IRC-Galleria

tardif

tardif

ei tiedä pitäisikö alkaa aktiiviseksi?

Mustalaatikko palpattaaPerjantai 26.10.2007 01:55

Taas tv pulisee omiaan. Minä olen tipahtanut sen kyydistä. Aika usein käy niin että käytän tv:tä ihmisäänten kuulemiseen ja sen todellinen tarkoitus hämärtyy. Mutta kai se nyt sama on mitä mie sen tarkoituksena pidän, kunhan se tarkoitus ei häiritse naapureita tai yhteiskuntarauhaa.
Mun tekee mieli Pepsi maxia. Vanha addiktio taas nostaa päätänsä. Mä yritän unohtaa että tuota kyseistä ainetta on edes olemassa, mutta ei se onnistu, koska kofeiinia on saatava jostakin.
Mietin että säteileekö tuo mustalaatikko seinän vieressä? Se välkkyy ja siitä lähtee omituista ääntä. Nämä ei kuitenkaan ole tv:n pelottavimpia ominaisuuksia vaan se, kuinka intensiivisesti se pääsee hyökkäämään samalle taajuudelle minun aivosignaalien kanssa. Mustalaatikko ottaa minut ajoittain täydellisesti valtaansa. Palvon sitä ja avaan tv:n aina uudelleen. Niin yksi addiktio tv:kin on.


Hih! Taitaa taas mollottaa tuo täysikuu tuolla kun kuuhullua valvottaa. Ja täysikuu kai selittää tuon tv-sekoilunkin. Eihän se nyt oikeasti säteile, koska me ollaan sovittu että mä olen ihan omasta tahdosta tv:n orjana. On se hyvä, ettei meitä herkkiä käytetä vallankumouksen välineinä syöttämällä meihin jotain tuho moodeja tv:n välityksellä. Semmoista on joskus jossain elokuvissa ja hulluthan tuollaisia kuvittelee. Mut ni-i, kuka tietää totuuden? Se on helppo leimata hulluudeksi, profaaniksi, yhteisön yhtenäisyyden vastaiseksi, mielisairaaksi, jotta yhteiskuntarauha säilyy järkkymättömänä, mutta olisikos tässä vähän miettimisen aihetta teille niin varmoille:) God Night!

Silmät kiinni!Tiistai 09.10.2007 02:28

Joskus huilaan laittamalla silmät kiinni. Se on oikein hyvä tapa. Useinkin käy niin että kun laittaa silmät kiinni, ei myöskään kuule mitään. Siis silloin saa totaalisen huilin.
Silmät vaan kiinni ja sitten mennään huilin maailmaan. Sitä voi kokeilla ensin ihan vähän aikaa, vain hetkisen verran. Ikäänkuin varastaisi, jollekin toiselle tarkoitettua aikaa itselleen ja vain itselleen, koska kukaan muu ei pääse jakamaan sitä hetkeä, koska silmäluomien alle ei kukaan muu pääse. Ei edes ajatuspoliisi!

