IRC-Galleria

The barber may shave himself or use another barber. Himself he shaves the others who save themselves from shaving. Tell, how is the sight of another barber saving another barber from shaving another barber?

Motion of consciousness at speeds faster than the speed of existence creates a phenomena of ontological dilation, where the relevance of subjects, objects, observations and reflections cease before their arising.

Drinking coke from a coffee cup with stains of old coffee at the bottom. The stain resembles a spheric tai-ji-tu with the dark half shaped in the face of a wondering crescent. Normal people see Christs on bread loafs. I wonder what went wrong with me.

Karman laki nähdään monasti suoraviivaisena syyn ja seurauksen lakina, lähes naivistisen yksinkertaisin termein.



Itse näen karman lain juurella olevan jujun abstraktimpana, universumin itsesyntyisenä symmetriana. Ei niin, että Eskon vaarin piiun paaun jälleensyntyy naapurin martan lehmäksi, koska männäkesänä varasti mansikoita ja joi olutta vääränä päivänä. Pikemminkin niin, että se määrä kylmää ja pimeää jonka maailmaan syökset on täsmälleen vastaava määrä kylmää ja pimeää tannerta taivallettavaksi, ja samoin myös positiivisen ilmaisun saralla.

Sikäli mikäli mielellä on kuoleman tuolle puolen jonkin sortin jatkumoa, oli sitten ikuisena sieluna tai jonkin sortin abstraktimpana tajunnan sumana tai tietoisuuden virtana, varmasti sen luoma ympäristö ja sen itseensä jättämät vaikutelmat kantautuvat tuleviin olemassaolon muotoihin tai tasoihin, mitä ne sitten kenellekin ovat. Mikäli sitten mitään ei ole ja mikään ei jatku, samapa se mitä me näistä mietitään, kun mitään ei käteen kuitenkaan lopulta jää.

Mikäli näin monisyisin termein pitää ryhtyä olemassaoloa puntaroimaan, tuppaan tätä nykyä suosimaan jyrkästi piirretyn uskonnollisfilosofisen mallin sijaan tällaista pehmeän ymmyrkäistä Tao-Tao -maailmankatsomusta. Yksioikoiset ja rautalangasta väännetyt ihmismieleen helposti istuvat mallit eivät välttämäti vastaa laajemman skaalan maailmanmenoa, rajallinen kun on tämä inhimillisen tajunnan piiri. Ja eiku laajentamaan!

IRC-Gallerian yhteisöissä vaikuttava proletariaatti marisee aika-ajoin liian lavean sanavaraston omaavien kirjoituksista. Pitääkö aina olla esittämässä osaavansa erilaisia hienoja sivistys sanoja, jotka eivät normaali ihmisen sanavarastoon (häh loll heruuxx?!) kuulu? "Luuletko tajuuvas paremmin ku käytät tollasii sanoi?"

Yhden sivistyssana on kuitenkin osa toisen arkisanastoa. Kuka tahansa alallaan pidemmän aikaa asioita tutkinut käyttänee alansa jargonia puhekielessään. Mikä lie kielipoliisisyndrooman mutaatio aiheuttaa sen, että jokaisen sanavarastoa pitää sitten pyrkiä typistämään omansa lyhyiseksi.

Jaetut mielen ja ajattelun rajat piirretään kielen rajoin: Mitä laajemmat kielellisen ilmaisun valmiudet, sitä suuremmat kommunikaation mahdollisuudet. Ajattele maailmaa, jossa kommunikaatio olisi rajoitettu muotoon, jossa kaikki puhuttu on 10-vuotiaiden ymmärrettävissä... Älä kutista toisen sanavarastoa — laajenna omaasi!

I've had my fair share of encounters with the polarities of rigid absolutism and objectivism on one side, and flexible relativism and subjectivism on the other, and have eventually come to see the light that lets all flowers bloom. While it's not a popular position to take among the followers of one tradition or the other, I haven't heard the likes of the following statement I came across yesterday even from religious fundamentalists, at least not in so many words.

"I recognize the evil in your foundation and your arguments are saturated with it - and it must be denounced vehemently because it is a cancer out there."

No doubt, relativism can strike an annoying chord in the ears of those who would rather believe their model of understanding is a de facto theory of everything, both in the realm of religious dialogue as with anything else featuring strong ideological convictions. That it is annoying is rather an understatement, for it's downright threatening, inasmuch as it suggests the possibility of tearing down the precious walls of absolute opinion built and maintained by generations of adherents.

The above citation becomes doubly curious over the fact that it was addressed to yours truly in a discussion that had absolutely nothing to do with poking the holy cows of any flavor of religious fundamentalism, but rather in the course of an attempt to discuss a purely secular (and not even political) theme with a person sporting a long academic background. A world where ideologies are juxtapositioned in such a radically condemning fashion is a world gone sad and sour.

I suppose ambivalence can be threatening, but really it is only from a state of ambivalence that something truly new can evolve. Rigid ideologies, even while they may serve a purpose, are almost invariably antithetical to the progress and evolution of human understanding, shunning as they do the prospects for discovering solutions outside the established framework. All the while, doubt remains one of the most powerful tools at our disposal in our quest for knowledge and understanding.

