IRC-Galleria

Nukkusin pitkään ja näin vielä monta unta monta kertaa vaiks minuu yritettiinkin herättää. Hassuja unia näin. En muista kun sen et aamulla olin hyvällä tuulella ja olisin halunnu painaa unen paremmin mieleen. Ei onnistunut.

Nyt tuoksuu muikut ja muut herkut. Kohta syödään. Sit vaiks on vapaapäivä ni en yhtään tiiä mitä tekisin tai minne menisin. Möks möks. Olis kiva jos joku soittais nyt ja sanosis et "tuu, mennää mä haluun nähä sut!" Sit mä menisin ilosena ja ottasin valkosen kainaloon. Et sekin pääsis mukaan. Ettei senkin tarttis vaan yksin mesee/irkkaa koko iltaa kotona. Mut ei kuitenkaan kukaan soita ni ei sit mitään. Oon täällä ja meen vaiks siivoo keltsuu. Nööt nööt.

Emmä jaksa kirjottaa tänää.

Eka kultsikoulutus suunniteltiin tänään. Tulee varmaan ihan hauskaa. :) Toivottavasti. Vielä olis tosin hommaa mitä tarttis tehdä. Voiton puolella silti. Ja kirjakokous ja hallituksen kokous oli sitä ennen. Oi voi mitä säätöö, mut edettiin silti.

Ja Maijalla olin tänää taas. Ja Soneralla. Ja Saanalla, niiden uudessa kodossa missä on tuparit sillon kun mä en pääse. Varppina valittu päivä just sen takia.

Juhan päiväkirjaa katottu ahkerasti, yhä edelleen ehkä n. 10 krt päivässä. Se on vaan niin kivaa. Ja kun odotan vieläkin sähköpostia. Ei sitä vaan kuulu.

Istutaan Mamman ja Pinkin kanssa StoryVillen terassilla kuuntelemassa kun Claes Andersson soittaa pianoa. Soitin kävyille kun olin niin äkänen. Ne leikki turistiopasta ennen sitä. Sit äiti veti mut kassista takas suojatieltä BodyShoppiin ostaa mulle saneerausaineita kun se oli sitä mieltä et mä tarviin kunnostusta. Selvis et mä oon 22 vuotta ehtiny pilata mun arvokasta naamaa :) Pitäis kuulemma käyttää erilaisia vesiä päivästä toiseen monta kertaa päivässä ettei musta vanhana tuu niin ryppynen ja nyppynen kun äitistä ^^. No nyt on uusia eläintestaamattomia mömmöjä kassissa. Jes. Pelastusoperaatio alkaa!

Maijalassa meni hermot kun en tienny minne mitäkin voi laittaa. Imuroin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt sit vaan. Ja höpöttelin Pekan kanssa. Sen kanssa jos viettäis vaiks 4kk 5tuntia/päivä ni siit sais kirjotettua kivan kirjan.

Karhupuiston kaffellakin olin tänään. :) Taas... Siellä tulee ällöttävää kirvojen kiimanestettä mun näyttö täyteen mut se on muuten niin muksa paikka et viitin maksaa hirmusesti pullasta ja reilun kaupan kaffesta.

Surettaa kun tää kohta loppuu. Ankee talvi alkaa ens viikolla ja mä joudun Turkkuseen. Yök. Olis kiva lomailla koko elämä. Ehtis enemmän. Ei tarttis stressata. Voih.

Aurinko paistaa. *vink* *vink* fiuuu. *vink* vink* vasemmalle, *vink* oikeelle, ei vink ollenkaan vasemmalle. Skrrriiiits. Vink vink wrouuum. 1,2,3,4,5,6,7..20009 ja sit sekasin. Wroouuuuum. Ohi. Uudestaan.. vasen, oikee skriiits wrouuum vasen vink vink. Mikä tämä on?

