IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Pelit
Perustettu
2.6.2009
Tilastot
Käyntejä: 5 130
Kommentteja: 3
Koko
241 jäsentä
Tyttöjä: 83 (35 %)
Poikia: 158 (65 %)
Keski-ikä
32,0 vuotta
Otos: 155 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 31,0 vuotta
Poikien keski-ikä: 32,5 vuotta
Ylläpitäjä
rampa-
Valvojat
ResidentEvil91, Mikarin

Jäsenet (241)

MizukiKaappilesboEverFrozenKirboelliooot12491-hydeRikudesPredatorTailsTheFoxSepp1sJamesSlipsrosperiWrathDr_Vicodind0nut--joniz--
« Uudemmat -

heyfranklinboomboomLuonut: heyfranklinSunnuntai 15.04.2012 16:29

seriously mitä paskaa tämä nyt on
3 tankkia, 1 charger, 2 noitaa ja jockey.

samaan aikaan.
PITÄISKÖ MUN MUKA SELVITÄ TÄSTÄ JOTENKI HENGISSÄ HÄH??
Jos teillä olis kiinnostusta tulla mukaan.. tässä olis Paikka mistä sais lisätietoa asiasta!

http://left4dead-cosplayfin.deviantart.com/
Vuoden peli... vai onko sittenkään?

Ehdokkaita on tänä vuonna kyllä paljon, mutta pelien suosion kestävyys tulee varmasti näyttelemään suurta roolia kun valintoja tehdään. Portaliin kyllästyi ensimmäisen läpileikkauksen jälkeen, Duke Nukem floppasi täydellisesti ja sitten on tullut vielä monia muita, joista en voi pelaamatta sanoa mitään. Dead Island oli kuitenkin ennakkotiedoiltaan tämmöselle zombie-räiskintöjen ystävälle kuin joulu lapselle, mutta millainen peli lopulta olikaan kyseessä?

Heti julkaisupäivän aamuna klo 5.20 piti herätä ja lähteä testaamaan peliä, joka oltiin kolmen pelikaverin kanssa ostettu 4-pakettina ennakkoon. Nopea prologin läpäisy ja sitten itse asiaan. Left 4 Dead peleihin tottuneena ensimmäisen epäkuolleen saapuessa näköpiiriin, kaikki vain juoksivat kilpaa takomaan sitä hengiltä. Alku on tietenkin helppo, mutta pian tuli huomattua, että realismi on huomattavasti korkeampi kuin L4Deissa. Vaikeustaso nousee pelin edetessä kun pelaajan level varttuu eikä yllättäen suuren lauman kimppuun kannataan hyökätä yksin. Yksin pelatessa tuli muutamia vaiheita, että paras ratkaisu oli yksinkertaisesti ottaa jalat alle. Peli keskittyy todella hyvin lähitaisteluun ja tuliaseita pelissä tulee vastaan vasta myöhemmässä vaiheessa. Lähitaisteluun on odotettavissa (toivon mukaan) päivitys, jotta jonkinlainen analogisen taistelun muoto saataisiin käyttöön. Xboxille kyseinen toiminto jo löytyy, mutta PC:n ohjaimissa on vain digitaalinen vaihtoehto. Tunnelmaa pelistä löytyy, realismi kukoistaa vaikka välillä tuleekin jotain järjettömyyksiä vastaan pelaajien leveleistä riippuen ja pelattavaa tarinassa riittää yli 30 tunnille ellei pidemmällekin. Välitön läpipelaaminen ei tule heti mieleen tätä aloittaessa, joten aikaa voi mennä tovi.

