IRC-Galleria

Nyt alkaa olemaan sellainen olo että lomalle pitäis päästä ja todella nopeasti. Enään ens viikko ja sit alkaa loma. Huomenna olis vielä kaks tenttiä, mut mun pää ei ota enään mitään tietoa vastaan on vaan sellainen olo, että hauki on kala, hauki on kala jne. Vaikka olen koko päivän yrittänyt lukea niin ei siitä tule yhtään mitään. Harmittaa ihan sikana, mut ei oo vaihtoehtoja.

Nyt oikeastaan odottelen aika innolla sitä, että pääsen lähtemään täältä Karjaalle ja aloittaa kesäloman tai niin työt, mut kuitenkin jotain muuta kuin koulua ja kirjallisia töitä. Onneks saan olla tekemettä mitään ennen kuin työt alkaa, jos vaikka sais vähän rauhotettua itteensä ja rantoutumaan silleen hetkeks.

No, mutta ei auta pakko yrittää vaan lukea ja saada jotain tolkkua lukemisesta.

Tästä tää lähtee taas...

Miksi en voi vain ymmärtää sitä mitä en ymärrä? Haluaisin niin kovasti tietää kysymyksiin vastaukset, mutta ei minulta löydy rohkeutta kysyä. Mistä keräisin sen kaiken rohkeuden itseen, että saisin kysyttyä asiani? Noh, mutta turhaa tämäkin voivottelu on ei se asioita muuta, eikä tuo minulle vastauksia.

plääh..."Kumpa sinut tuntisin paremmin silloin ehkä oppisin itsekkin..."

"Silmissäs vain on kylmät kyyneleet, näen niiden poskilles syväjäätyneet..."

Tää on hetki totuuden nyt on pahaolla.
Omantunnon edessä olen tuomiolla,
näen valkokankaalla muistikuvafilmin,
Punastuttaa katsoa tuo kaikki omin silmin.

Krusifiksin juurella palan halusta tehdä
jälleen parannuksen.
Krusiviksin juurella alan alusta
alla suuren armahduksen.

Miksi en mä elänyt taaskaan ihmisikse?
Syntisäkki ihminen miksi olen miksi?
Kurjuuteni tunnustan mitään en nyt peitä.
Tiedän, ettei Jumala mua kuumiinkivin heitä...
(Tarvo Laakso, Elämän siivillä laulukirja)

Todella nyt alkaa olemaan hetki totuuden ja enään ei voi perua mitään pakko mennä läpi vaikka harmaan kiven. Nyt on pakko sanoa, että mua pelottaa se mitä päivät tulevat tuovat tullessaan. No, mutta minähän voitan pelkoni ja taistelen sitä vastaan.

Onnekis on myös positiivinen ajatus päällä ja uskon että se pysyy=). Sillä "älä puhu huomisesta nyt, hiljaisuus kauneinta musiikkia on..." Vaikka eihän tässä nyt rakastelemaan olla menossa, mutta se sopii tänhetkiseen tilanteeseen todella hyvin;)!

Rakastan, rakastan =)!

Huomenna se sitten alkaa ja kestää kolme päivää. Eli hiljaisuuden retriitti. Toisaalta odotan sitä, mutta toisaalta kyllä pelottaa kun joutuu väkisinkin kohtaamaan omat ajatukset ja oikeasti miettiä asioita. Oikeastaan kyllähän se kannattaakin miettiä aina joskus mitä on tehnyt ja mitä pitäisi tehdä. Siis todella pysähtyä ja miettiä elämäänsä pintaa syvemmältä.

Noh joo, mutta eipä mulla mitään syvällistä ole nytten kirjoitella, joten katsellaan ja silleen.

Tänään olis sitten menoa ja meininkiä..heh..siis enhän minä koskaan mitään tee. Mulla kyl vissiin on ollu jo muutaman päivän tässä menoa ja meininkiä, mut eihän se nyt haittaa aina voi jatkaa ja pitää entistäkin hauskempaa=)!

"Kun lakit päähän vedettiin ja kaikesta kaikki tiedettiin, mitä vanhemmiksi vartutaan sitä tyhmemmiksi muututaan. Enkä minä ainakaan mistään tiedä paskaakaan..."

Tänään ohjelmassa:

* Käydään kaupassa yhessä ja ostetaan syötävät+juotavat.
* Sitten piletys paikalle ja alotellaan....
* Syömistä ja juomista kukin omalla tahollaan!
* Ja tietenkin bleeet=)!!!!