Olin Heinolassa. Johkun ja “Hipin” kanssa kattomassa Teemuloita. Hassua miten eri tavalla ihmiset asuu. Ja miten mukavaa joka paikassa on kun on kivoja ihmisiä ja opii olemaan vaan. Niinkun Lahdessakin. Hissiin kympillä ja kahvia juomaan. Möröt oli hienoja seinällä ja vessassa huima juliste. Sekin ihan erilainen paikka kun muut.
Mut jotain samaakin on oltava vaikka kaikken elämät ja kodit on erilaisia. Vai oonks mä vaan kameleontti joka sopeutuu? Ja jos oon ni miks en sit voi muuttaa ulkomaille ja sopeutua sinne? Ehkä siks kun jossain on mentävä raja ja sinne mä EN vaan haluu. Maailma näyttää kivemmalta kotoakäsin ja sit pysyy viehätys kun vaan käy. Ehkä sit kun oon iso. (Toivottavasti pysyn näin pienenä silti)

Ja sit Petteri kertos et pyramiideja on löydetty lisää. Huikeeta. Ehkä sit selvii mitä tää maailma oikeen on. Tai ees et mitävarten mä oon tässä nyt. Sekin kun olis kiva tietää. Taidan mennä pois etten oo tässä ja joudu miettimään niin paljon asioita joille ei ees oo vastauksia. Paitsi jos ne pyramiidit selvii...

Hohhoi. Oon liika reipas. En huomaa sitä heti mut sit kun pääsee pitkälleen niin tulee armoton väsy. Joko pitäis siivota päivät tai sit mesee yöt, mut ei molempia koska sit ei kerkee nukkuu kunnolla. Kyl mä puurtaa jaksan, niinkun hullu kani mut nyt oon k-u-o-l-l-u. Nukuta silti ei vaiks nyt olis just hyvä hetki nukkuu tunnin päikkärit ja sit lähtee Kallioon päin pertun keikkaa kattoo. Siispä kirjotan tänne. Sen minkä jaksan.

Tänään olin Annella ja Pekalla siivoomassa. Voi sitä pienten koriste-esineiden määrää ja pölyä. Mut nyt ne on poissa (pöly siis, yhtään koristetta en särkeny) ja ens viikoks jäi vaan ikkunat ja yks hylly. Jos ne kiltisti pesee ja imuroitsee lattiat.
Hauska käydä kattoo ihmisten erilaisia koteja. Samalla tavalla kun MLL:n lastenhoitajanakin, tossakin pääsee ihmisten koteihin ja näkee miten eritavalla jokainen ihminen asuu. Eilen esimerkiks oli hassu koti kun en nähny isojakaan esineitä vasta kun monen tunnin jälkeen. Yks puoltoista metrinen lentokone pelästytti mut kun se yht äkkiä tupsahti näkyviin vaikka se oli keskellä asuntoa! Ja semmonen futispelipöytäkin oli ihan hukukskissa ennen kun olin ihan sen vierellä.
Tämänpäivänen oli kuitenkin hauskin päivä kun tykkäsin ihmisistä hirmusesti ja ne oli kokoaika läsnä vaiks sainkin touhuta rauhassa. Oli höpötysseuraa ja hyvää ruokaa. Lisää tommosta, kiitos.

Ja äiti soitti Hirviksestä. Ei oo mustikoita eikä sieniä eikä puolukoita mut punaviinimarjoja onneks ees. Ei sillä mitään asiaa ollu. Höpötteli vaan niinku mäkin sille. Sit meinasin soittaa tuttuun numeroon sen jälkeen ja jatkaa höpöttämistä mut en päs sit soittanutkaan. Kun tajusin ettei enää niin voi tehdä ja se elämä on ohi. Tuli vähän surku.

Bussikuski kysys otanko lastenlipun ^^ Ei miulla oo ylimäärästä ikää kun vaivaset 6 vuotta. Hih. Mut oli vaaleenpunanen paita ja kaks lettii. Ehkä se hämäs setää.

Ei se Perttu sit soittanu ni oon vaan mesenny siitä asti kun kirjotin edellisen... Että näin. Onneks on ees hyvä meseseuraa mut vähän pölöö olla Helsingissä meseemässä kun täällä vois nähdäkin jotain ihmisiä...

Nii ja juha: se oon minä joka sun kävijälaskuria pompottaa ylöspäin... ehkä 30 kertaa tänää käyny. :/

Nukuin viimeyön sohvalla alakerrassa... yskin niin paljon et menin sinne et muut sais nukuttua. Poski ihan rakoilla imeskeltävistä yskänlääkkeistä ja strepsilseista ^^ Hiukka väsytti aamulla. Siirryin "omaan" sänkyyn kuuden jälkeen ja sit nukuinkin hienosti pommiin kun piti mennä Tiinalle puol kympiks. Aluks olin vaan vähän myöhässä mut sit stressasin liikaa ja jäin liian aikasin pois ja sit olinkin jo paljon myöhässä.