Vuoden pelin titteli saattaa Dead Islandille vielä teoriassa osua, mutta käytännössä se ei sitä ansaitse. Korostan vielä ennen haukkumista, että pidän kaikesta huolimatta pelistä todella paljon ja olen vielä optimistinen tulevien päivitysten osalta. Toivottavasti pelin kehitys jatkuu laadukkaampana kuin Left 4 Deadissa, mutta tällä hetkellä peli on "juosten kustu" kökkö, jossa potentiaalia riittää. Jossakin haastattelussa pelin tekijä hehkutti monia asioita tekeleestä ja yksi oli se, että pelin läpäistyä pelaaja voi jäädä saarelle seikkailemaan aivan kuten GTA sarjan peleissä: Paskan vitut, vaan peli alkaa alusta sillä samalla varustuksella, millä peli päättyi. Vaikeustaso on siis huomattavasti korkeammalla aloitukseen nähden, mutta saarella vaeltelua ei pääse toteuttamaan. Pelaaja joutuu suorittamaan niitä vähäpätöisiä kissanristiäisiä, kunnes sen helvetin pitkän ajan kuluttua alkaa taas tapahtua jotain monipuolisempaa. Tälle ratkaisulle en kovinkaan paljoa tarjoa ymmärrystä. Analogisen tappelun puutetta täytyy myös moittia, sillä Saavutukset-listauksessa on tehtävä, jossa pitäisi tappaa 150 zombia, tätä toimintoa käyttäen. Kaikista suurin miinus tulee siitä, että nettipeli ei toimi; yhdistäminen epäonnistuu lähes aina ja onnistunutkin yritys kestää maksimissaan 5 minuuttia jos sitäkään. Ensimmäisen kokeilun jälkeen en siis ole päässyt kavereiden kanssa pelaamaan kunnolla ollenkaan vaan hermot ovat menneet yhteyksien kanssa tappeluun. Lisää paskaa tulee pelin "Load last checkpoint" toiminnosta, jonka tekijällä on mennyt koodit pahasti solmuun. Kuoleman jälkeinen uudelleensyntyminen tai vanhan pelin jatkaminen on usein alkanut ajatuksella "Missä vitussa mä oon?". Parhaimmillaan peli alkaa täysin vieraasta paikasta, vieraiden ihmisten keskeltä ja vielä paremmassa tapauksessa epäonnistuneen taistelun jälkeen ilmestyt toiselle puolelle kenttää, jolloin taistelussa mahdollisesti zombeihin kiinni jääneet miekat ym. ovat kadonneet.

Näin hyvästä pelistä kun kuitenkin on kyse niin jätän sen suuremmat haukkumiset vielä pois ja annan lopullisen tuomion kun/jos päivitystilanne etenee. Forumilta ymmärsin, että pelistä julkaistiin jenkeissä täysin keskeneräinen versio, mikä tuntuu vaikealta tajuta kuinka se on ollut mahdollista. Tämäkään versio ei valitettavasti tämmöisten puutteiden jälkeen tunnu täysin valmiilta vaan korkeintaan joltakin beta-vaiheelta, joka on laitettu kuluttajien testattavaksi.


Ei pisteytystä vielä.

EDIT 21.9.2011: Peli on ollut nyt julkaistuna jo reilun pari viikkoa eikä päivityksiä kuulu ja pahinta kaikessa, niistä ei ole edes uutisoitu mitään. Pelistä on tällä hetkellä menossa toinen läpipeluukierros ja teki mieli sanoa, että "onhan näitä bugisempiakin pelejä pel..." mutta hetkinen... nyt ei valitettavasti tule ainuttakaan mieleen jos Big Rigsiä ei huomioida. Tällä hetkellä omien kokemuksien perusteella peli saa ainakin vuoden bugisimman pelin tittelin; ilmassa leijuvia ruumiita, lentäviä autoja joita voi ilmalennon aikana ohjata, tyhjästä ilmestyviä zombeja, ajon aikana vilkkuvat zombit, draw distance on muutaman hassun metrin päässä, äänet katoilevat, hahmojen kasvoja ei ole animoitu muuta kuin suun osalta joten hyvältä kuulostava ääninäyttely kusee animoinnin puutteeseen ja paljon muuta sellaista, mikä olisi jo testausvaiheessa pitänyt tyhmemmänkin huomata.

Erittäin loistava peli mutta pitkää ikää en tälle tekeleelle uskalla ennustaa jos suuria päivityksiä ei pian tule. Peli kaipaa jo nyt lisää sisältöä, sillä edes aktiivisimmat pelaajat eivät kohta jaksa enää peliä pelata, koska se ei tarjoa mitään uutta haastetta. Suurin huutomerkkiä muistuttava kysymysmerkki on, että kuinka mikään peli voidaan julkaista näin keskosena!?

yukoasd-+Luonut: yukoasd-Sunnuntai 20.03.2011 16:13

hajoonko ees vähä näille kuville :D
left 4 dead 2 ft. julia





yukoasd-+Luonut: yukoasd-Lauantai 19.03.2011 21:38

PITÄÄ SITÄ NYT VÄHÄ JAMMAJAMMA.
left 4 dead 2 ft. julia

FryGuyL4D2 [A.J] - TestivideoLuonut: FryGuyTiistai 06.04.2010 00:30

Noniin, tuli tuotakin sitten testattua ja huomattua, että 25 fps näyttää leffoissa ja muissa videoissa ihan kivalta, mutta ei pelivideoissa. Myös nauhottamisen suhteen tulee hieman muutoksia asetuksiin jne. mutta ensimmäisenä testinä tuli kuvattua tuo Parishin finaali expertillä juosten ja tietenkin bottien kanssa :)

Kirjoitin marras-joulukuussa arvostelun L4D2:sta, jolloin peli oli uunituore tapaus ja ensinäkemys oli lähinnä pelkkää positiivista. Nyt peliä on tullut pelattua ykkösen ohella melko paljon ja lienee sopiva hetki katsoa ja vertailla pelejä hieman ehkä kriittisemmästä näkökulmasta.

