IRC-Galleria

mä en kerkee kirjottaa.

... ja sit meni niin myöhään et oli jo seuraava päivä eikä tänne enää ehiny kirjottaa ja vanhoja ei muistella ni nyt en enää voi. mut kivaa oli.

väsyttää. vois mennä nukkuu. kello on 23 ni olis ihan ihmisten aika. Vaihteeks. Toisin kun eilen kun meni vähän pitkään...
Oli tänään vapaapäivä ni heräsin sitte puol kaks :S En siis kerenny tyttöitten kans salille, mut ei se haitannu kun tajusin ettei mul oo mitään kuteita millä siellä vois pomppia. Yritin UFFista tänää metsästää, mut en löytäny. Tosin varasin sit kahet muut pökät. Vihdoin ja viimein löysin semmoset housut mil voi mennä talvel pulkkamäkeen ja laskettelee ja mis on hyvät taskut tupakalle. Emmä mikään hothottsiksi ne päällä oo, mut en tiiä voiks semmosis ollakaan :) Ja farkut. Kympillä. Koska nää pirun ihkut täydelliset farkut alkaa niin totaalisesti repeilee etten kohta enää kehtaa kävellä kaupungilla. Ei se mitään jos on polvi auki ja reisi, mut sit jos vielä perseeseen tulee reikä ni sit ei voi. Ei.

Siivosin. On puhdasta ja mä oon puhdas. On hyvä olla. On kiva olo. On kyl vähän omituista kun on kiva olo kun ei sen pitäis olla mahdollista. On syksy ja oon yksin. Nukun olkkarissa ja koulu on alkanu. Laskut on kadonnu ja kohta tulee karhuja. Istun koneella yli puolet hereilläoloajasta tekemättä mitään järkevää. Tai ainakaan tarpeeks järkevää. Ja katoin bb:täkin tänään. Ei tosiaan mitään syytä olla tyytyväinen.

Mut oon silti. Vähän.

Huomen alkaa kotikatu. :D

oli tosi pitkä päivä. ehtisin tekee vaiks mitä. aamulla kouluun, syömään, kirjastoon, hubikauppoihin, kotiin, vimman avajaisiin, tuktukin kans tassuttelee ja hypistelyshoppaa, kotiin, mesee, kattoo Heidin kans BB:tä (YÖK!) ja juomaan teetä mesetyskaverin kanssa. Välissä tein monta koulujuttua ja autoin tiskaamisessa.

Tyhmää. Miks se menee niin et toiset heti heti ihastuu vaiks oon ihan pölö oma vaikee itteni? Ja sit ne jotka ei ihastu ja haluu mut heti kauas pois, on miusta sit tosi ihkuja? Ja miks kaikki käy niin nopeesti? Kun tahtosin vaan et olis hyvä syli jossa vois olla paijattavana ja joskus nukahtaa siihen. En mitään muuta. En. En ihan oikeesti. Mut sitä tahtosin enemmän kun mitäkään muuta. Nööt nööt.

Eka päivä. Ei ollu niin kauheeta kun odotin. Tosin ei meillä mitpään ees ollu, kunhan kerrotiin keitä me ollaan ja kieritettiin niitä uusia pitkin koulua. Ja syötiin koulun hyvää ruokaa. Koulussa oli tosi paljon hothot poikia mut päätin et koulu on hengailua (joku vois lukee tosta et opiskelua) varten ja jätän ne pojat sinne.

Mut tänää miettisin kaikkee muuta. Hassumpi olo ollu tänään kun eilen. Meinasin jo kirjottaa himmeen agstausjutun. Sit kävin Alvarissa teellä. Vaik siellä oli tylsin kaikista töissä ja tupakkapuoli täynnä. Olin tosi mökönä välillä. Mut nyt oon taas ilosempi. Onpas hassua. Tunteet menee ylös ja alas ja ympäri ämpäri. Olispa kokoajan tämmönen olo kun nyt. Haluun et mut tasapainotetaan. Ehkä.

Kissa tosin kohta raatelee tän koneen ja ampuu miut kun oon vaan tässä. Koko ajan. Tytöt meni baariin mut mä jäin mesee :) Mut johtus se siitäkin et vatta on pipi ja särkylääkkeet ei auttanu.

Omituista. Oon turussa, omassa kodissa. Omassa sängyssä. Heidi on toisessa huoneessa. Mulla on kämppis. Jääkaapissa on ruokaa. Kotona on erilaisia astioita kun ennen. Kirjotettiin vuokrasopimus. Mä oon alivuokranantaja. Mikä sana! Ehkä alan vaatii et mun alivuokralaisen on kutsuttava mua arvoisaks alivuokranantajaks :)

Hiukka hukassa oon täällä mut en särki. Vaiks luulin. Oon vähän kun Liisa Ihmemaassa. Mun kulmakarvat kurtistelee ja välillä silmät menee ihan ymmyrkäisiks kun tajuun et tää on oikeesti mun elämä tässä ja nyt enkä oo vaan käymässä. Huomenna kouluun, koulusta ja ruokaa ja blaablaa. Siis syksy. Arki. Vielä omituisempaa. Oon eläny viimeks arkea huhtikuussa.