PulinaaTiistai 09.10.2007 02:23

Voisin pulista vaikka ikuisuuden ja ihan tyhjän päiväisyyksistä. Kai joku voisi sanoa sitä jonkinlaiseksi puheripuliksi. Mutta osaan mä olla hiljaakin. Enkä mä hyökkäile kaupungilla vieraiden ihmisten kimppuun pulisemaan.
Mut ei siinäkään mitään, mut niin ei vaan ole tapana toimia, ei ainakaan meilläpäin. Mutta täällä Pohjois-Karjalassa. Täällä oli toisin. Täällä ihmiset saattavat kadulla jutella ihan ventovieraalle, eikä se niitä haittaa. Mä olen jo kaksi kertaa jääny suustani kiinni ventovieraan ihmisen kanssa kadulla. Ja Kotopuolessa en koskaan, vaikka se on pieni kaupunki. Kyllä tutut juttelee, mutta ei ventovieraat, ei ainakaan niin intensiivisesti, että keskustelun asteelle pääsisi. Joten kai se paikkansa pitää, että karjalaiset ovat helposti lähestyttäviä, tai ne itseasiassa lähestyy muukalaista avoimesti ja lämpimästi pulisemalla.
Siis voisi kuvitella että täällä Joensuussa mun pulinani olisi hyväksyttävämpää kuin Savossa..
Tiedä häntä. On savolaisissakin puolensa, ne ei kysy koskaan, ai mitä sä tarkoitat? Se on ärsyttävää jos joku kysyy, tulee hätä kun toisen silmissä ei käy välähdystä, vaan se on ihan pihalla. Savolaiset osaavat peittää tuon kysymyksen, ne ovat hiljaa jos ne eivät ymmärrä. Ne saattavat yrittää urkkia mahdollisesta vieraaksi jääneestä asiasta tietoa muuta kautta, mut jos ei aukene, ei aukene. Ne vaihtaa lopulta puheenaihetta semmoiseksi, josta ne on taas kärryillä.

HenkisyydestäKeskiviikko 26.09.2007 03:20

Henkisyys on vaikea asia. Mua taitaa vaivata tietoähky. Siksi mä en kestä kuunnella nyt edes uutisia, koska mun päähän ei yksinkertaisesti mahdu niiden uutisten vertaa tietoa. Hiljaisuudessa on parempi olla.
Henkisyys on vaikeaa, koska semmoiseen henkiseen, levolliseen tilaan on kaiken kiireen keskellä lähes mahdotonta päästä. Monesti kuule puhuttavan, että opiskelu on sitä henkisyyttä. Voihan se olla etten mä huomaa kaikkea henkisyyttä elämässäni tai elämäni henkistä puolta kummin vaan.
Minusta opiskelu on konkretiaa. Se on ehkä tietyllä tasolla henkistä, mutta ei kokonaan. Ei opiskelu tarjoa sitä henkisyyden itsetutkiskelun ja minätietoisuuden puolta joka míelestäni on tärkein henkinen tehtävä.
Vaikka opiskellessa maailmankuva avartuu, ei minkään koulun penkillä opeteta asioita minusta. Ei sitä millaisia tunteita minulla pitäisi olla? Kuinka tuntea ja saada itsensä toimimaan haluamallaan tavalla?
Elämä on todella monimutkaista ja vaikeaa. Ihmisellä on kai tietyn kokoinen varasto, johon kerätä kaikkea materiaalia ja sitten kun varasto täyttyy, osa varaston tuotteista on päästettävä ulos keinolla jos toisella.
Kai siinä itsensä tuntemisessa jonkinlaista harmoniaa ja tasapainoa tavoitellaan. Hyvinvointi ja myönteiset tunteet ovat osa tavoitetta. Mutta ei harmoniaan usein pääse ilman taistelua. Tai ehkä vasta taisteltuaan huomaa mikä sitä harmoniaa on. Saattaa käydä niin että yhtäkkiä kaaoksen huomaa harmoniaksi ja harmonia näyttäytyy kaaoksena. Hävityn taistelun jälkeen, pitää tyytyä siihen mitä jäljellä on. Kasata rikkoutuneen ruukun sirpaleista jotain kokonaista. Siitä ei tule koskaan samanlaista kun se ennen oli. Itkettää jos ruukku oli arvokas ja kaunis.
Harvoin kuitenkaan ruukun sisusta surettaa. Ulkokuoren saa liimattua, mutta saako sen näkymättömän, mitä ruukun sisällä oli, koskaan korjattua. Saako kerran taistelun tuoksinnassa särkynyt ruukku koskaan kaikkea arvokkuuttaan takaisin. Ei Ming-maljakko ole enää Ming-maljakko kasaan liimattuna. Se on vain maljakko.