Yleisesti ottaen uuteen peliinhän sataa aina roppakaupalla päivityksiä, mutta itse en ainakaan ole huomannut päivityksistä olleen mitään merkittävää hyötyä. Steam yhteisöpalvelun puolella ainakin päivitykset ovat mitä ilmeisin syy tilastojen ja saavutusten sekoiluun. Osalle pelaajista nämä ovat vain tyhjänpäiväistä skeidaa, mutta osa taas tykkää välillä pitää silmällä omia tilastojaan ja kyllähän niihin tilastoihinkin aina pienoinen kilpailumeininki on piilotettu. Ei siis ole kovinkaan hauskaa, että joka kolmannelta pelaajalta katoaa kaikki 50 saavutusta, pelitunnit tai muut pelitilastot. Osa pelaajista on menettänyt tilastojaan jo marraskuun aikana, osa on saanut tilastonsa takaisin ja osa taas ei. Steamin puolelta tästä ongelmasta ei ole tullut mitään selvitystä. Tästä siis ensimmäinen iso miinust koko järjestelmälle.

Jätän suosiolla tästä teksistä pois sen yleisen arvostelulöpinän ja menen suoraan asiaan; tarkoittaa sitä, että jos peliä ei ole pelannut niin kaikista asioista ei välttämättä tajua mitään.

L4D Vs. L4D2
Kentät & Hunter

Selviytyjien osalta kentät käyvät tylsiksi ajan myötä molemmissa peleissä, mutta ykkösessä ehkä hieman nopeammin. Minkä takia sitten otin saastuneista sitten Hunterin tähän vertailuun mukaan? Kakkosen kenttäsuunnittelu on raiskannut Hunterilla pelaamisen lähes kokonaan. Ykkösessä on jatkuvasti katuja, kerrostaloja, torneja, kanjoneita ym. avaria ympäristöjä, joissa saastuneilla pelaavat voivat saada aikaan täydellisen väijytyksen koska tahansa. Kakkosessa tähän ei ilmeisesti ole tarvetta kun Huntereitakin voi olla pelissä vain yksi kerrallaan. Kentistä löytyvät hyvät väijytyspaikat voi melkein laskea yhden käden sormilla. Onnistuminenkin tämmöisestä harvinaisesta paikasta on minimoitu, sillä kentät ovat täynnä näkymättömiä seiniä, kattoja ja muita bugisia esteitä. Hunter on edelleen kaikista pelattavista saastuneista paras, sillä se ei pidä juostessaan mitään järkyttävää meteliä ja sillä edelleen pääsee melko vapaasti paikkoihin, joihin muilla saastuneilla ei ole asiaa.
Kenttäsuunnittelu kusee myös siltä osin, että saastuneille ei ole kehitetty mitään selkeää linjaa, minne saa mennä ja minne ei. Joidenkin rakennusten katolla on kieltomerkit kentän päättymisen vuoksi tjm. mutta sitten on useita rakennuksia joidenka katoille aina yritetään kiireessä mennä hunterilla, mutta pääsy on estetty jälleen näkymättömällä seinällä. Olen myös monesti miettinyt, että "mikä tekee tästä vesirännistä niin erityisen, että vain tätä pitkin voi kiivetä ylös eikä tuosta, joka on seuraavassa talossa?" Tähän kategoriaan kuuluvat myös verkkoaidat, seinillä kasvavat köynnökset, talojen kulmat ym. kiipeämiseen sopivat kohteet. Aina saastuneella pelaavalle on vain se tietty merkitty kohta siinä verkkoaidassa, josta voi kiivetä yli. Ykkösessä tämä ei niinkään paljoa haittaa, koska Huntereita voi olla pelissä 4 samaan aikaan, mutta kakkosessa joukko koostuu usein toivottoman naurettavasta kokoonpanosta, jolla ei saa mitään aikaiseksi.

