Osaatko katsoa kieroon?: Osaan.
Petaatko sänkysi päivittäin?: Ei minua ole kasvatettu turhuuksien turuilla... :D

OLETKO KOSKAAN:

Antanut rahaa hyväntekeväisyyteen?: Olen kyllä.
Odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa?: Vittu olen. Edelleen katkerana.
Livahtanut yöllä salaa ulos?: Olen...
Katsellut yöllä tähtiä?: Kukapa ei olisi?

TAVAT/RANDOM:

Kiroiletko?: Vittu... :(
Kokkaatko omat ruokasi?: Joskus kyllä.
Teetkö kotitöitä?: Noh..:D
Oletko tyytyväinen elämääsi?: Olen :)
Omistatko koiran?: en mutta kissan.
Käytätkö rahasi viisaasti?: Pyrin siihen.
Pidätkö uimisesta?: Tykkään joo :)
Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävälle?: Jos se on mahdollista...


”Rohkeasti aloitettu on puoliksi voitettu.”

On se onni huomata, miten aika rientää: jo nyt olemme yhdessä ikäluokkamme akateemisesti suuntautuneiden veljien ja siskojen kera saapuneet siihen pisteeseen, että lukion yksi merkittävä tapahtumasarja on päässyt alkuunsa: uuttera treenaaminen wanhojen tansseihin alkoi juuri tänään myös meidän lukiossamme!

Tunne on kieltämättä aika upea. Wanhat ovat kuuluneet kiinteästi jokaiseen kouluvuoteemme jo vuosikymmenen, ja nyt sinne pääsee vihdoin tanssaamaan itse. Perinne ja nykyaika, uusi ja vanha, arvokkuus ja hauskanpito kokevat vastustamattoman yhteentörmäyksen. Paitsi että se tunne on mielessä, se myös tuntuu sykkivän koko tanssiharrastuksen aloittavassa porukassa. Intoa puhkuen ja hymyssä suin - ja naurua säästelemättä - ryntäävät iloiset tulevat wanhat tallomaan toistensa varpaille niiden kappaleiden tahtiin, jotka ovat iskostuneet alitajuntaamme jo kauan sitten.

Tanssiminen on asia, joka näyttää vaikealta, mutta on kenties kaikkein ideaalein esimerkki tekemällä oppimisen ihmeellisestä maailmasta. Oudot ja vaikeat asiat kuten lihasmuisti ja rytmitaju pitäisi jotenkin saada kuntoon. Askelten laskeminen ja oikean otteen löytäminen ovat ihka ensimmäisiä murheita. Aiemmin opituista taidoista ei ole tietoakaan ja jopa tuttuakin tutumpi valssi tuntuu pirun hankalalta... Ja kaiken huipuksi kaikki muut tanssivat aina paremmin kuin itse!

Mutta tietysti: aikaa on oppia vaikka säkkipillin soittaminen. Kokonaisen jakson ajan 75 minuuttia treeniä kolme kertaa viikossa on paljon tehokasta peliaikaa. Sitä paitsi stressi ei kuulu tähän juttuun: tämänhän pitää olla hauskaa. Ensimmäisen kerran perusteella voikin jo sanoa, että sitä tämä toden totta on. Sitten kun vielä tekniikan saa jotenkin kohdalleen, niin hommahan muuttuu täysin nautinnolliseksi. Yks' kaks' kol' kaks' kaks' kol' ---

