IRC-Galleria

rödvin
värktabletter
hjärtklappningar

Hysteri

Hej
hon hejdas
Henrietta hoar Harry hest
Harry håller hårt hennes halvlånga herpeshärjade hor-hår
Han hoppas hon har härdats
HIV hickar Harry
Har Harry HIV hostar Henrietta håglös
Harry hatar Henriettas hygien
hennes hängbröst
hennes hybridhöfter
Hon håller hårt Harrys hand
Hela Hesas hungrigaste hurri hade hunnit handla hundra hamburgare hos halpahalli
Hundra helvetes hambugare hotar Harry henne högljutt
Henrietta hostar
haltar
Harry hämtar Hitler
Hitler hamrar Henriettas huvud
halshugger henne
hojtar hemska hat-haranger
Harry hejar
Heja Hitler heja!
Henrietta hamnar hos hin-håle
Harry hårdar
hormonerna hugger hårt
Hitler hypnotiserar Harry
hetsar honom
homosexuellt
Harry hånglar Hitler
hårt
hungrigt
Hundra halvsekunder hinner Hitler ha honom
Hur hängde historien hop?

någå kul

En vindpust drog nyss förbi ditt leende
Kände du elden i vinden
Kände du kylan i dess drag
Det var jag
som stängde mitt hjärta
som alltid står på glänt

Rakas Pauliina.

En tiedä miten sanoisin tämän, mutta olet pervo. luulen että ymmärsin sen kun vaihdoin lenkkareita naapureittesi kanssa, ja näin sinut istumassa paahtoleipäni päällä.
Olen varma että olet tarpeeksi jälkeenjäännyt ymmärtämään kuinka paljon oikeasti painan.
Lähetän sinulle takaisin armeijamuistosi, mutta pidän neitsyyteni muistona.
Haluan että tiedät että minä tulen aina muistamaan eskimoreinkarnaation.

Unohdin ruokkia kalasi.

-Sabotageanka-

Vi kladdade lite i bilen på vägen till teatern. Först ville hon inte, för hon hade läppstift på och så, men jag var förförisk som fan och hon hade inget val. Två gånger tvärbromsade den förbaskade bilen, så att jag närapå ramlade ner från sätet. Dom där förbaskade taxichaufförerna ser aldrig längre än näsan räcker när dom kör, det gör dom faktiskt inte. Bara för att visa er hur tokig jag är, så ska jag tala om att är vi hade kladdat en stund så sa jag åt henne att jag älskade henne. det var lögn förstås, men faktum är att jag menade det när jag sa det. Jag är tokig. Jag svär att jag är tokig.

(J.D Salinger (översättning Birgitta Hammar); Räddaren i nöden (orig. titel The Catcher in the Rye))

Min personliga mening är att översättningen är helt åt helvete. Fuck you Birgitta, du har förstört en bra bok. Hoppas du skäms.

Kära Henny,

tack för ditt brev. Det skall erkännas att jag kände mig lite egendomlig till mods efter att jag läst det - som om vi redan befann oss långt borta utefter en grym väg utan hopp eller åtrvändo - men efter två glas vin nu om kvällen har jag nerverna under kontroll, och är klar i huvudet som en hungrig nunna. Minns du att lektor Klimke på Weiverska brukade använda det uttrycket, jag har alltid undrat var han fått det ifrån. Hungrig nunna?

(Håkan Nesser; Kära Agnes!)

Tyttö: Mikä on vialla?
Poika: Pidän hänestä niin paljon...
Tyttö: Puhu hänelle!
Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.
Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.
Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.
Tyttö: Sitten kerro hänelle.
Poika: Minäkö?
Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?
Poika: Hän ei pidä minusta...
Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?
Poika: Minä vain voin.
Tyttö: No kerro hänelle.
Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?
Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!
Poika: Minä kerron sen päivittäin.
Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?
Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.
Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.
Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.
Tyttö: Kyllä tykkää.
Poika: Mistä sinä tiedät...?
Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?
Poika: Sinä.
Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.
Poika: Rakastan sinua myös.
Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?
Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsiparas päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta. (naah)

Vi kom aldrig att träffa hans fru, såg henne bara gå förbi på avstånd längs den tjälskadade grusvägen, kände igen henne på hunden. Men älgköttet kom en dag när vi var utflugna och bara prästen var hemma. Där låg det i väl inslagna små paket på diskbordet och väntade på att tas om hand och det muntligt överlämnade reseptet lät: Havregryn och grädde, det räcker.
Havregryn? Till älgbullar? Havregryn!

(Vivi-Ann Sjögren; Kocken Turisten Persikorna)

NAISET JA WC

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia, joten
hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa tarkistat
mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta.

Kaikki kopit ovat varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet pidättänyt
niin kauan, että pelkäät kastelevasi pian housusi.

Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä, mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin, jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan varovasti,
mutta nopeasti pääsi yli ja jätät laukun roikkumaan rinnallesi (Äitisi kääntyisi
haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat “asennon”.

Tässä asennossa ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä.
Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät
“asennon”.

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut kohti
vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi äitisi
äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta,olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät
kovemmin.

Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä
laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti. Se
on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi iskeytyy
laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi pöntön
vesisäiliötä päin. Kiljut “VARATTU!” samalla kun yrität työntää ovea
takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen paperinpalan
lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle.

Istuin on märkä, tietenkin. Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo
liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä
paperilla - jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on niin
hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden aikaan
hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja alkavat
valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu veisi
sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi ja märkä
istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä alaspäin.

Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka
löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi
kätesi.

Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja ojennat
sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita sitä piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti niin
kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen; Miksi
naiset menevät vessaan pareittain.
Kaveria tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan
paperipyyhkeitä oven alta!