This idolatry of human mental constructions is perhaps the single most devolutive force in the history of mankind with a long and devastating track record of stifling, oppressing and persecuting those discontent with available solutions, seeking to cross over the establishment to the undiscovered land. The problem started with Adam and Eve grabbing a fruit off the tree of forbidden knowledge and receiving a due punishment, and has really only grown worse ever since.

Perspektiivejä tietoisuuteen ja tajunnanvirtaan.

### Perustelkoon joku kunnon materialisti miksi MINÄ elän vuonna 2009 enkä vaikkapa vuonna 1446? ###

Kukaties elit myös vuonna 1446, tai materialistis-buddhalaisittain sieluton tajunnanvirtasi oli myös silloin aktiivisessa vuorovaikutusliikkeessä. Energian ollessa tuhoutumaton vakio, jossain kai se sinun tämänhetkinen psyykinen energiasikin on luurannut puoli vuosituhatta takaperin, muodossa tahi toisessa. Voidaanko sitten puhua konkreettisesti sinusta, vai sen sijaan prosessijatkumosta joka tällä hetkellä luo itsekäsityksen nimenomaan sinusta, sitä voidaan puida.

Yksilötietoisuushan muuttuu yhden elämän varrellakin niin, ettei 70-vuotiaan psyykeellä ole enää kuin rippeen verran tekemistä 6-vuotiaan esiasteensa kanssa. Konkreettista, staattista yksilöllisyyttä ei näinollen ole olemassa edes yhden elämän jaksolla. Mikäli kautta elämän muuntunut tietoisuus jättää kuollessaan osaksi identiteettiään muodostuneen fyysisen ruumiin ja ilmenee taas toisessa muodossa, lienekö kovinkaan ihmeellistä että juurikaan muistoja ei tajunnan pintaan jää.

Jottei jäisi vaikutelmaa siitä, että mekanistinen selitys vailla korkeamman voiman ohjausta olisi minkäänlaisen determinaation puutteessaan erityisen vajavainen, todetaan vielä ettei teistinenkään näkökulma paljoa asian selvittämisessä petraa. Mikäli todetaan että asia on niin koska Jumala tahtoo niin, tai koska Jumala on viisaudessaan luonut niin, jäljelle jää edelleen kysymys "miksi", ja herran teitähän eivät ihmiset ymmärrä, mutta hän huolehtii meistä yhtä kaikki. Kenties Jumalan otaksuminen on vain jonkinlainen tapa yrittää tehdä suuresta ja tuntemattomasta kaaoksesta jotenkin inhimillisempää, turvallisempaa ja helpommin lähestyttävää?

Sarjassa miksi-kysymykset voidaan vaikka kysyä kysymystäsi peesaten, että miksikö nyt eletään nimenomaan vuotta 2009, eikä esimerkiksi vuotta 1446. Materialisti vastaa ajan, paikan ja materian yhteisprosessien olevan juuri nyt tässä nimenomaisessa vaiheessaan. Teisti vastaa sen olevan jumalansa tahto ja luomuksen luonnollinen tila. Samoin materialisti vastaa kysymykseen identiteetistäsi ajassa ja paikassa mieltämällä sen erilaisten prosessien evoluution nykytilana, ja teisti puolestaan ajattelee jumalansa luoneen sinut juuri siihen aikaan ja paikkaan, jonne hän sinut tahtoi.

Sinänsä kummaltakaan puolelta ei tähän dialogiin mitään radikaalin uutta ole odotettavissa mikäli lähtöasetelmissa pitäydytään. Toisaalta mikäli sekä materialistinen että teistinen eturintama malttavat pehmentää absoluuttejaan, keskustelusta saattaa kehkeytyä hyvinkin mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia paljastava. Tarkastelun kohteena olevat asiat ovat kuitenkin kaikille yhteisiä, ero syntyy metodologian valitsemisessa. Mikäli metodien taustalla olevat ydinperiaatteet tunnistetaan, eri tiedonalojen ekumenialle auennee rutkasti uusia foorumeita.

Oletko...

Ateisti - En sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka maailmankatsomukseni tuppaakin marginalisoimaan ihmishahmoisen jumalan tai jumalten keskeisyyden ihmiselämän ohjaajina.

Skeptikko - Epäilen lähtökohtaisesti kaikkea kohtaamaani. Epäilys on kuitenkin työkalu, ei päämäärä itsessään.

Agnostikko - Kaikki on lopulta subjektiivista, varmaksi ei mitään voida julistaa. Tänään kohtaan absoluuttisen totuuteni, huomena uudelleen mutta erilaisena. Universumi virtaa, ihmistajunta kehittyy, absoluutit elävät ja ovat absoluuttisia ainoastaan kokemuksen subjektiivisessa hetkessä.

Monoteisti - Olen amonoteisti. En usko yhteen korkeimpaan jumalaan, joka olisi kaiken alkulähde, valtias, aktiivinen vaikuttaja ja olemassaolon mahdollistaja.

