IRC-Galleria

Melkein hävettää. En ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan vauvapäiväkirjaa.

Kolmas ultra oli 22.1. ja käynti oli yhtä aikaa masentava ja ihana. Vauvaa bongaamassa oli minun mukanani tällä kertaa lapsen isä. Itse ultraäänivaihe kesti tajuttoman vähän aikaa, reilusti alle puoli tuntia ja siksi reissu jäi hieman harmittamaan. Lapsesta kun ei saa enää kunnon näkymää sen koon vuoksi. Suurin osa ajasta sentään tuijoteltiin kolmiulotteista kuvaa vauvan naamasta. Vauva oli niin nätti<3 (nätti, vaikka en tiedäkään sukupuolta). Ensin kesti hahmottaa, että mikäs hitto se tuossa muka on, kunnes sitten ihan yhtäkkiä tajusin, että tuijotan vauvan naamaa. Vauva haukotteli, ja lähinnä näytti hyvin ahdistuneelta. Liekkö ärsyyntyi tökkimisestä. Mutristeli kulmiaan ja hieroi käsillä kasvojaan ja silmiään. Sitten naamaa hieromaan ilmestyivät vauvan jalkaterät, ihmettelen vieläkin miten lapsi voi taipua niin paljon! Saimme ihastella vauvaa vielä pienen hetken, kunnes ultra olikin jo ohi. Lääkäri tarkisti vielä, että asiat ovat muutoinkin hyvin.

Vauva potkii nyt kovasti ja liikkeet tuntuvat hyvin jo ulkopuolellekin (välillä potkut lähes koskevat). Vauvan potkut ovat kovimpia illalla ja aivan aamulla. Päivällä vauvan liikehdintä vilkastuu lähinnä silloin, kun minulla on nälkä, kuuluu kovia ääniä, ahdistun/ärsyynnyn kovasti tai istun huonossa asennossa. Vauvan saa myös hereille töykkimällä ja välillä onkin vaikea vastustaa kiusausta saada terveisiä vatsasta (välillä tulee paniikki kun tajuan, että vauva ei ole liikkunut vähään aikaan, sitten raukka on pakko tökkiä hereille).

Nyt raskausviikkoja on 31+6 eli aika alkaa olla jo vähissä. Tunnen vauvaa kohtaan rakkautta, mutta myös pelkoa (olen kamala?). Synnyttämistä lähinnä kammoan, toivottavasti se tunne vaihtuu jossain vaiheessa jännitykseksi. Enkä vauvaakaan ja tulevaisuutta hänen kanssaan ole edes kunnolla kirjoitusten takia ehtinyt miettimään. Ahdistaa. Onneksi saan äitiyspakkauksen jossain vaiheessa. Nyt aika menee kirjoituksiin lukiessa ja viikkoja laskiessa.

Ai niin tosiaan, hyvää ystävänpäivää!