IRC-Galleria

Nyt on syksy. sataa ja tuulee, pimeetä. En oo enää ihan kokonaan tässä vaiks yritänkin taistella vastaan. Onneks on niin monta vuotta ollu tämmöstä et osaan jo jotain keinoja. Silti jään jumittaa valoja ja töölönlahden vettä. On niin kaunista ja niin surullista. Niin pimeetä ja levotonta. Jos vaan jaksais taas tän yli niin kohta on taas kesä. Ei kai siihen kauaa mee?

Taiteidenyössä törmäsin Stenbackaan joka sano et vuosi vuoden jälkeen vuodet menee vaan nopeemmin. Eli kohta on kesä. Niin sen on oltava koska tätäkään en jaksa loputtomiin.
Törmäsin moniin muihinkin. Enkä luettele kaikkia koska kaikki ei ehkä haluu tänne mun listaan. Kivoja ihmisiä kaikki silti.
Mut tänään oli Annan kanssa kivempaa. Juteltiin taas niin paljon ja juotiin pullo valkkaria ja syötiin patonkia sadetta paossa. Oli paljon puhumista ja silti se ei pystyny kaikkee puhuu selväks. Niin paljon asioita, niin vaikeita ettei jaksa ymmärtää yksin eikä kaikkee voi pukee sanoiks.
Eikä ehkä tarviikaan. Sikshän niitä ystäviä on ettei tarvii sanoa. Ne näkee ja tuntee ilmankin.
Paitsi ne joiden kans vaan mesee koska sillon on pakko kirjottaa ja sekin ymmärretään usein väärin.