Taas yksi ihana syy, miksi on mahtava olla vapaa, lukiolainen ja 17.
YLEISTÄ:
1. Mikä on lempibändisi nimi?
- The Beatles
2. Minkä maalainen se on?
- Englantilainen
3. Onko sinulla yhtään sen levyjä?
- On. Kaksikin! :)
4. Tai muuta fanikamaa?
- T-paitoja kaksi, Lennonin elämänkerta ja neljä pinssiä :P
5. Miten "löysit" lempibändisi?
- Populär Musik från Vittula -kirjassa kuunneltiin Beatlesin Rock'n'Roll music. En ollut koskaan kuullut kappaletta, joten pahaa-aavistamattomana etsin sen käsiini...
6. Kuinka usein kuuntelen bändin musiikkia?
- Useamman kerran viikossa!
7. Pitävätkö ystäväsi tästä bändistä?
- Maailman suosituimmasta bändistä ei pidetä täällä päin. Onko vika siis bändissä vai paikassa?
8. Tiedätkö lempibändistäsi paljon?
- Paljon, kyllä.
9. Oletko ollut heidän keikallaan?
- Se on hieman vaikeaa...
10.Toivotko päästäväsi lempibändisi keikalle?
- Olisi se aika aavemaista :D

BIISEISTÄ JA VIDEOISTA:
1. Mikä on tämänhetkinen lempibiisi lempibändiltäsi?
- Across the universe
2. Entä onko yhtään biisiä josta et niin hirveästi pidä?
- Hmm... Everybody's Got Something To Hide Except Me And My Monkey
3. Mikä biisi lempibändiltäsi tekee sinut iloiseksi?
- It's All Too Much ja All You Need is Love
4. Mikä taas on bändin surullisin biisi?
- Eleanore Rigby ja No reply
5. Entä onko sillä yhtään biisiä mille naurat?
- Act Naturally :D
6. Mikä oli ensimmäinen biisi jonka kuulit bändiltä?
- Yesterday
7. Pidätkö ko. biisistä yhä?
- Kyllä kyllä :)
8. Mitä biisiä suosittelisit sellaiselle, joka on kiinnostunut kuuntelemaan lempibändisi musiikkia?
- Helter Skelter!
9. Mikä on bändin paras/hauskin musiikkivideo?
- Penny Lane on hauska
10. Katsotko lempibändisi videoita usein?
- Joskus kyllä.

JÄSENISTÄ:
1. Kuinka monta jäsentä bändiin kuuluu?
- neljä heitä oli, kaksi heistä on hengissä
2. Ketä on heistä "lempparisi"?
- John Lennon on ylitse muiden
3. Kenestä pidit eniten, kun olit vasta alkanut kuuntelemaan bändiä?
- Samasta miehestä :D
4. Osaatko nimetä kaikki bändin jäsenet kuvan perusteella?
- Tietysti.
5. Kuka on bändin viehättävin (komein, kaunein, söpöin) tyyppi?
- Lennonilla on karisma, jota ei voi jäljitellä
6. Entä hauskin?
- Ringo Starr :)
7. Jos saisit tavata vain yhden heistä, niin kenet?
- John Lennon.

[ ] Seinäni ovat tapetoitu kyseisen bändin julisteella.
[x] Minulla on vähintään 1 bändin levy.
[x] Kuuntelen bändin kappaleita miltei joka päivä.
[x] En voi kuvitellakkaan elämää ilman tätä bändiä!
[ ] En aina keskity koulussa, kirjoittelen vain vihkoon bändin nimeä.
[x] Olen nähnyt unta bändistä.
[ ] Vanhemmat valittaa, koska kuuntelen bändin musiikkia "liian kovalla"
[?] Kun olen missmix;issä, luen vain bändiin liittyvät jutut, testien lisäksi.
[x] Olen ostanut bändin fanipaidan.
[x] ... tai sotkenut oman paitani kangastusseilla.
[ ] Bändin kappale on kännykässäni soittoäänenä.
[x] Maksaisin melkein mitä vain, jos pääsisin bändin keikalle!
[ ] Olen laittanut bändille fanipostia, tai olen laittamassa.
[x] Minulla on bändin kuva tietokoneen taustakuvana.
[x] Koneella on ainakin 50 kuvaa bändistä.
[ ] Vanhemmat ovat hermoromahduksen partaalla, sillä faneuteni on mennyt hulluuden puolelle.
[ ] Olen saanut ystävänikin rakastumaan bändiin.
[x] En välitä muiden mielipiteistä bändiä kohtaan.
[x] Puolustan bändiä hengellä ja verellä.
[x] Ja olen rakastunut bändin jäseneen/jäseniin.
[x] Ostelen fanituotteita, aina kun on rahaa.
[x] En osaa valita bändiltä VAIN yhtä lempikappaletta.
[x] Sekoan, jos tämä bändi tulee keikalle Suomeen. (kukapa ei sekoaisi...)
[x] Olen tankannut itseni tietoa täyteen tästä bändistä!
[x] Innostuin heti, kun havahdun tämän bändin biisin.
[ ] Ajattelen bändiä suurinpiirtein kokoajan.
[ ] Jos istun kotona ja kuuntelen bändiä, huomaan yhtäkkiä, että 3 tuntia on hurahtanut.
[x] Voisin pukeutua/pukeudun samalla

