IRC-Galleria

Noniin ajattelin nyt sitten tämänkin julkaista täällä kun sain kolmannen osan valmiiksi, jossa on vähän tieteellisempää näkökulmaa panteistisesta näkökulmasta, eli siitä, että kaikki ovat yhtä. Yksi on kaikki ja kaikki on yksi. Jumala ehkä kolahtaa korvaan (välillä itsellänikin), mutta se on vain arkkityyppi joka kuvaa täydellisyyttä ja loputonta potentiaalia. Kyse ei siis ole niinkään mistään ulkopuolisesta voimasta vaan energiasta, jota on kaikkialla.

Tässä videosarjan kolme ekaa osaa (jatkoa on tulossa).

Jumala on kaikki - Osa 1 [Sisäinen Jumalallisuus]
http://www.youtube.com/watch?v=5qGDNQX01M8

Jumala on kaikki - Osa 2 [Todellisuuden Luominen
http://www.youtube.com/watch?v=LqWHVn5cg_g

Jumala on kaikki - Osa 3 [Avaruus ja universumi]


Kaksi ekaa osaa toimii vähän kun introductionina ja kolmannessa osassa perehdytään tulevien jatko-osien tapaan todisteisiin ja asiohin joiden kautta olen omaan maailmankuvaani päätynyt.

Perspektiivejä tietoisuuteen ja tajunnanvirtaan.

### Perustelkoon joku kunnon materialisti miksi MINÄ elän vuonna 2009 enkä vaikkapa vuonna 1446? ###

Kukaties elit myös vuonna 1446, tai materialistis-buddhalaisittain sieluton tajunnanvirtasi oli myös silloin aktiivisessa vuorovaikutusliikkeessä. Energian ollessa tuhoutumaton vakio, jossain kai se sinun tämänhetkinen psyykinen energiasikin on luurannut puoli vuosituhatta takaperin, muodossa tahi toisessa. Voidaanko sitten puhua konkreettisesti sinusta, vai sen sijaan prosessijatkumosta joka tällä hetkellä luo itsekäsityksen nimenomaan sinusta, sitä voidaan puida.

Yksilötietoisuushan muuttuu yhden elämän varrellakin niin, ettei 70-vuotiaan psyykeellä ole enää kuin rippeen verran tekemistä 6-vuotiaan esiasteensa kanssa. Konkreettista, staattista yksilöllisyyttä ei näinollen ole olemassa edes yhden elämän jaksolla. Mikäli kautta elämän muuntunut tietoisuus jättää kuollessaan osaksi identiteettiään muodostuneen fyysisen ruumiin ja ilmenee taas toisessa muodossa, lienekö kovinkaan ihmeellistä että juurikaan muistoja ei tajunnan pintaan jää.

Jottei jäisi vaikutelmaa siitä, että mekanistinen selitys vailla korkeamman voiman ohjausta olisi minkäänlaisen determinaation puutteessaan erityisen vajavainen, todetaan vielä ettei teistinenkään näkökulma paljoa asian selvittämisessä petraa. Mikäli todetaan että asia on niin koska Jumala tahtoo niin, tai koska Jumala on viisaudessaan luonut niin, jäljelle jää edelleen kysymys "miksi", ja herran teitähän eivät ihmiset ymmärrä, mutta hän huolehtii meistä yhtä kaikki. Kenties Jumalan otaksuminen on vain jonkinlainen tapa yrittää tehdä suuresta ja tuntemattomasta kaaoksesta jotenkin inhimillisempää, turvallisempaa ja helpommin lähestyttävää?

Sarjassa miksi-kysymykset voidaan vaikka kysyä kysymystäsi peesaten, että miksikö nyt eletään nimenomaan vuotta 2009, eikä esimerkiksi vuotta 1446. Materialisti vastaa ajan, paikan ja materian yhteisprosessien olevan juuri nyt tässä nimenomaisessa vaiheessaan. Teisti vastaa sen olevan jumalansa tahto ja luomuksen luonnollinen tila. Samoin materialisti vastaa kysymykseen identiteetistäsi ajassa ja paikassa mieltämällä sen erilaisten prosessien evoluution nykytilana, ja teisti puolestaan ajattelee jumalansa luoneen sinut juuri siihen aikaan ja paikkaan, jonne hän sinut tahtoi.

Sinänsä kummaltakaan puolelta ei tähän dialogiin mitään radikaalin uutta ole odotettavissa mikäli lähtöasetelmissa pitäydytään. Toisaalta mikäli sekä materialistinen että teistinen eturintama malttavat pehmentää absoluuttejaan, keskustelusta saattaa kehkeytyä hyvinkin mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia paljastava. Tarkastelun kohteena olevat asiat ovat kuitenkin kaikille yhteisiä, ero syntyy metodologian valitsemisessa. Mikäli metodien taustalla olevat ydinperiaatteet tunnistetaan, eri tiedonalojen ekumenialle auennee rutkasti uusia foorumeita.