Polyteisti - Siinä missä en ota kantaa jumalten tosiasialliseen olemassaoloon, en myöskään sulje pois jumalteorian hyödyllisyyttä erilaisissa sovelluksissa, eritoten psykologian kulmasta katsoen. (Vrt. hindulainen tantra-teoria ja itseensä tietyn jumaluuden sisäistäminen, tantrisen buddhalaisuuden jumal-jooga kaikkineen.)

Spiritualisti - Etsivä löytää hengen kipinöitä vaikka heinäsuovasta. Niin ihmismaailma, luonto kuin universumikin ilmentävät alati omaa yhtenäistä olemustaan. Ihmiset havaitsevat siitä rajallisen sektorin ja yhdistävät siinä havaitsemansa henkisyyteen, ajattelevat joidenkin tiettyjen asioiden olevan henkisiä. Dualismin koen johtuvan perspektiivin rajoittuneisuudesta.

Panteisti - Mikäli on olemassa absoluuttinen jumaluus, kyseessä on yksi suuri kaiken sisälläänpitävä kokonaisuus, joka sisältää olevan periaatteet ja ydinviisauden, mutta ei kuitenkaan ole aktiivinen vaikuttaja. Kenties Gaia universumin mittaisena.

Monisti - Uskon että kaikenkattava jumalkokonaisuus ilmenee havaitussa olemuksessaan monisyisenä, syvimmässä olemuksessaan vailla kaksinaisuutta olevana absoluuttisena tietoisuutena, tajunnan kenttänä jonka väreilyt muodostavat ilmentyneen maailman.

Onko kukaan perehtynyt Pana Waveen? (http://en.wikipedia.org/wiki/Pana_Wave) Kyseessä on japanilainen uskonnollinen yhteisö, seuraajia muutamasta sadasta reiluun tuhanteen. Törmäsin heihin etsiessäni tietoa suojaavista alumiinipäähineistä. Pana Wave on itse asiassa tarkkaanottaen 1977 perustetun kristinuskoa, buddhalaisuutta ja new agea sekoittavan Chino-Shoho -liikkeen tieteishaarauma.

Harmillinen elektromagneettinen säteily ja sen välttäminen eri tavoin ovat kyseisen liikkeen axis mundi. Mitä enemmän valkoista maailmassa on, nähtävästi sitä paremmin haitta-aallot vaimenevat. Liike onkin kierrellyt valkoisella pakettiautolegioonalla kautta Japanin maaseudun, etsien paikkoja joissa sädettää mahdollisimman vähän. Ensimmäinen Pana-Wave Laboratory (ja tämä on ilmeisesti myös liikkeen virallinen nimi) perustettiin 80-luvun puolivälillä.

Vuonna 2003 nämä Panaveivarit yrittivät siepata / pelastaa Japanissa kuuluisuudeksi nousseen sisävesistöön päätyneen hylkeen. Hylje oli näet joutunut sinne haittasäteilyn hämmentämänä. Lafkan jäsenet olivat peräti valmistaneet hylkeelle tilapäisen valkean uima-altaan ennen sen palauttamista takaisin arktiselle alueelle.

Pelastussaaga nähtiin tarpeellisena tuomiopäivän välttämiseksi; se oli ennustettu ensin toukokuun 15. päivälle, mutta koska mitään ei tapahtunut, sitä lykättiin laskuvirheen nimissä 22. päivään. Maailma ei kuitenkaan silloinkaan loppunut pelastamatta jääneestä hylkeestä huolimatta, ja meedian mielenkiinto kyseiseen ilmiöön lopahti.

Minä vaan en osaa päättää, onko kyseinen kultti kaliiperia Armotonta Menoa (http://www.youtube.com/watch?v=LKQgHIk0kFc) vaiko Täyttä Luukutusta (http://www.youtube.com/watch?v=Yu9cAK6XTZQ). Tarkempien tutkimustulosten valmistumista odotellessa annan sille arvosanan AM+.

Kirjoittelin tänään blogiini syvällisiä prosessista, jonka myötä tarve luojajumalan ja ensimmäisen alkusyyn etsintään raukeaa, ja jossa murhe asioiden luonnollisen tilan muuttamisesta hälvenee. Vaikka sen jälkeen jumalaa käytettäisiinkin käytännön asioiden hahmottamiseen, on tämä vetäytynyt valvojan asemalta monien symbolien kokoelmaan, ja elämää on taas hyvä elää sen omassa läsnäolevassa täyteydessään ja tavoittelua kaipaamattomassa itseismerkityksessään.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

``The Banishment of the Watch-Maker´´


"You can't talk about karma without God, for every law needs a law-maker!" Or so I was told by someone who had read my earlier article discussing universal and Buddhist concepts of karma. Do we really need to have an intelligent designer for each and every minuscule aspect of existence, or does the world turn every bit as well without a cosmic architect?

Read more: http://www.halfsatori.com/2009/02/banishment-of-watch-maker.html