Kauneus on henkisyyttä. Pinnallista, näkyvää, mutta henkisenä ominaisuutena yhtä arvokasta kun näkyväkin. Se voidaan nähdä osoituksena jostakin muusta mitä olevaisella on. Kauneus voi olla jotain muuta puettuna vain nättiin kolttuun, jotta me aistisimme sen jonkin paremmin.
Eihän voi olla sattumaa, että ihmisaivot niin kovin pitävät kauniista. Etsivät sitä kuvista ja taideteoksista ja keskittyvät siihen, sulkien ruman pois, jättäen sen huomiotta.
Tyystin toinen kysymys on, mikä on kauneutta, mutta toisaalta se voi olla toissijainen kysymys. Koska kauneuskin voi olla hyvin subjektiivista, aikaan ja historiaan sidottua. Kumminko käy, tottumisen myötä, muuttuuko jokin arkinen asia kauniiksi, kun sitä tarpeeksi tuijottaa vai menettääkö se kauneutensa?
Kävi kummin vain, kauneus ei näissä tapauksissa ole esineen ominaisuus, koska jos se olisi se ei muuttuisi vaan olisi pysyvä. Tai ehkä se onkin, ehkä vain aistihavainto, ihmisen päässä muuttuu, siten että värit haalistuvat ja ääni hiljenee, tottumisen myötä ..Unet muuttuvat!

HedonismiSunnuntai 16.09.2007 04:11

Hedonismista ja egoismista usein syyllistetään. Mutta ei hedonismi olisi hedonismia, jos siitä ei syyllistettäisi.
Me tarvitaan niitä pieniä iloja, jotka pitää meidät tyytyväisenä. Me käymme jatkuvaa taistelu masennusta vastaan ja jokainen voitettu hetki, on pelastettu elämälle. Olen miettinyt että kun elämä on niin rajallinen. Ei kannata tehdä paljoa semmoista josta ei nauti, mikäli se ei johda tosi suureen nautintoon. Sitten voi vähän kärsiä, ei muuten.
Mut se on muistettava, ettei nautiskella voi koko aikaa, koska sitten se ei ole enää mitään nautiskelua vaan tavallista tylsää elämää, johon hyvin nopeasti kyllästyy. Tän takia ei aina voi syödä jäätelöä. Se alkaa maistua äkkiä ihan tavalliselta, eikä Jäätelöltä.
Siksi työnteostakaan ei voi hedonistisesti, ylitsevuotavasti nauttia, koska sitä tekee joka päivä.
Ehkä sieluansa pitäisi hoitaa jossakin muualla kun täällä galtsussa. Mulla on niin huono muisti, että jokin kerta vielä unohdan itseni jonnekin. Vaíkka en tiedä onko se mahdollista, koska en oikeastaan liiku kun julkisilla paikoilla ja siellä on aina joku sanomassa, että sinä olet nyt täällä tai et kuulu tänne.
On hyvä että minulla on leikkikavereita, koska muuten unohtasin itseni jonnekin meidän leikkipaikoista, ihan vieraalle hiekkalaatikolle, josta en osaisi pois. Leikkikaverini tarjoavat minulle päivittäisiä elämyksiä.
On muuten jännä, miten elämys sanalla on niin positiivinen kaiku. Se elämys on siis jotain hyvää ja erilaista, jotain semmoista, mitä ei aina koe.
Niin mutta onko sen pakko olla positiivista? Voiko elämys olla järkytys tai huono elämys vai onko elämys-käsitteen ominaisuutena se kokemuksen positiivisuus?
No en minä tiedä. Eikä se edes ole minun päätettävissäni, koska en minä voi kieltä määrätä. Mutta ihmetellä voin. Voisin vaikka olisin Venäjällä, ainakin omassa mielessäni, koska vielä ei ole voitu kehittää semmoista Orwellilaista systeemiä, jolla päästään valvomaan ihmisten ajatuksia päänsisälle. Siis ettei tee mitään valtionpetosta ajatuksellisella tasolla.
Mutta siis minulle on tarjoiltu positiivisia elämyksiä. Sivistynyt ihminen ottaa kaiken uuden, myös uudet kokemukset ilolla vastaan. Semmoinen jukuripää aina epäilee kaikkea uutta. Pitää olla avoin uudelle. Se on semmoinen päivän trendi. Avoimuus. Positiivisuus. Iloisuus.
Aika raskaita vaatimuksia samalle ihmiselle yhtäaikaa. Mutta lienee pakko ainakin yrittää..