Oikeen hyvää wappua kaikille ja muistakaa nesteyttää hyvin itsenne;)!

Eka harjoittelu siis takana ja silleen. Harjoittelun alussa olin köyhä, mutta nyt tuntuu että olen rikastunut todella paljon ja arvostusta on tullut kyllä. Ehkäpä minäkin joskus sitten voisin tehdä tuotakin työkseni? Tosin sitä ennen haluan olla kokemuksiltani todella rikas=)!

Nyt olis kaks päivää ihan palkallista työtä ja sehän haisee ihan rahalle=)!

Tutuille terkkuja!

No niin nyt s kevät/kesä on sitten kovaa vauhtia tullut ja tulossa.Ompas tosiaan vierähtänyt äkkiä tää opiskeluvuosi.Tosiaan kohta olis niin kuin vuosi käyty koulua ja vielä olis kolme vuotta jäljellä...heh...Tuntuu hyvälle:)!

Eka harjottelukin alkaa lähenee loppua eli enään neljä päivää jäljellä ja tänään oli arviointi läpi meni, joka nyt oli pääasia:). No loppu peleissä olen todella tyytyväinen harjoitteluun ja omaan asennevamman muuttumiseen pitkäaikaishoitoa kohtaan. Toisin sanoen olen ammattillisesti kasvanut, joka on todella hieno asia aina silloin kun ihminen itse huomaa näin tapahtuneen.

No mutta, se siitä ja silleen. Muuten ompi rauhaisaa eloa mulla ja näin tulee jatkumaan ainakin vappuun asti. Viikonloppuna olis Karjaalle meno, mutta sieläkin aika hiljaksiin ajattelin ollu kun oon töissä koko viikonlopun. Ihan kiva päästä töihin ja ihan vaan kerrankin siksi, että saan rahaa nyt ei todellakaan ole mitään muuta motiivia. Jos sitten vaikka toukokuun puolella lähtis käymään jossain missä en ole ennen käyny.

Jepa jee, mutta tämä tästä ja sitten eteenpäin.

No niin nyt s kevät/kesä on sitten kovaa vauhtia tullut ja tulossa.Ompas tosiaan vierähtänyt äkkiä tää opiskeluvuosi.Tosiaan kohta olis niin kuin vuosi käyty koulua ja vielä olis kolme vuotta jäljellä...heh...Tuntuu hyvälle:)!

Eka harjottelukin alkaa lähenee loppua eli enään neljä päivää jäljellä ja tänään oli arviointi läpi meni, joka nyt oli pääasia:). No loppu peleissä olen todella tyytyväinen harjoitteluun ja omaan asennevamman muuttumiseen pitkäaikaishoitoa kohtaan. Toisin sanoen olen ammattillisesti kasvanut, joka on todella hieno asia aina silloin kun ihminen itse huomaa näin tapahtuneen.

No mutta, se siitä ja silleen. Muuten ompi rauhaisaa eloa mulla ja näin tulee jatkumaan ainakin vappuun asti. Viikonloppuna olis Karjaalle meno, mutta sieläkin aika hiljaksiin ajattelin ollu kun oon töissä koko viikonlopun. Ihan kiva päästä töihin ja ihan vaan kerrankin siksi, että saan rahaa nyt ei todellakaan ole mitään muuta motiivia. Jos sitten vaikka toukokuun puolella lähtis käymään jossain missä en ole ennen käyny.

Jepa jee, mutta tämä tästä ja sitten eteenpäin.

Miten musta tuntuu, että olen taas niin pirun eksyksissä?! Olen tässä paripäivää vaan vaeltanu ympäriinsä tietämättä mikä on määränpää ja mitä etsin. Mikään ei innosta, mutta silti en myöskään kotona halua olla. Ulkona olen ainakin ollut ja kävellyt ja miettinyt ja miettinyt jne. Mikään ei kuitenkaan tunnu miltään. Olisin niin onnellinen jos tietäisin mitä oikein odotan tai mitä etsin ja miksi vaellan vailla määränpäätä?