L4D Vs. L4D2
Boomer

Kakkonen saa plussat aseiden määrästä ja erityisesti lähitaisteluaseiden lisäämisestä peliin. Lähitaisteluaseilla taltuttaa päälle käyvä lauman melko helposti ja saa ainakin saastuneet pois iholta. Ykkösessä Boomerin oksennus osuu melko kauas vaikka hahmo onkin yhtä hidas molemmissa peleissä ja kuolee yhtä helposti. Myös kuoleman yhteydessä tapahtuva räjähdys heittää oksennusta melko laajalle alueelle ja pakottaa pelaajat olemaan varuillaan. L4D2:n suhteen en edes ymmärrä minkä takia koko hahmo on edelleen mukana kuvioissa. Oksennuksella ei enää osu hyvin hajallaan olevaan joukkoon yhtä hyvin kuin ykkösessä vaan koko yritys päättyy yleensä noloon räjähdykseen jossakin katon reunalla. Myöskään kamikaze hyppääminen katolta selviytyjien läheisyyteen ei tuota samaa tulosta kuin ykkösessä, sillä räjähdyksen onnistuminen vaatii melkein lähitaisteluetäisyyden. Pienikin onnistuminen on yleensä aika mitäänsanomaton, sillä laumaa tulee usein melko vähän ja lähitaisteluaseiden ansiosta se ei edes ehdi aiheuttaa sen suurempaa kaaosta. Luin jostakin, että kehittäjillä oli tarkoituksena tuoda peliin uusi saastunut nimeltä "Screamer", joka olisi ilmeisestikin ollut jokin pakkopaitaan sonnustautunut Jockeyn kaltainen kummajainen, joka olisi houkutellut laumaa selviytyjien kimppuun olemalla pelkästään läsnä ja kiljumalla. Hahmo olisi omasta mielestäni ollut tässä tapauksessa Boomeria käytännöllisempi hahmo ja versuksessakin oltaisiin ehkä saatu yksi Hunter lisää, sillä Screameria tuskin olisi voitu pelata. Screamer olisi myös poikennut muista saastuneista ilmeisestikin siinä, ettei se itse hyökkäisi pelaajien kimppuun vaan kiljumisen jälkeen se vain pakenisi paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.

L4D Vs. L4D2
Jockey, Spitter & Charger

Tässä ei voida varsinaisesti vertailua suorittaa, koska näistä hahmoista yhtäkään ei ykkösessä ollut. Hyvä niin.

Jockey:
Jos yhtään epäilet, että jokin asia voisi joskus järkyttää mielenterveyttäsi niin tässä on hahmo, jonka vuoksi en voi suositella L4D2:sta. Jockey on ehdottomasti ärsyttävin hahmo niin pelata kuin kohdata pelissäkin. Tämä saastunut ei aiheuta vahinkoa nimeksikään, mutta sen sijaan se kuolee todella helposti... joka ei tietenkään ole huono asia. Jockeyn yksinkertainen idea on vain loikata jonkun pelaajan niskaan ja johdattaa tämä kauas muista pelaajista, tarjoilla se mahdollisesti Chargerille tai muulle tehokkaammalle saastuneelle tai pudottaa jostain korkealta alas. Pelissä on kuitenkin todella vähän tilanteita, joissa Jockeylle olisi oikeasti käyttöä. Pelaajien niskaan hyppiminenkin onnistuu harvoin ensimmäisellä yrittämällä ja koko yritys päättyy yleensä mielenterveyttä molemminpuolin rasittavaan hyppelyyn edestakaisin selviytyneen ympärille kunnes Jockey tönitään kuoliaaksi, jonka jälkeen joku pelaajista tulee hermonsa menettäneenä tyhjentämään viimeisetkin lippaansa jo kuolleeseen tonttuun. Hahmon ehkä ainoa hyvä puoli on, että se laittaa vastustajan hermot koetukselle. Pelkästään Jockeyn äänen kuuleminen aiheuttaa vastustajissa usein hermoromahduksen.

Spitter:
Tästä hahmosta ei niinkään pahaa sanottavaa. Tarvitsee vain lähes aina yhteistyötä joltakin toiselta pelaajalta, että spitti aiheuttaa riittävästi vahinkoa. Hahmon huonoin puoli on sen heikkous.