[Ei aihetta]Perjantai 14.09.2007 00:08

Karmaiseva pimeys on peittänyt maan. Toisia se rauhoittaa, toisia ei. Joku luontoäidin ystävistä on taas noennut lakanansa. Sitten se on levittänyt mustan lakanan koko pallonpuoliskomme ylle. Nyt se heiluttelee lakanaa, niin kuin vanhemmat joskus minun ylläni vastapestyä lakanaa.
Ulkona on kylmä. Pohdin täytyisikö alkaa kesäihmiseksi? Toisaalta se olisi vain itsensä kiusaamista, koska ei Suomessa kesäihmisenä olo ole realistista. Ei täällä sitä voi harrastaa. Koska se ei vaan voi olla harrastus, jos sitä harrastaa vaan muutaman kuukauden ajan. Pitää olla jotain semmoista, johon voi kunnolla sitoutua.

Liitän mun digiboksini Omituisten Otusten -kerhon jäseneksi.
Se ei ihan toimi juuri niinkuin sen pitäisi. Toisaalta on ihailtavaa uida valtavirtaa vastaan. Ainakin kun auktoriteettina on se suuri tekniikan Jumala, joka periaatteessa määrää mun digiboksiakin. Oikeastaanhan sen Jumaluuden olisi jo pitänyt siirtyä minulle. Ja minä tässä valitan siksi, koska näin ei ole tapahtunut.
Asiahan on nimittäin niin, että mun valkoreunainen Siemensini, ei käynnisty joka kerta kun sitä käsken. Oikeastaan se käynnistyy aika harvoin, silloin kun se itse haluaa. Usein ei silloin kun minä haluaisin.
Joten kun digiboksini suostuu käynnistymään, minulla on hyvä syy pitää tv:tä auki koko illan. En uskalla sulkea sitä, koska voi olla etten saa digiboksia taas aikoihin auki. Olen yrittänyt udella syytä tähän kummaan käytökseen, mutta puheyhteysvälillämme ei kertakaikkiaan vaan toimi.

Idän PikajunaKeskiviikko 05.09.2007 02:47

Useinkaan ei voi kun ihmetellä sitä vauhtia, jolla tietotekniikka kiitää eteenpäin. Mä olen pudonnut kärryiltä jo monta mäkeä sitten. Enää tietoteknikka ei edes kulje niillä kärryillä, joista mä putosin vaan se kiitää luotijunalla. Nauraa mennessään kaikille niille, jotka yrittävät juosta ja tavoittaa sitä. Turhaahan se on. Saahan sitä yrittää, kun niitä asemiakin on .Mutta aina se juna ehtii lähteä.
Määränpää on tuntematon. Kukaan, edes tuon junan kuljettaja ei tiedä minne on matka. Ja koska matkustajan on aika vaihtaa nopeampaan kulkuvälineeseen. Hyvin tätä matkustajaa kuitenkin halutaan palvella. Se kun saattaa olla arvaamaton ja heittäytyä vaikka hankalaksi.

---

Minut voi herättää päätepysäkillä. Yleensä sillä tavalla pääsen kotiin vaikka nukkuisinkin. Voi olla tietenkin ettei se aina toimi, esimerkiksi ulkomailla, missä on erilaiset junaradat kuin meillä.