Näin :)

Terveydeksi!Sunnuntai 16.11.2008 03:19

TERVEYDEKSI

On Nurkkanäyttämön seuraava kappale, farssillinen komedia aiheesta, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Lääkäri toteaa, että bestseller-kirjailija Stéphane Boissière on kuollut. Vainajalta jää miljardiomaisuus, ja kuolinuutisella onkin kovin sähköistävä vaikutus Monsieur Boissièren lähiomaisiin.
ENSI-ILTA lauantaina 15.11. klo 19

Muut näytökset
su 16.11. klo 15
la 22.11. klo 19
la 29.11. klo 19
su 30.11. klo 15

Liput 12/10 €.

Tulkaa ehdottomasti katsomaan kaikki jotka olette kiinnostuneita hyvästä teatterista ja komediasta :) Itse esitän näytelmässä hautausurakoitsija johtaja Atroposia, pitkää ja kolkonnäköistä, tyypillistä alan miestä.

Ensi-illan flowSunnuntai 16.11.2008 03:16

Nyt on fiilis huipussaan.

Vaikeuksien kautta voittoon. Ei mihinkään tilanteeseen pitkään aikaan ole tämä fraasi sopinut kuin siihen, mitä tuli koettua tänä iltana. Teatteritaide ja näytteleminen ovat ihania asioita, mutta myös täyttä hulluutta harrastuspohjalta. Porukalla, josta yleisöllä on valmiiksi kovat odotukset, on todellinen haaste edessään, jos näytelmä ei ole katsottavassa kunnossa vielä viikkoa ennen ensi-iltaa. Vaikka itse asiaan voi vaikuttaa lähinnä opettelemalla oman osuutensa hyvin, ei stressiltä voi välttyä. Matka lukupiiristä aplodeihin on liian lyhyt ja äärettömän kivinen.

Haukiputaan Nurkkanäyttämö on jo pitkään ollut paikkakuntamme parasta teatteria, ja itse olen äärettömän kiitollinen päästessäni ryhmään mukaan. Silti meininki on huomattavasti kovempi kuin missään nuortenryhmässä, jossa ilmapiiri on huomattavasti lepsumpi ja ymmärtäväisempi. Vaikka ryhmä on harrastajapohjainen, on sen maine lähinnä puoli-ammattimainen. Vaikka itse olen näytellyt jo useamman vuoden, on sellaisiin saappaisiin astuminen aina askel sinänsä. Toisessa isossa näytelmässäni rooli on ensimmäistä isompi ja huomattavasti tärkeämpi. Sen lomassa seuraa myös stressi ja paine, jotka onneksi myös tekevät tehtävänsä lopputuloksen kannalta suotuisasti.

Ensi-iltaviikko on ollut helvettiä. Sunnuntaista alkaen olen kulkenut pitkissä ja uuvuttavissa harjoituksissa koko pitkän viikon. Koulutyö on kärsinyt ja väsymys on saanut minut turvautumaan jopa energiajuomiin, joista olen jo kerran onnistunut luopumaan. Viimeksi meinasin nukahtaa ruotsin kuuntelukokeessa, kuitenkin onnekkaasti sinnitellen loppuun asti. Välillä on käynyt mielessä se tuttu ajatus: miksi ihmeessä minä tätä teen? Vaikka nuoren miehen intoa aina riittää verissä kulkevaan harrastukseen, on kysymys silti paikallaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavan päivän kouluunmenoa alkaa vakavasti miettiä. Siihen ei varmasti ole olemassa minkäänlaista järkevää selitystä, mutta ehkä se tunne siinä näyttämöllä satojen ihmisten edessä on jotain sellaista, jonka vuoksi kannattaa raataa...?