Charger:
Tämä ei voi olla Valven kehittämä hahmo. Miten Half-Life 2:n ja Portalin tekijöiltä voisi tulla näin fysiikan rajoja sekä realismia vastustava viritelmä. Charger on uusista hahmoista ehdottomasti käytännöllisin ja onnistuessaan siitä on todella paljon hyötyä, mutta mahdollisuus epäonnistumiseen on kuitenkin noin 80%. Lattialla lojuvat roskat, matkalaukut ym. pienet objektit voivat osoittautua Chargerille ylitsepääsemättömiksi esteiksi, joka hahmon koon huomioiden tekee siitä lähes koomisen. Chargeria ei myöskään ryntäyksen aikana voi ohjata yhtään, joten tarkka tähtääminen täytyy suorittaa usein puolessa sekunnissa. Hahmo olisi vieläkin parempi jos sitä voisi ryntäyksen aikana ohjata edes vähän. Monista pelaajista on tullut jo melko hyviä härkätaistelijoita tässä muutaman kuukauden aikana, joten suurin osa yrityksistä päättyy seinään.

Yhteenveto:
Alkaa jo hieman tuntu turhalta tämä kirjottaminen ja varmasti jotain jäi kertomatta, mutta mitään pisteitä en osaa peleille nyt antaa. Ykkönen on ehdottomasti yksinkertaisempi ja tähän sisältyy toimiva pelattavuus, kentät, hahmot ja peli on muutenkin "ehjä". Kakkonen on huomattavasti ykköstä monipuolisempi lähes kaikilta osa-alueilta, mutta pelimuotoja ja vaihtoehtoja versukseen olisi kiva saada enemmän. Kakkosta voisi olla mielenkiintoista kokeilla pelata ykkösen simppelillä versus-kokoonpanolla. Tästä on paljon väitelty ja mielipiteitä sataa monesta suunnasta, että kumpi peleistä nyt on se parempi. Yksinkertainen vai monipuolinen? Omasta mielestäni kumpikaan ei ole negatiivinen termi...
Itse en pelannut ykköstä heti sen julkaisun jälkeen, joten en tiedä oliko siinä yhtä paljon bugeja ja vikoja, mutta jaksan olla kakkosen suhteen vielä optimistinen, että Valve saa suuren osan näistä bugeista ja vioista korjattua.
Vuosi: 2009
Ohjaus: Ruben Fleischer


Niin moni on kysellyt: "Oletko jo nähnyt?", "Tiedätkö elokuvan?", "Mitä mieltä olit?"... joten tässä sitten tulkoot perusteellinen vastaus: "Olen nähnyt, tiedän elokuvan ja ihan ok".

IMDb:n korkeiden pisteiden perusteella voikin todeta, että zombie-apokalyptinen maailma toimii komediana paremmin kuin kauhuna. Ainakin nykypäivänä kun kunnollisia kauhuelokuvia ei enää osata tehdä. Tämä on toki hieman sääli, mutta onneksi kummassakaan suuressa zombie-kauhu-komediassa (Shaun of the Dead ja Zombieland) ei olla muutettu itse zombien olemusta suuntaan tai toiseen. Komediaa on revitty enemmän muista lähteistä ja zombeista otettu komiikka toimii niiden luontaisen aivottomuuden varassa, jota jo George A. Romero käytti Kuolleiden aamunkoitossaan.