[Ei aihetta]Keskiviikko 05.09.2007 02:30

Ihan sekainen viikko on vasta puolivälissä. En muistanutkaan, miten raskasta opiskelu voi olla. Mulla on kohta Burn Out, jo pelkästä opintojen suunnittelusta. Eikä se pidä yhtään paikkansa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Eieieiei.
Kaikki suunniteltu pitää sitten toteuttaakin kun on kelalle ja luoka ties kenelle niin pyhästi luvannut ja vannonut valmistua. Ei helvetti. Miten musta on tullut tämmöinen saatanan nysvö? Mä kiltisti tottelen auktoriteettia, ilman omaa tahtoa vaikka tuntuisi kuinka hiton pahalta.
Mut on kasvatettu tämmöiseksi laumasieluksi, joka ei epäile mitään. Päivän selvästi, ympäristön vika. Peruskoulua on hyvä syyttää. Se ottaa oman tahdon pois. Ja iskostaa vaan miellyttämisen tarpeen.
No ei se lopu peruskouluun, vaan jatkuu koko elämän. Voimistuu vaan se laumasieluisuus. Asioita tehdään vaan miellyttääksemme muita. Tai jotta se taianomainen järjestys tässä hyrskynmyrskyssä säilyisi. Säälittävintä on kun suojellaan sitä järjestystä, joka on hajonnut kaaokseksi jo aika päiviä sitten. Ja eletäänkin keskellä kaaosta, ei vaan tunnusteta sitä.


Mainontaa!!Keskiviikko 16.05.2007 20:51

Jos mä saisin kaikki ne rahat, jotka menee niiden mainosten painamiseen, jotka ihmiset kantaa suoraa, avaamattomana roskiin, olisin kuulkaas rikas tyttö.
Mut ei niin tietenkään käy. On aika ihmeellistä kuinka niinkun esineen arvo voi laskea hirmuisesti, kun se kulkee kädestä käteen. Vaikka jos mietitään noita mainoksiakin. Ensin ne tulee painokoneesta ulos ja silloin ne saa jonkin arvon, se arvo sisältää sen summan kahisevaa, joka tuon mainoksen tekemiseen on kulunut ja sit vielä pikkusen ekstraa, jotta kirjapainon omistaja pystyisi pitämään huolta siitä että painokone syytää mainoksia vastakin.
Ja sit ne mainokset kuljettaa joku johonkin. Josta joku ne ehkä vielä roudaa johonkin muualle. Ja sitten ehkä sieltä mainosten jakaja nappaa iison mainosnipun mukaansa. Jakaja lajittelee mainokset ja tekee sen kaikista fyysisimmän homman, kiikuttaa ne mainokset loppukäyttäjän punaiseen boksiin tai sitten ovesta olevasta kaistaleesta sisään asti.
Mut vaikka viimeinen homma on kovin, siitä saa huonoimman palkan. Salaisuus piilee siinä, että sitä viimeistä hommaa pystyy tekemään kaikki. Työvoimaa on aina saatavilla vaikka palkka on paska, koska mainostenjakajiksi pääsee sellaisetkin ihmiset, jotka eivät minnekään muualle enää pääse.

Taas tuonne boksiin oli ilmestynyt semmoisia omakotitalofirman mainoksia. Mistähän ne on saanu päähänsä, että mulla olisi jonkinlaista tarvetta niinku vaihtaa tää nykyinen luukkuni johonkin sikakalliiseen superhienoon omakotitaloon? On tainnu segmentointi mennä pikkuisen pieleen, koska ei täällä asu kun persaukisia opiskelijoita. Eikä niillä kyllä ole mitään pitkälle vietyjä suunnitelmia, vaan kunhan selviäisi edes huomiseen-mentaliteetti.

Kovasti mun ostovoimaa kalastellaan, vaikka ei siinä oikeastaan vuokran, netin ja puhelin laskun jälkeen ole kauheasti kalasteltavaa. Luulen että siihen kaslasteluun kulutetaan loppupeleissä paljon enemmän rahaa, kun mitä multa ostovoimana koskaan saadaan takaisin. Mut maailmassa pitää olla mahdollisuuksia, oli se sitten miten kallista hyvänsä. Kai se sitten kuitenkin kannattaa, kun firmat sitä tekee. Ehkä ne saa myös täysosumia.