Näytteleminen on sekä eskapismia että täyttä todellisuutta. On reilusti keskityttävä olemaan joku toinen, mutta kuitenkin muistettava oma läsnäolonsa lavalla ja se, että todella esiintyy ilmielävälle yleisölle. Se on omalla tavallaan aikuisen leikkiä - siitä syntyy sen ilo ja viehättävyys. Kun katsoo lapsen leikkivän, ei voi kuin ihailla sitä iloa ja energiaa, jolla lapsi tarinoitaan itselleen kertoo. Se läsnäolo omassa ajatusmaailmassa, se ilo olla joku toinen... Näytteleminen on vain jotain paljon vakavampaa, mutta sitä kai aikuinen ihminen lopulta kaipaakin –

Eilisissä kenraaliharjoituksissa tunnelma oli epätoivoinen. Kovasta yrityksestä huolimatta homma tuntui lässähtävän täysin, eikä tunne olisi voinut olla epäluottavaisempi. Mutta kuten ohjaaja totesi, se ainoastaan hyvä asia: porukka sisuuntuu epäonnistumisesta, ja vanha laki on, että kun kenraali on huono, ensi-ilta on hyvä. Tämän toivon varassa ensi-ilta-aaton viimeiset tunnit menivät täysin omaan ajatteluun, telkkarin katseluun ja rentoutumiseen. Yö meni painajaisissa ja seuraava aamu alkoi kello kaksi. Päivä kesti kaksi tuntia ennen kuin lähtö teatteriin oli tosi asia. Valmistautumista yli kolme tuntia ja kaikki olisi siinä. Tunnelma iski kipinää niin täysillä kuin niinkin abstrakti asia vain voi.

Lopussa kiitos seisoo. Se tunne, kun huomaa yleisön aidosti reagoivan omaan roolityöhön, on kuin parhaistakin parhainta huumetta. Kun ensimmäisen kerran ansaitsee kunnon naurunmyräkän, ei lentoonlähtöä voi enää estää. Ensi-illan flow oli käynnistynyt. Tunnelma näyttämöllä oli niin hyvä kuin vain saattaa. Väliaplodien kajahtaessa valojen takaa teki mieli hypätä ilmaan ja jäädä sinne vielä pitkäksi aikaa! Ja loppukumarruksen aikana fiilis oli tunnetusti huipussaan. Siinä se oli - tämän vuoksi tätä työtä on tehty. Jos joskus voitto tulee tuskasta, niin tällä kertaa. Teatteri on kamalan ihana asia, eikä sellaista tunnetta kuin siinä kolmasti kumartaessa yleisön taputtaessa käsiään voi saada mistään muualta.

Sitä ei voi kun rakastaa, kun saa työstään kiitosta. Tuttujen kehuvat kommentit ja jopa varsin arvovaltaisten tahojen myönteiset kommentit ovat mannaa mielelle ja keholle. Mikään ei tietenkään ole vielä ohi, mutta siinäpä se onkin: kun on kerran hyvin mennyt, ei voi kuin yrittää koko ajan entistä paremmin. Siihen on pyrittävä, ja mikä tärkeintä: siihen on pystyttävä.

Luottamus on ainakin kova.

Onnea Obama! Yes we can!Keskiviikko 05.11.2008 23:39

Eihän tätä olisi vielä muutama vuosi sitten millään uskonut: Amerikan Yhdysvalloilla on nyt musta presidentti, joka on paitsi demokraatti, myös maan liberaaleimmasta (= vasemmistolaisimmasta) päästä ja näyttää vihreää valoa muun muassa talouden hallinnalle ja ympäristöasioille. Voiko tämä olla tottakaan? Ja vielä Yhdysvalloissa: maassa, jota mediassa ovat terrorisoineet lähinnä äärivanhoilliset kristityt, hyperkapitalistit ja luonnonvarojen kulutuksen kannattajat. Voiko kukaan saada tällaisen ihmeen aikaan? – Yes we can! huutaa Barack Obama, Yhdysvaltain 44. presidentti.