Shaun of the Dead on omasta mielestäni edelleen näistä kahdesta elokuvasta se parempi. Lyhyt perusteluni tälle on ehdottomasti toimivampi kokonaisuus, tarinan eteneminen, komedia on vedetty sopivasti överiksi, väkivallalla leikitään kunnes käy huonosti ja tekijöiden määrätietoisuus. Zombielandin suurin ongelma on tekijöiden määrätietoisuus ja tarinan eteneminen. Elokuvaa katsoessa tuntuu paikotellen siltä, että sitä olisi käsikirjoitettu lisää kun ensimmäinen sivu on kuvattu. Työryhmällä varmasti on ollut hauskaa elokuvaa tehdessä ja se todellakin on aistittavissa lopputuloksesta, mutta otetaan nämä puutteet nyt ensin. Elokuvan hahmoilla ei tunnu olevan päämäärää. Shaun of the Deadin vaellus kaupungin läpi paikallispubiin on 100x mielenkiintoisempi kuin Zombielandin porukan matkustaminen Hollywoodin kautta johonkin kuppaseen huvipuistoon. Elokuvaan tuo omituista draamaa myös Woody Harrelsonin näyttelemän Tallahaseen tarina koiranpennustaan, jonka hän zombien takia menetti. Elokuvan loppupuoliskolla kun tämä "koiranpentu" paljastuukin Tallahaseen omaksi pojaksi, elokuvan komediapuoli ottaa raskaan takaiskun. Kysympähän vain, että mitä helvettiä tässä on haettu takaa? Työryhmä ei selvästikään kaiken hauskanpidon ohessa osannut nähdä kokonaisuutta ja määrätietoisuus on täysin kateissa. Halutaanko tässä sittenkin tehdä oikeasti vakavaa elokuvaa vai komediaa? Elokuvan ehdottomasti paras vitsikin on pilattu aivan kokonaan (Spoiler); Hollywoodiin saavuttuaan porukka päättää yöpyä tyylikkäästi ja suuntaavat Bill Murrayn kartanolle, jossa mies näytteleekin omaa itseään. Talossa porukka jakautuu kahteen paikkaan. Ärsyttävä nörtti Columbus (Jesse Eisenberg) ja Little Rock (Abigail Breslin) suuntaavat Murrayn omaan teatteriin katselemaan Ghost Bustersia kun taas Tallahasee ja Witcita (Emma Stone) suuntaavat tutkimaan taloa muuten. Tallahasee ja Witchitä törmäävätkin pian zombieta esittävään Murrayhyn, joka saa oitis golfmailasta ja paljastuu täten vielä ihmiseksi. Murray esittää zombieta, koska "zombiet eivät hyökkää omiensa kimppuun". Myöhemmin he keksivät hauskan idean mennä pelottelemaan teatterissa oleskelevaa kaksikkoa, mutta pelottelu päättyykin lyhyeen kun Columbus tempaisee haulikon esiin ja ampuu Murrayn. Jos itse olisin tämän kohtauksen elokuvasta saanut leikata niin olisin leikannut tapahtumat välittömästi tuosta ampumisesta sotilaallisiin hautajaismenoihin, joissa Murrayn ruumis pudotetaan parvekkeelta. Nykyisellään elokuvassahan Murray ei kuole heti osumaan vaan tästä seuraa aivan ylipitkä, huonosti näytelty turhanpäiväinen draama, jossa tapahtumaa päivitellään.

Elokuvan henkilöt ovat muuten aika mielenkiintoinen kokoonpano. Ärsyttävä nörtti Colubus kaikkine änkytysongelmineen on sellainen hahmo, jota en jaksaisi missään elokuvassa seurata sekuntiakaan kun taas Woody Harrelson on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja Tallahaseen seikkailua keksien perässä jaksaisi seurata vaikka parikin tuntia. Tämä kaksikko tuokin elokuvan alkuun aika mielenkiintoisen vastakkainasettelun, mutta hahmoista ei oteta riittävästi irti. Ärsyttävä nörtti Columbuksesta olisi voinut saada ties kuinka paljon komediaa irti, koska hahmollahan oli kaikenmaailman fobioita sekä ärtyneen suolen syndrooma, mutta eipä näillä ollut mitään tekemistä itse elokuvan kanssa kun herra ÄNC:stä päädyttiin jo alusta asti rakentamaan elokuvan "sankaria".
Witchita ja Little Rock taas ovat kaksistaan selviytymisretkellä olevat siskokset, jotka juonivat kaikenlaista ja huijaavat ihmisiä. Tallahasee ja ÄNC joutuvatkin heidän uhreikseen peräti kahteen kertaan ja toisen kerran jälkeen he alkavat hitaasti sulautua yhteen. Witchitan ja Little Rockin päämääränä on päästä huvipuistoon pitämään hauskaa kun taas Tallahasee on matkalla Tallahaseen ja Colubus Columbukseen. Siskosten päämärä on oikeastaan ainoa, joka elokuvaa pitää tietyillä raiteilla, koska Tallahaseella ei ole enää mitään ja ÄNC luopuu omasta päämäärästään kun ihastuu Witchitaan. Hollywoodista siskokset lopulta päättävät suunnata huvipuistoon kaksistaan ja heille tulee jotenkin yllätyksenä se, että yllättäen puistoon alkaa virrata zombeja mielin määrin. ÄNC ja Tallahasee tietenkin seuraavat perässä, pelastavat tilanteen ja kaikki päättyy kuten "pitääkin"; Tallahasee löytää keksejä, ÄNC saa Witchitan ja matka jatkuu...

Elokuva on "ihan ok", mutta mikään mestariteos se ei ole. Paikotellen ihan hauska zombie-komedia-hyvällä tekemisen fiiliksellä höystettynä. Erityismaininta toki pitää antaa helvetin upeille alkuteksteille, jotka Metallican säestyksellä saivat ihon aivan kananlihalle.


***

FryGuyPeli-arvostelu: L4D2Luonut: FryGuyTorstai 26.11.2009 00:51

... eli siis Left 4 Dead 2.