Enköhän mä itse joudu kuitenkin etsimään vastauksia ja varmasti löydänkin kun on vaan oikea aika vastauksien saavuttamiseen. Yksin en kuitenkaan ole, mutta kun ollaan porukalla jossain kuitenkin eristäydyn, mutta en halua lähteä poiskaan. Mitenköhän tätä ihmisen ajattelua vois selventää itselleen ja saada ylipäätään selville mitä pääkopassa oikein tapahtuu?

Toisaalta kun mietin niin kaikki on jollainlailla selvää kun on tietty määränpää jota pitää kiintopisteenä, mutta mitä sitten kun se yksi määränpää on saavutettu? Mitä sitten tapahatuu ja miten siitä eteenpäin tulisi jatkaa? Ennen kaikki oli niin avointa, mutta kuitenkin tiesin miten seuraava päivä menee suunnilleen. Kohta olen yhden lukukauden istunut koulunpenkillä ja mikään ei tunnu avoimmelta sillä koulutus mennään tietyn kaavan mukaan, jossa on yksi määränpää...Valmistuminen.

Toisaalta onhan se niinkin, että sen jälkeen on kaikki avointa, mutta onko tämä kaikki tämän arvoista? Edelleen mitä sitten jäänkö tyhjänpäälle heilumaan ja olen edelleen yhtä tietämätön kaikesta? Toisaalta tiedän kyllä mitä haluan vielä tehdä tämän elämän aikana, mutta silti en ole vain tyytyväinen siihen mitä minulla on. Edelleen herää kysymys mitä oikein etsin, jotain sellaista mitä ei ole olemmassakaan todennäköisesti?

En kuitenkaan tavoittele valtaa ja rahaa, sillä niistä ei olisi mitään muuta kuin haittaa. Haluaisin kuitenkin tehdä oman osuuteni niiden puolesta joilla ei ole puoliakaan sitä mitä minulla on. Eli toisinsanoen mainetta ja jonkin sorttista kunniaa voisin osakseni ottaa, mutta mitä niistäkään voisi hyötyä...ei todennäköisesti mitään, mutta silti se olisi hienompaa kuin valta ja raha. Tässä yhteiskunnassa tällainen on vaikeaa, sillä nykään ei kuule useinkaan kiitosta.

Tosiaalta haluaisin kerrankin olla hyvä jossain sellaisessa asiassa missä ei tarvitse tuntea huonnomuuden tunnetta ketään kohtaan. Eli siis mun itseluottamus ei ole kohdillaan ja se voikin olla syy kaikkeen liialliseen pohdiskeluun, tai sitten jossain aivoissa on tullut käsky aikuistua? Onkohan se paha jos aikuistuu? Voi ei, mitä siitäkin tulee...Kuitenkin kohta olen sellaien kuiva vanha harppu jonka nuttura on niin kireellä ettei päässä kierrä veri ollenkaan. Ja sitten mulla on jotkut kusilinssit päässä, jotka on vähintään yhtä paksut kuin kossupullon pohja!

Tai sitten mulla on ikäkriisi meneillään onkohn tää sitten jokin keski-iän kriisi mulla kun tollassia höpisen?Voi ei, mikä musta on tulossa? Tai sitten musta tulee sellainen kuiva vanhapiika hoitsu, joka kääntelee mummoja ja pappoja just siks ettei osaa muutakaan hommaa tehä. Vanha kuiva hoitsu joka vihaa nuoria työntekijöitä koska, niillä on niin hirvee pätemisen tarve vaikka eihän nuoret tiedä työstä ja elämästä yhtään mitään.

Tai sitten yksikertaisesti musta vaan on tulossa mielisairas, joka uskoo olevansa kaikkea sitä mitä ei ole. Sairas ihminen jolle ei ole muuta paikkaa kuin pyöreähuone, jossa ei ole kahvaa ja se on pehmustettu. Toisaalta sittenhän mä olisi pyöreänhuoneen ritari ja aivan omassa linnassa.

Voi hirvitys sentään mitä mun päässä taas liikkuu? Argh...Menee hermot itteeni ja tähän hukassa olemiseen kun en vaan itse ymmärrä miksi?

On ihanaa tai onko?Sitä ei voi tietää.

Ilma on ainakin kaunis ja se nyt onkin ainut piriste jokaisessa päivässä. Mikä lie riisinpoikanen menossa tässä, jokatapauksessa kaikesta selviää ja pysyy hengissä...Eikä se kipukaan kuole huutamalla vaikka kuinka yrittäis...perkl!!!

Et klaara vappen vaan ja silleen viidare!