IRC-Galleria

Jaa ja taas olis aika raapustaa tänne jotain vähemmän järkevää.... Elämä menee helvetin hyvin, on ihminen joka on todella tärkee ja läheinen, ja jopa voi sanoa että rakas, monen päivittelyn ja vastustelunkin jälkeen sitä mennään kihloihin.
Kaikki tuntuu täydelliseltä, mut sitten yhtenä päivänä molemmat helvetin väsyneitä, tulee heti aamusta käden vääntöä ja riitaa.
Toinen kiukkuaa kun asiat ei mene niinkuin toivois ja koska ei näe sitä rakastaan kuin vilaukselta, töissäkin kaikki menee pyllylleen ja toinen ties minkä takia väsymyksen jne jne. No mitäs sitten kun kokopäivä menee siihen taisteluun ja tappeluun? Molemmat huutaa ja raivoo toisilleen vaikka ei olis edes syytä moiseen. Kuitenkin se läheisin on kaikkein helpoin jolle purkaa pahaa oloaan. Loppujen lopuksi kuitenkin haluat olla vaan lähellä ja nauttia, mutta ensiksikin toinen on töissä ja toisekseen eipä taida perjantai-iltana innostaa mamman ja sen muksujen kanssa koti-ilta vaan baari kutsuu kovaan ääneen, vai kutsuuko?
Mitäs sitten kun pitäis saman katon alla asua? Ja ehkä onkin jo yhteinenkin muksu? Mamma himassa mukelon kanssa ja isäntä radalle?
Sitähän se on, suurin osa parisuhteista kaatuu juuri tähän samaan. Ukko menee ja mamma hoitaa yksin mukeloita himassa. Sitten ihmetellään kun toinen on kärttynen ja raivoo jatkuvasti. Siihen auttaa vaan se että on lähellä ja näyttää oikeasti välittävänsä toisesta.
Kuitenkin on ollut vaikka mitä vastoin käymistä ja yhä elää se sama vanha pelko tuolla takaraivossa, mitäs jos sillä onkin joku toinen? Aika epätodennäköistähän se on jos on jo kerran katsonut kun eukko vetää pään täyteen ja saa raivarit, sormukset on lentäny jne, ja yhä se on siinä vieressä, laittoi jopa ihan itse sormuksen takas paikalleen. Sitten tulee kevät ja töitä parille päivälle enemmän kuin tarpeeksi, paiskitaan 24h töitä ja siitä sitten alkaa kärsiä ihmissuhde. Vaikka kyseessä ei olisikaan kuin hetkellinen kiirus, vaikuttaa se silti aina.
Jotenkin tuntuu että elämässä mennään aina muiden ehdoilla ja omaa elämää ei saisi olla ollenkaan. Sun elämää tuntuu sanelevan ihmiset joilla ei itsellään ole muuta tekemistä kuin pomotella muita ja istua jossain pöydän ääressä. Niillä ei varmaan ole sitten elämää tai se elämä on helvetin syvältä, josta kostona tehdään muidenkin elämästä vaikeeta.
Tietenkin aina voi sanoa ei, mutta onko sitten niin että ei tarvitse tehdä ollenkaan töitä jos niin teet?
Eli tästä saamme taas miettimisen aihetta, mikä on tärkeintä? Se oma rakas ja illat sen sekä "perheen" kanssa vai pää täyteen vitutuksen takia?
Toisille vastaus on päivän selvä ja toiset taas joutuu oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja.
Sen verran voin antaa vihjettä niille jotka punnitsee, että ei se hani siellä himassa pitkään odottele yksikseen, vaan alkaa jossain vaiheessa miettimään myös omalta kannaltaan onko kaikki todella sen yksin kotona istumisen arvoista.
Baari vai koti? Miksi ei välillä se koti jopa viikonloppuna? Ei ne baarit suomesta katoa ja ei mene konkurssiinkaan sen takia että välillä jääkin himaan hanin ja mukeloiden kanssa, voi jopa käydä niin hienosti että luottokin alkaa toimia entistäkin paremmin!
Nyt vaan miettimään mitä sitä tänään tekis, ja hauskat vaput kaikille!