IRC-Galleria

Jälkitauti iski. Alan mökkihöperöitymään pahasti. Menisin aamulla lääkäriin, mutten jaksa herää kaheksalta kuitenkaan ku viel keikun hereillä.

Oon viettäny ihan ylisosiaalisen päivän netissä ja ragennu tosta hallituksen opintotukipäätöksestä. Perjantaina on mielenosoitus, ja siihen mennessä mun on parannuttava perkele! Ja minähän menen, ellei nyt tuu joku 40 kuume. Onneks facebookin mukaan osallistujii on jo lähemmäs 3000.

Oon aina aatellu, et jos joskus vielä koulustani valmistun, olis ihan kivaa jatkaa viel yliopistolla. Mutta tän uudistuksen myötä saan heittää sen unelman roskakoriin. Mulla ei yksinkertaisesti jaksaminen riitä töihin opintojen ohella. Koulu ja bändi ja harrastukset on ihan tapeeks, ja silti oon sairaslomajamassa.

Toi uudistus ei otakaan huomioon just esimerkiksi sairaita, tai niitä aivan 100% terveitä ihmisiä jotka ei yksinkertaisesti jaksa tai halua tehdä töitä peläten että se vahingoittaa opintojen edistymistä ja oppimistuloksia. Erityisesti kahta korkeakoulututkintoa tekemään ei yleensä haeta ihan kevyin perustein, tyyliin en nyt keksiny muutakaan tai jaksanu mennä töihin, vaan siellä olevat haluavat opiskella tunnollisesti ja kehittää itseään omaa työtulevaisuutta ajatellen. Useaa tutkintoa on aina arvostettu ja pidetty viisaana. Nyt tuon opiskelun joutuu tekemään vain pakolliset asiat hutaisemalla, aivot off-tilassa valvottujen duuniyövuorojen vuoksi. Ja koko yliopistoinstituutin tarkoitus olisi luoda ajattelevia, tulevaisuuden kriisejä ratkovia ihmisiä!

Työtä tekevää opiskelijaa voi verrata vuorotyöläiseen, sillä lisätaakalla, että opiskelijalla on läksyt ja tentteihin luku jotka täytyy hoitaa joskus "vapaa-ajalla." Tästä seuraa monta pahoinvoivaa, loppuunkulutettua ihmisraasua jo ennen oman alan töihin pääsyä.

Hetkinen. Entä, jos otat opiskelupaikan vastaan, muttet saa työtä? Pitääkö silloin mennä sossuun? No mikä ettei. Kieltäytymällä maksamaan opintotukea valtio pääsee makselemaan vielä summaltaan suurempia etuuksia rahattomille opiskelijoille.

Porvoossa vuoden opiskellessani yritin hakea keikkaluontoista työtä opintojen oheen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa. Pieni kaupunki, pienet piirit, mutta kontakteja ei juuri kehenkään. MOL:n ja vuokrafirmojen sivut eivät juuri auttaneet, ja jos jokin sopiva paikka löytyikin, olivat työvuorot joko liian pitkiä tai väärään aikaan. Paljon tarvittiin joustavuutta työntekijältä. Mutta koulu ei aina jousta poissaolojen suhteen.

Ja jos nyt ei ajatella vain korkeakouluopiskelijoita, niin entäs ne pienet lukiolais- ja amisraasut, jotka tajusivat tehneensä väärän valinnan? Et voi enää käydä sekä lukiota, että sen jälkeen amista opintotuen piirissä. Kaksoistutkinto on tällöin kyllä vaihtoehto, mutta monellako paikkakunnalla tai alalla se on edes mahdollista?

Ja nyt ne jotka tätimäisesti tuhahtaa, että opiskele sitten opintolainalla, niin äppäppää. Opintolainauudistus oli toki siinä mielessä hyvä, et nyt saa enempi massii, mutta sen määrä per vuosi menee etenkin pääkaupunkiseudulla alle puolessa vuodessa, PELKKÄÄN VUOKRAAN.

Ärrrrh murrrrh voisin jatkaa tästä tuntikaupalla. Tää teksti on tehty kauheen vitutuksen vallassa pää täynnä räkää, ja toivon että se heijastuu. Vastaväitteitä saa tulla esittämään jos uskaltaa.

-barrikaadi-Aissi

Kuinka on mahdollista, että subjektiiviset merkitykset muuttuvat objektiivisiksi tosiasioiksi?

Peter L. Berger (1929 - ?) ja Thomas Luckmann (1927 - ?) esittävät kysymykseen vastauksen. Toisinsanoen meidän tulee tarkastella, miten toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu rooleiksi.

Kaikki lähtee siitä, kun henkilöt A ja B kohtaavat. Tässä oletaan, että molemmat ovat jo valmiiksi lähtöisin erilaisesta sosiaalisesta maailmasta. Kohtaamisessa vuorovaikutus käynnistyy nopeasti. A ja B seuraavat toistensa toimintaa ja mukauttavat omaa toimintaansa siihen. A ja B muodostavat siis vuorovaikutuksessa tiettyjä käyttäytymiskaavoja. A ja B määrittelevät esimerkiksi suhteen työn jakoon, seksuaalisuuteen ja tilankäyttöön. He voivat nyt ennakoida toistensa toimintaa, jolloin vuorovaikutuksen ennustettavuus lisääntyy.