En varsinaisesti ole tämän luokan arvosteluja kirjoitellut, mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että tähänkin kategoriaan voisi perehtyä tekstin muodossa enemmän. Suurin syy arvostelujen kirjoittamatta jättämiseen lienee se, että mieli tekisi kirjoittaa arvosteluja monelle muullekin pelille ja suurin osa peleistä sisältää niin paljon asiaa, että teksteistä tulisi luonnottoman pitkiä (esim. jos kirjoittaisin arvostelun Half-Lifesta).

Saatan toistaa jotain samaa asiaa kuin edellisessä kirjoituksessani, jossa tarkoitukseni oli vain kertoa ensivaikutelmista peliin, mutta karkasin hieman asiasta ja meinasin eksyä pahemminkin tuonne Half-Lifen puolelle. Kävin siis pelin välittömästi noutamassa heti julkaisupäivänä ja olen sitä siitä lähtien pelannutkin jo ihan kiitettävästi. Demoversio olikin vain pieni alkusoitto sille, mitä oli luvassa ja peli ylitti odotukset jo 5 minuutin pelaamisen jälkeen. Ensimmäiseen osaan tutustuin joskus puolisen vuotta sitten hieman "epävirallisen" version kautta ilman mitään tilastoja, saavutuksia tai nettipeliä, mutta kyseessä oli ehdottomasti sellainen kauhuräiskintä, jota oli jo pitkään kaivattu pelimarkkinoille. Joskus jopa hieman ihmettelin, miksi tämmöistä peliä ei aikaisemmin ollut tehty. Kuolleiden aamunkoiton- ja 28 päivää myöhemmin- elokuvien kaltaisia zombie-räiskintöjä ei ole liiemmin tehty vaan kaikki kauhupelit ovat olleet Silent Hillin ja Resident Evilin kaltaisia "Third person" ongelmanratkonta-pelejä, jotka eivät itseäni ole kovinkaan kauaa jaksaneet kiinnostaa. L4D ei tosin tarjoa samankaltaista kauhua kuten edellä mainitut klassikot vaan kauhu perustuukin lähinnä kiperiin tilanteisiin, pakenemiseen ja apokalyptiseen tunnelmaan.

Ensimmäinen osa L4D ilmestyi vuosi sitten, mutta näyttää kakkososan rinnalla lähes sisällöttömältä ja yksinkertaiselta. Tämän arvostelun pitäisi kohdistua kakkososaan, mutta ensimmäistä ei voi jättää huomioimatta, koska sen kanssa suurin vertailu tehdään.
Ensimmäisessä osassa seikkailivat eri henkilöt kuin kakkosessa ja jokaisessa kamppanjassa tarkoituksena oli vain selvitä kentän loppuun ja taistella lopussa valtavaa zombie-laumaa vastaan, jonka päätteeksi piti vielä selvitä pelastajien kyytiin. Kakkosessa seurataan aivan uutta porukkaa, johon selvästikin faniryhmän on ollut vaikea tykästyä, mutta kaiken uuden hyväksyminenhän tuntuu olevan nykypäivänä jonkinlainen trendi. Omasta mielestäni oli vain hyvä, että pelit irrotettiin tarinoilla/henkilöillä toisistaan ja haluan korostaa puhuvani "kakkososasta" enkä todellakaan "jatko-osasta". Kakkososa toi mukanaan huomattavasti monipuolisemman asevalikoiman, hauskan ja klassisen lähitaisteluaseiden valikoiman jota ensimmäisessä osassa ei ollut ollenkaan ja kolme uutta special-zombieta. Lähitaistelu-aseista mainittakoon erityisesti kriketti-maila (Elokuvasta: Shawn of the Dead), moottorisaha (Elokuvasta: Dawn of the Dead) ja sorkkarauta (Valven klassikosta: Half-Life) sekä hyvinä lisinä myös palokirves, poliisin pamppu, paistinpannu, machete, katana, sähkökitara sekä pesismaila (vain ennakkotilaajille).

Vaikka oma koneeni ei kykenekään peliä pyörittämään täysillä asetuksilla, se näyttää silti hyvältä ja toimii täydellisesti kuten kaikilla source-moottoria käyttävillä peleillä on tapana. Paikotellen "överiksi" vedetty väkivaltamallinnus tuo räiskintään lisää potkua ja laittaa muistelemaan menneitä. Vielä kymmenisen vuotta sitten kohuttiin Soldier of Fortunen huikeasta väkivaltamallinnuksesta, jossa luodinreikä ilmestyi jotakuinkin siihen kohtaan johon uhria ammuttiin. Nyt uhrille tapahtuu juuri niinkuin voisi esim. palokirveellä lyömisestä kuvitella tapahtuvan, mutta kohua ei ole ollut laisinkaan. Lieneekö syy siinä, että pelissä uhrit ovat zombeja eivätkä ihmisiä? voi olla, mutta näyttävyydestä peliä ei voi haukkua.
Haukkumisesta puheen ollen täytyy nostaa muutama "MUTTA" pöydälle.