Barack Obama varmistui Yhdysvaltain presidentin vaalien voittajaksi varhain tänä aamuna Suomen aikaa. Ensimmäinen varma tieto tapahtuneesta levisi tietoisuuteen puoli seitsemän aikaa aamulla, jolloin Ylen Aamu-tv:n juontaja kantoi pahvisen McCainin ulos studiosta tämän myönnettyä tappionsa. Vielä edellisenä iltana olin henkilökohtaisesti varsin jännittynyt tilanteesta, sillä vaikka gallupien lupaama etumatka näytti Obamalle selkeää johtoa, on varautuminen yllätyksiin vaistomainen keinoni suojautua suurelta pettymykseltä. Kannatukseni Obamaa kohtaan oli kasvanut Sarah Palinin valinnasta McCainin varapresidenttiehdokkaaksi asti, ja suuret toiveet paremmasta huomisesta hallitsivat sitä unetonta tiistain ja keskiviikon vastaista yötä. Riemulle ei ollut rajoja, kun tulos lopulta selvisi.

Jos Obamassa on yhtään miestä pitämään sanansa, voi olla, että kylmän ja kovan uusliberalismin ja imperrialismin aika länsimaissa alkaa vedellä viimeisiään. Obaman pääajatukset olivat alunalkaenkin työtätekevän väestön, pieni ja keskituloiset huomioiva sosiaalipolitiikka, jolla myös on rohkeutta suitsea talouden ylivaltaa. Huolimatta siitä, että Obama kieltämättä edustaa eurooppalaisittain varsin porvarillisia näköaloja monissa asioissa, on hän selkeästi parasta, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut sitten New Dealin. Obama on se uusi, raikkaan vasemmistoliberaali tuulahdus, joka voi paitsi poikia oikeudenmukaisuutta maailmalla, myös antaa ihmiskunnalle tärkeää lisäaikaa: hän on ensimmäinen presidentti, joka ilmoittaa kannattavansa ilmastonmuutoksen ehkäisyä! Maailman suurimmalta saastuttajalta tällainen takinkääntö koituisi varmasti kaikkien iloksi. Ei siis ihme, että jopa Greenpeace on yhtynyt Obaman voitonjuhliin.

Johtajat ympäri maailmaa ovat onnitelleet Obamaa vaalivoitosta ja kehuneet tämän valintaa erilaisin perusteluin. Jopa itse Fidel Castro on ilmoittanut tukensa Obamalle, ja USA:n perivihollinen Hugo Chavezkin on ilmoittanut halunsa yhteistyöhön Obaman johtaman jenkkimaan kanssa. Jossei tässä ole merkkejä muutoksesta, niin ei sitten missään.

Aika kuitenkin näyttää, mitä tuleman pitää. Toivottavasti Obamalla on valtaa ja mahdollisuuksia pitää sanansa. Suuret muutokset eivät toki tapahdu hetkessä, mutta armealias on oltava. Yhdysvaltain historian vihatuimman presidentin jättäessä virkansa ehdottoman oikeansuuntainen tuuli tuntuu äärimmäisen huumaamalta, ja voiton huumassa kritiikkikin unohtuu. Mutta mitä siitä? Nauttikaamme vielä yhdessä tämä päivä, ja toivokaamme hartaasti, että USA ja koko maailma
saavat kaipaamansa muutoksen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä piirrellä kauhukuvia seinälle: muutokseen tarvitaan myös mahdollisuus.

Onnea Obama! Muutosta me tarvitsemme!