Toiminta tehostuu, kun jokaisen asian kohdalla ei tarvitse lähteä alusta selvittelemään asioita. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi toisen ruokatottumuksista. Jos ei vaikka tiedä onko toinen henkilö kasvissyöjä, niin joutuu epävarmaan tilanteeseen voiko valmistaa liharuokaa yhteiseksi ateriaksi. Toisen käytöstapojen ja arvomaailman tunteminen auttaa muutenkin toimimaan yhdessä. Toinen esimerkki voisi olla vaikka siitä, että voi luottaa siihen, että suojatien kohdalla voi ylittää tien jäämättä auton alle. Ylipäätään voi ennustaa toisten käyttäytymistä.

Aikanaan A:n ja B:n toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu, mikä säästää molemmilta aikaa ja vaivaa ja tekee vuorovaikutuksesta sujuvampaa. Jos sitten kuvitellaan, että A ja B saavat lapsen muuttuu vuorovaikutus monimutkaisemmaksi. Aiemmin toimintatavat olivat A:n ja B:n keskenään sopimia, mutta nyt he joutuvat legitimoimaan ne kolmannelle henkilölle. Lapsi sosiaalistetaan eli totunnaistetaan tapojen mukaiseen eli institutionalisoituneeseen toimintaan. Legitimointi, eli toiminnan selittäminen ja oikeuttamien täydentävät instituution. Kun yhteisöön syntyy uusia jäseniä, heille pitää perustella vallitsevien toimintatapojen oikeutus.

Aina tietenkään toimintatapojen perustelu ei ole ongelmatonta ja suuressa yhteisössä voi olla monia kilpailevia toimintamalleja. Toimintamalleja voi ilmetä myös eri tasoilla. Esimerkiksi valtion toimintamallit ja yksittäisten perheiden toimintamallit voivat olla hieman erilaisia. Kuitenkin sosiologian pienin tutkittava yksikkö on perhe. Perheitä tarkastelemalla voidaan tehdä havaintoja myös suuremmista ilmiöistä. Perhe käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia ja laajempia ilmiöitä, joten perheiden tarkastelu on selkeästi yhteydessä suurempaa vallitsevaan yhteiskuntaan.

Lähteet:
Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

nii siis miettikää vittu oikiasti.
tajuatteko.
vittuh.

Eilen iski tajuntaan: Miten on mahdollista että kansan väki on kääntynyt toisiaan vastaan ( " Perkele kun täytyy niitä työttömiä veronmaksajien tuloilla elättää" jne. ) ? Kierosti menee.
Jos joku näkee vaivaa yksinhuoltajaäidin tai nuoren paikkaansa etsivän lailla säädetystä minimitoimeentulon saamisesta niin entäs poliitikkojen palkat. Mistä ne maksetaan?
Onhan tästäkin rutistu iät ja ajat mutta jotenkin sen vaan tajusin eilen kuinka ihmiset on saatu kääntymään toisiaan vastaan ja kääntämään katseensa toisaalle, juuri sieltä missä niitä kriittisiä silmäyksiä eniten tarvittaisiin ilman että me edes välttämättä itse ollaan tajuttu sitä.
Uskon että tiukanpaikan tullen tavalliset kansalaiset ovat enemmän tavallisen ihmisen puolella kuin poliitikko koskaan, joten miksi purra omaa nilkkaa.

TARVITTAIS MUHKEE PERSE JA SUOMEN LAKIKIRJA, kellä ois?
kameramies videokameran taakse kans.

KIITOS

ps. toinenki riittää ;))))

Ei, en ole valmis
Olen ehkä puolitiessä jonnekin
Ei, et tunne minua
Olen muuta kuin mä sulle esitin
En ole vahva enkä tiedä mitä haluan
On kylmä iltaisin ja aamuisinkin aika viileä
Mitä itse tahdoin kysytty ei, mitä sille mahdoin?
Niin äkkiä minut irti repäistiin

Mua varten taivaalla on pilvet valmiina
Nyt en saa horjua, mä kerään voimia
Mua varten taivaalla on pilvet valmiina
Ja takapihalta pyykit täytyy korjata

On oikein sanoa se, jos ei enää toista halua
Nyt, oletko jo siellä sen saman vanhan heilan nurkissa?
En syyllisiä kaipaa, kaipaan vain sen pienen talon suojan
Jonka portailta on pitkä matka tänne
Ja joskus iltaisin, kun päivä laskee piiloon peltikaton taakse
Kaikki tuntuu niin kovin selvältä

Mua varten taivaalla on pilvet valmiina
Nyt en saa horjua, mä kerään voimia
Mua varten taivaalla on pilvet valmiina
Ja takapihalta pyykit täytyy korjata

Mua varten taivaalla on pilvet valmiina...