Lainasin Tiltin pelikaupan peli-esittelystä:

"AI Director 2.0: L4D:n ainutlaatuista pelattavuutta johti ”AI Directoriksi” nimetty edistynyt teknologia, joka muokkasi vihollismäärää, tehosteita ja musiikkia pelaajien suorituskyvyn perusteella. L4D 2 sisältää ”AI Director 2.0:n”, joka laajentaa tekoälyn säätelykyvyn käsittämään kentän asettelun, maailman esineiden, säätilan ja valaistuksen eri vuorokaudenaikojen luomiseksi. "


Kentän asettelu tarkoittaa lähinnä toisen oven olevan kiinni ja viereisen olevan auki sattumanvaraisesti eli tämä ei suurta muutosta peliin tuo eikä koko vaihtelua edes muutaman pelikerran jälkeen huomaa. Maailman esineet kyllä vaihtelevat paikkaa melko hyvin, mutta useinmiten samasta paikasta löytyy joku esine vaikka kyseessä ei olisikaan sama kuin edellisellä kerralla. Esineiden löytöpaikat on yleensä helposti selitettävissä, mutta katanan, krikettimailan ja moottorisahan löytyminen Dark Carnival kamppanjan "kiddieland" huvipuisto-alueen keittiöstä pisti hieman huvittamaan. Säätilan, valaistuksen ja vuorokauden vaihtelujen osalta en tiedä, mitä näillä tarkoitetaan sillä jokaisessa kamppanjassa on aina ollu sama sää. Tässä olikin suurin osa pelin miinuksista.

L4D pelisarja on nettipelinäkin aivan oma lukunsa, sillä yhteistyön merkitys korostuu, mitä vaikeammalla vaikeustasolla peliä pelaa. Yksin seikkailevat vaippasankarit eivät pitkälle pötki sillä special-zombejen kynsistä pääsemiseen tarvitaan aina tiimikaverin apua. "Smoker" voi vetää selviytyjän pitkällä kielellään kauaksi muista ja kuristaa hengiltä, "Hunter" voi loikata kaukaa uhrin kimppuun, "Jockey" hyppää uhrin niskaan kuljettaen tätä kauemmaksi muista, "Charger" tempaa ryntäyksessä uhrin mukaansa ja paiskaa tämän maahan. Spitter sylkee tahmeaa ja voimakasta happoa uhrien jalkoihin ja Boomer oksentaa uhrin näkökentän pimeäksi sekä johdattaa kaikki tavalliset zombiet hänen/heidän kimppuunsa. Suuri plussa tulee myös siitä, että nettipelissä voi asettua myös näihin rooleihin. Harvinaisempi pelattava special-zombie on "Tank", joka voi tyrmätä pelaajan parilla iskulla maahan, heitellä valtavia kiviä sekä tönäistä suuria objekteja (autoja/roskatynnyreitä) selviytyjiä päin. Ainoa ei-pelattavissa oleva special-zombie on "Witch", maassa istuva itkevä tyttö, joka ykkösosasta poiketen löytyy kakkosesta myös kävellen harhailevana versiona. Pelaajien viisain ratkaisu on kiertää Witch kaukaa, sillä häiriintyessään se kykenee haastavemmilla vaikeusasteilla tappamaan uhrin yhdellä iskulla.

Kokonaisuutena Left 4 Dead 2 on yksi parhaimmista kauhuräiskinnöistä, joita olen koskaan pelannut. L4D2 on kuitenkin enemmän nettipeli kuin yksinpeli, joten yksinpelin toivossa sen ostaminen ei välttämättä ole kannattavaa. L4D kuitenkin avaa ehkä parhaimman mahdollisuuden tutustua nettipelaamiseen ja yhteistyön merkitykseen, joka eroaa tietokoneen ohjaamista tekoäly-pelaajista reippaasti. Pelin avulla löysin itse nettipelaamisen hienouden uudestaan menetettyäni sen pari vuotta sitten Counter-Strike Sourcen kakara-helvetissä, jossa 10-vuotiaat ipanat kiljuivat mikrofoneihinsa kaikkea mahdollista "noob,lol,awikkahomo"-paskaa.
Suosittelen.

* * * * *
« Uudemmat -