Hupia vaalikoneestaTorstai 09.10.2008 20:48

Vaalipäivän lähestymisen selkeimmät merkit, kaiken kattavat arjen piristysruiskeet eli vaalikoneet ovat jälleen vallanneet netin. Tästä sopii olla iloinen, sillä moni nuori äänestäjä tuntuu tänä päivänä olevan täysin hukassa eri puolueiden ja ehdokkaiden linjojen kanssa, ja ilman vaalikoneita jättäisivät ehkä äänestämisen kokonaan "viisaammille"! Ja sitten vielä ihmetellään, kun jokin asia ei kotikunnassa miellytä...

Äänestäminen on tärkeää. Ilman äänestämistä ei demokratiaa käytännössä ole olemassakaan. Aikana, jolloin nukkuvien puolue on maamme suurin poliittinen suuntaus, ovat äänestäjän omia mielipiteitä ehdokkaiden mielipiteisiin selkeästi vertaavat vaalikoneet enemmän kuin hyödyllisiä. Vai kuka voi rehellisesti sanoa olevansa kiinnostunut kuuntelemaan valtavirran politiikkojen oikeita puheita saadakseen tietää ketä äänestää? – Veikkaanpa jääväni aika pieneen vähemmistöön. Mieluummin mieltäisin ihmisten etsivän vaalikoneista ehdokkaitaan, kuin äänestävän Kokoomusta pelkän post-70-lukulaiseen vasemmistokateuteen perustuvan vaalimainonnan perusteella. Työväenpuolue...

Yhtä paljon voidaan kuitenkin pohtia, miten paljon eri vaalikoneet ovat kiinnostuneita vastaajiensa mielipiteistä - enemmän kuin mielipiteiden muokkaamisesta suuntaan tai toiseen. Useilla poliittisilla puolueilla on omat vaalikoneensa levittämässä propagandaa oman puolueen ihmisrakkaista näkemyksistä... näin vaalien alla. Lisäksi erilaisten kansalaisjärjestöjen vaalikoneet antavat paikoin kysymyksiä, joihin ei käytännöllisesti katsoen voi vasta kuin yhdellä tavalla, ja silti ratkaisut jäävät kuulematta kokonaan. Mitä vaalikoneesta kertoo se, että kokoomuslainen ja vasemmistolainen saavat saman prosenttimäärän? Kriittisyyttä ihmiset!

Onneksi jotkut vaalikoneet ovat niin käsittämättömän hölmöjä, että niistä irtoaa ennen kaikkea hupia: MTV3:n trendikäs ja nykyaikainen vaalikone sisältää joitain todella osuvia ja poliittisesti tärkeitä kysymyksiä, alkaen juomatottumuksista ja päättyen henkilökohtaiseen suhtautumiseen Jumalan olemassaoloon. Tuntuu, että loppujen lopuksi hyvä idea demokratian apukeinoista on pilattu sillä, että oikeiden asioiden sijaan tyydytään lätisemään epäpoliittisista asioista, joka taas ei johda mihinkään muuhun kuin vaihtoehdottomuuteen. Mikä toisen haitta, se toisen etu: vaihtoehdottomuus laskee yleensä äänestysprosenttia ja mahdollistaa oikeiston vaalivoittoon!

Ylen vaalikone on maamme hyödyllisin, mutta silti osin varsin epäpätevä monissa asioissa: miten ehdokas voi jättää ottamatta kantaa joihinkin asioihin, ja silti saada nimensä listalleni? Lisäksi kysymysten asettelussa osoitetaan todellista mauttomuutta. Vai haluaisiko joku oikeasti erottaa kunnan työntekijöitä siksi, että "heitä on liikaa"?
Omat vaalikonevastaukseni (YLEn vaalikoneeseen) antoivat tällaiset tulokset:

1. 24 Sala, Iinamaija Vas. 72%
2. 148 Kuusela Terttu, Terttu Vihr. 70%
3. 154 Viholainen, Kari Vihr. 69%
4. 149 Lehtonen, Tapani Vihr. 68%
5. 152 Tapaninaho, Tarja Vihr. 68%
6. 155 Vuononvirta, Aku Vihr. 67%
7. 18 Lopakka, Seppo Vas. 66%
7. 29 Taivaloja, Jorma Vas. 66%
9. 132 Pentti, Eero Kesk. 65%
10. 75 Teräs, Matti SDP 65%
Huonoimmat vaihtoehdot olivat taas:
69. 84 Kellokumpu-Tyvelä, Tiina Kok. 44%
70. 83 Kangas, Mari Kok. 41%
71. 141 Vallivaara, Tuija Kesk. 39%
72. 124 Leskelä, Jorma Kesk. 37%
73. 135 Rehu, Sanna Kesk. 35%
74. 122 Leinonen, Soili 33%

Vaihtoehtoni näyttävät vihertyneen selvästi sitten eduskuntavaalien. Silloin tosin jopa muutamat Kokoomuksen ehdokkaista kertoivat kannattavansa "kestävän kehityksen tukemista" myös luonnonvarojen suhteen, ja tuloksethan ovat olleet huikeat! Listani on vihreästi vasemmalla - mitä muuta vaihtoehtoja onkaan, jos haluamme vielä elää tällä maapallolla ja vielä saavuttaa hyvinvoinnin? Tällaista kehitystä vastustavat puolueet valloittavat listan häntäpään.

SDP on todistanut olevansa kaikkea muuta kuin vasemmistolainen puolue. Näin ollen en pidä ollenkaan outona sitä, että demareiden osuus top 10:ssä on näinkin vähäinen. Keskusta taas on todistanut oman mielipiteettömyytensä änkeytymällä täyttämään sekä huonoimpien että parhaiden ehdokkaiden listaani. Vasemmistolaisista ehdokkaista huolimatta Keskustaa varjostaa se, että sitä leimaa paikkakunnallani vahva sidos lestadiolaiseen herätysliikkeeseen...

Vaalikone näyttää osin todistavan sen faktan, että Vihreät ja Vasemmistoliiton nuorisopuoli ovat Suomen ainoat tulevaisuuspuolueet: muut vaihtoehdot ajavat kuntani, niin kuin koko maailmankin tuhoon kuin teuraat.

MietteitäPerjantai 03.10.2008 02:08

"Koeviikko on ohi!" kajahtavat hurraahuudot lukiolaisten mielissä. Kokeet ovat menneet niin kuin ovat menneet, mutta onhan se sentään hienoa, että tuli kuitenkin kaikki tehtyä! Itse en voi olla täysin tyytyväinen itseeni niiden saatanan vektoreiden laitettua todella pahasti hanttiin tiistaipäivän vihoviimeisessä kokeessa, mutta kieltämättä uuden jakson hehkeä "eteenpäin!" -meininki tempaa mukaansa. Koulutyö on kesän jäljiltä vihdoin alkanut rutinoitua ja tahtiin alkaa tottua - tässä jaksossa teen vielä parannuksen, niin kuin usein ennenkin...

***

Uuden jakson alkamisessa on tällä kertaa ihan erityistä hohtoa, sillä 07 -ikäryhmä tulee nyt aloittaneeksi seitsemännen kokonaisen jaksonsa lukiossa: puoliväli koko lukion oppimäärässä tullaan mitä pikimmin ylittämään! Hyvänen aika miten se aika rientää... Vasta pääsin yläasteelta, juhlin rankasti ja hermoilin, miten mahdan pärjätä isojen ihmisten koulussa - hyvinpä tietenkin. Vasta syntyi myös rakkauteni tietoon, sivistykseen ja taiteeseen aivan uudella tavalla, kun akateeminen hehkeys valtasi sydämeni. Eikä siitäkään ole kovin kauan, kun lopullisesti päätin lukea itseni lääkäriksi sen ollessa ainoa tarpeeksi eettinen ammatti, josta todella voin saada jotain itsekin.