No, ehkä tää tuntuu vaan niin tutulta kun meseen. Ihan niinkun koko kesän muutenkin. Irkkaankin. Ja kirjotan galtsuun. Enhän mä mitään elämää ehkä tarviikaan? Sylin kylläkin.

Oon tosi äkä. Tyhmä Turku. Puolen tunnin päästä lähtee juna ja sit on syksy. En haluis. En ollenkaan. Paitsi jos pääsen kahville.

En haluu olla näin vaikee. En haluu ajatella ihan kaikee. Haluun vaan et on hyvä olla ja et tuntuu hyvältä. Mik se on niin vaikeeta? Ihan mieletön vitutus.

riasa

Kotiutusin Assyjen kaatajaisista tänään kolmen aikaan.. Eli. Hmm. Meni vähän pitkäks.
Mut olin kyl Putin kans retkellä ja pelaamassa fudista ja syömässä eväitä ja pyöräilemässä monta tuntia. :) Se osaa kaiken mua paremmin ja on PALJON voimakkaampi ja viisaampi ja vahvempi. Kaikenlisäks se tuntee Haagan PALJON paremmin kun mä. Oli meillä kivaakin mut sit palautin sen. MÄ oon kuitenkin eläny koko ikäni Haagassa ja mikään 5 vuotias nassikka ei tuu mulle avautuu etten mä tiedä mis on hyvät seikkailureitit kun mulla muutenkin on semmonen olo et oon vähän hukassa tässä stadissa. Tai nyt kun tää alkaa vihdoin tuntuu kodilta ni huomenna pitää mennä pois.

Yllättävän kauan nördejen kans viihtys. Vaiks ei kyl kaikki ollu niin pahoja. Pääsin melomaankin :) Tykkäsin. Ja saunaan. Ja baariin. Ja niin edelleen.

Nyt päikkärit ja sit Pauliinan läksiäisiin.

hajottaa. ihan pirusti.
en käsitä miks ei voi sanoo sitä mitä pitää.
tai tiiän.
mut en tajuu sitä miks se on niin vaikeeta. tai tajuun senkin.

tiiän melkeen varmasti et miut ymmärretään väärin ja sit voin särkee. en haluu.

mut en haluu tätäkään.

eikä se ees oo kun vaan hyvä, helppo ja yksinkertanen asia joka vaan ratkasis monta ongelmaa eikä aiheuttais mitään ongelmia kenellekään mut kun sen sanominen on vaan niin vaikeeta. koska sit jos toinen ei ymmärrä, voi olla et kaikki hajoo ja joutuu kuitenkin isompaan sotkuun.

niin se on ollu jo niin kauan etten usko et mikään tulee muuttumaan.

mut toisaalta nyt on niin paljon parempi ja helpompi suhtautua ja oon tosi iso ja viisas niin toisaalta vois olla pieni mahdollisuus että mut ymmärrettäis oikein.

mut en silti. en vielä. en uskalla. eikä oo oikee hetkikään.

en.

Nyt on syksy. sataa ja tuulee, pimeetä. En oo enää ihan kokonaan tässä vaiks yritänkin taistella vastaan. Onneks on niin monta vuotta ollu tämmöstä et osaan jo jotain keinoja. Silti jään jumittaa valoja ja töölönlahden vettä. On niin kaunista ja niin surullista. Niin pimeetä ja levotonta. Jos vaan jaksais taas tän yli niin kohta on taas kesä. Ei kai siihen kauaa mee?

Taiteidenyössä törmäsin Stenbackaan joka sano et vuosi vuoden jälkeen vuodet menee vaan nopeemmin. Eli kohta on kesä. Niin sen on oltava koska tätäkään en jaksa loputtomiin.
Törmäsin moniin muihinkin. Enkä luettele kaikkia koska kaikki ei ehkä haluu tänne mun listaan. Kivoja ihmisiä kaikki silti.
Mut tänään oli Annan kanssa kivempaa. Juteltiin taas niin paljon ja juotiin pullo valkkaria ja syötiin patonkia sadetta paossa. Oli paljon puhumista ja silti se ei pystyny kaikkee puhuu selväks. Niin paljon asioita, niin vaikeita ettei jaksa ymmärtää yksin eikä kaikkee voi pukee sanoiks.
Eikä ehkä tarviikaan. Sikshän niitä ystäviä on ettei tarvii sanoa. Ne näkee ja tuntee ilmankin.
Paitsi ne joiden kans vaan mesee koska sillon on pakko kirjottaa ja sekin ymmärretään usein väärin.