Mut sit kun pääsin perille ni siivosin kiltisti koko kodin ja pesin ikkunat. Tykkään toisaalta. On projekti ja mä voin vaan pyyhkiä ja imuroida ja siirtää ja lakasta ja pestä eikä tarvii ajatella kun seuraavaa kohtaa mihin siirtyy hinkkaa. Mut sit menee aina jossain kohdassa hermot ihan totaalisesti kun hinkkaan samaa kohtaa sadannetta kertaa ja sit hetken päästä huomaan ettei se vieläkään oo puhdas. Joko mä oon huono siivoo tai sit sit oon vaan liian tarkka. Hermot menee silti ja kaikki usko itteensä. Sit alkaa nolottaa kuin huonoo jälkee mä teen ja pyydän siitä vielä rahaakin. Raivostuttavaa. Onneks Tiina soitti ja ihasteli kuinka siistii. Mut en luota siihen silti. En. Viiruja jäi ja monta kohtaa mihin en oo tyytyväinen. Pitäis siivota vaan kotona ni ei tarttis välittää. Muutenkin sitä kotonasiivoomista vois harrastaa vähän useemmin..

Ja sit kävin kattoo perjantain hommat. Ikkunoita ja verhoja vaan. Helppoo mut aikaavievää. Ja vähän pelottavaa kun on niin korkeella. Mut oli kiva käydä Kalliossa ja karhupuistossa kaffella kaks kertaa. Puistossa oli hyvä netti ja reilunkaupan kahvia. Ihana olla Helsingissä !!

Vaiks nyt jämähdinkin tänne Haagaan, omaan huoneeseen pimeeseen mesettää ja surffaa. Toivottavasti Perttu kohta soittaa ja pakottaa mut kaupunkiin. Rökiltä kähvelletty berliinimunkkikin kun loppus.

En itkeny ollenkaan. Kuvitelkaa. En yhtään. Tänään siis. Vaikka saatoin Juhan juna-asemalle asti ja näin kun niiden auto lähti pois. Olin siirtäny surkeuden vattaan ja se olikin niin pipi etten pysyny pystyssä. :) Sit en enää osannu ruveta itkemään kun mietin et sekin olis parempi kun hirvittävä kipu.

Nyt on molemmat poissa, tai kaikki kolme. Kipu, itku ja mieskin. Oon vaan vähän varovainen nyt.

Tuntuu ettei särkyminen välttämättä oo kovin kaukana vaikka nyt onkin Raisa yhtenä palana.
Oon ehkä laatikossa. Semmosessa missä on pehmeet kulmat (Se ei silti oo pyöree!). Kattelen maailmaa sen läpi ja kävelen varovasti ettei se säry. Koska ulkopuolella on todellisuus. Se lotju ei oo kovin kestävä, mut vähän. Sillä voi mennä pikkukivien päältä. Välillä se kirkastuu ja sit näkee maailman läpi semmosena kun se on, mut välillä se on aika hämynen. Sumunen. Ei nää ihan kirkkaasti. Siellä on pehmeetä ja aika mukavaa. Mut joku päivä se poksahtaa ja mä oon taas vaan tässä maailmassa. Kokonaisena ja onnellisena toivonmukaan.


Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan ehjän rakkaan ystävän takasin.

Huomenna se sit on. Suuri päivä. Loppus.

Saa nähdä mitä siitä tulee. Nyt on vähän hassu olo. Hyvä ja huono samaan aikaan. Ei saa miettiä lopullista vaiks se sitä onkin. Pitää miettiä et kuukauden päästä voi mennä kahville tai syömään. Nähdä ja jutella. Olla onnellinen siitä et on saanu seurustella niin pitkään niin kivan tyypin kanssa ja et se on silti olemassa vielä. Nauttia vaan. Ja elää päivä kerrallaan. Kun ei vaan koskaan tulis ilta ja pimeetä ja yksin. Koska välillä on silti melko rankkaa. Iltasin. Etenkin. Ollu toistaseks. Kohta voi olla päivälläkin jos oikein unohdun ajatuksiini. Yritän. Oikeen tosissani. Koska elämä on kivempaa jos on ilonen. Ja ei mulla oo mitään oikeutta eikä syytä surra niin maan mahottomasti. Itepähän halusin. Ääliö.