***

Syksy on myös edennyt. Muutamassa viikossa puut ovat tiputtaneet lehtensä ja kirpeät aamupakkaset yleistyneet tavalla, joka saa mopoilijan ihon kananlihalle pelkkänä ajatuksena. Tämä ei tietenkään ole huono asia, sillä syksyssä on kauneutta, jota ei koe milloinkaan muulloin. Mihimpä vaihtaisinkaan sen retken, jonka ystäväni kanssa tein kierrellessäni Toppilan teollisuusalueen rappioromanttisissa kaupunkimaisemissa taivaan pysyessä tummana ja kostean sumun leijaillessa kaiken elävän ja elottoman yllä kuin märkä, likainen peitto. Tietysti myös auringon säteiden kirvoittamat rantamaisemat kylmän veden ja lehtien täyttämien rantojen kera on vähintään yhtä mileenjäävä luonnon oma happening.

***

Olen kiinnostunut syväekologiasta tavalla, joka on muuttanut ajatteluani pysyvästi. Tunnen itseni idiootiksi, kun en ole ennen tajunnut, miten asiat luonnon kanssa ovat: eihän ihmiseltä tule kysyä, onko jokin asia maailmassa arvokasta vai ei - se on luonnon oma asia, eikä minkään elollisen arvoa voi määritellä sen hyödyllisyydestä ihmiselle. Näinhän asia kiistatta on, sillä ihminen (vastoin kirkon oppejakin) on kiinteä, ei erillinen osa luontoa. Ihanneyhteiskuntamalli onkin sellainen, ettei ihmiseltä edes kysytä, haluaako tämä ottaa luonnon huomioon valinnoissaan: luonnon arvo on ensisijainen ja rikkoutumaton - pulinat pois. Luisumatta kuitenkaan ekofasismiin minun täytyy todeta, että arvostukseni Pentti Linkolaa kohtaan on viimeaikoina noussut yllättävän paljon. Joukkotuhon sijaan aloittaisin maailmanparantamisen kuitenkin joukkoliikenteestä, jonka rahoittamisessa ei porvaripossujen mielipidettä edes kysytä...

***

Ja lisää on tulossa.

Miksi?Tiistai 23.09.2008 17:35

Empä olisi uskonut vielä tänä aamuna kouluun ajaessani, mitä tulisin illalla kuulemaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta iski tieto uudesta pelon aallosta, hädän, surun ja paniikin aiheuttajasta. Juuri kun Jokelan tragedian syviksi viiltämät arvet olivat alkaneet umpeutua, revitään ne uudelleen auki kamalalla tavalla.

Tällä hetkellä Kauhajoen ampumavälikohtauksessa on tietojen mukaan kuollut 9 ja haavoittunut 2 mukaanlukien ampuja itse. Ampuja on 20-vuotias toisen vuoden opiskelija kyseisellä koti- ja laitostalousoppilaitoksella. Lisäksi mies oli yrittänyt sytyttää koulun palamaan. Ja ikään kuin kruunuksi kaikelle vastapäisessä rakennuksessa on viimeisimpien tietojen mukaan pommiuhka.

Ei tätä oikein tahdo käsittää. Maailman parhaana pidetyn koululaitoksen luottamus varisee käsiin, kun Suomesta leivotaan nopeaa tahtia uutta Ameriikkaa. Mikä oppilaitamme vaivaa? Mikä saa ihmiset tekemään tällaista? Mistä tuo paine ja ahdistus juontaa juurensa? Mikä saa sen aikaan ja ennen kaikkea: miksi?

Miksi? on kysymys, jota me kaikki kysymme. Kuvitelkaa sitä ahdistuksen määrää, joka seuraa kun vastausta ei tule. Voi jumalauta tätä maailman menoa... Ja pitäisi vielä muistaa, ettemme saa alkaa pelätä ja pitäisi olla rohkea ja luottavainen ja mitähän vielä - kyllä kaikki järjestyvät ja asiat tulevat lopulta kuntoon. Miksi ne eivät voineet tulla kuntoon näillä kolmella kerralla, jotka ovat jo järkyttäneet Suomen kouluja? Toivokaamme syvästi, että tämä jää viimeiseksi ja avaa kaikkien silmät.

Eipä olisi voinut koeviikko huonommin alkaa.